jos kohdallain päivä on viimeinen

On tähän syksyyn mahtunut vähän suruakin.

Kuten olen varmasti monta kertaa täälläkin kertonut, olen nyt pari vuotta aika aktiivisesti fanittanut Seminaarinmäen Mieslaulajia eli Semmareita. Olen kulkenut ihanan faniporukan kanssa ympäri Suomea keikoilla sen verran, kun talous on antanut periksi. Semmareista ja faniporukasta on tullut minulle eräänlainen "perhe" tai ainakin ihana porukka, jonka kanssa kokea kaikenlaista pääosin hauskaa ja kivaa.

Pyhäinmiestenpäivän alla saimme kuulla kuitenkin suru-uutisen: Sakari Antila, Semmareiden jäsen, yksi "veljistä", nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana.

Vaikken toki Sakaria tuntenut muuten kuin "yhtenä Semmareista", niin uutinen tietysti järkytti. Neljä viikkoa kului varsin epäuskoisissa tunnelmissa kaikkine faniporukan kanssa kerättyinen adresseineen ja kuolinilmoituksineen. Itselleni Sakarin kuolema konkretisoitui oikeastaan vasta viime viikonloppuna, kun Semmarit nousivat Lahden Finlandia-Klubin lavalle kunnioittamaan ystävänsä poismenoa. 

Keikka omistettiin Sakarille, ja sen avasi upea Ylämailla, jonka Semmarit olivat laulaneet Sakarin kuolinvuoteella. Biisin ajan kuoron rivistössä oli tyhjä paikka Sakarin kohdalla.

Keikka oli valtavan hieno kokonaisuudessaan, mutta myös erittäin rankka. Kirjaimellisesti itkua ja naurua, surua ja iloa erittäin kaksijakoisesti läpi illan. Sakaria kunnioitettiin ja kiitettiin monella tapaa. Tunnelma oli erittäin koskettava, yleisö eli vahvasti mukana, vielä vahvemmin kuin yleensä Semmareiden keikoilla.

Show must go on, ensi keväänä Semmareiden keikkabussi Moby Dick lähtee kiertämään Suomea levynjulkkareiden merkeissä. Sakaria ei voi korvata kukaan, mutta olen todella onnellinen siitä, että Semmareiden tarina jatkuu silti.

"Jos kohdallain päivä on viimeinen
lailla leijonan vaan tahdon elää sen
kaunis on aamu ja aurinkoon
katse viimeinen kai

tiedä huomenna en
nousemmeko taas
vai varjoihin jään
veljieni viereenkö jään"

Seminaarinmäen Mieslaulajat: Ylämailla
San: Pohjola