50 asiaa minusta, osa 2: Värit
Tunnustan jotakin: olen aivan hirvittävän nirso värien suhteen. Pidän monesta väristä, mutta väärä väri saattaa pilata jonkun muuten hyvän asian. Tai jopa väärä sävy!
Olen joutunut kärsimään tästä ominaisuudesta varsinkin erinäisten joululahjojen vuoksi. Siksipä ajoitan tämän tekstin juuri nyt (ja linkkaan someen, missä liikkuu ainakin muutama sukulainen), jos se vaikka auttaisi siinä joululahjapähkimisessä. En haluaisi nirsoilla, mutta minusta tuntuu, että lähimmätkään sukulaiset eivät ole aivan kärryillä siitä, mistä pidän.
Värit ovat minulle erittäin tärkeitä, saan lempiväreistäni voimaa ja
hyvää meininkiä, tietyt värit ovat turvavärejä, joihin voin tarttua
silloin kun maa alla horjuu. Toisaalta inhokkivärini tekevät muuten
mukavista tai hyvistä tavaroista tai asioista mielestäni vastenmielisiä.
Turkoosilla lakanalla tulee uni paremmin kuin vaaleanvihreällä,
esimerkiksi. :)
Joten tässä tulee lukuisten kuvien avulla toivottavasti vähän värimakuani selväksi. ;)
Turkoosi ja petrooli
Turkoosi ja petrooli ovat mulle varmaan lempiväreistä mieluisimmat. Käytän molempia mahdollisuuksien mukaan paljon sekä sisustuksessa että varsinkin pukeutumisessa ja kaikessa muussa, ja yhdistelen luovasti eri väreihin.
Molempien suhteen olen kuitenkin myös tarkka sävyistä: turkoosi ei toisaalta saa olla liian lähellä vaaleansinistä eikä toisaalta myöskään mennä mintunvihreäksi. Petrooli ei saa olla liian sininen eikä toisaalta liian vihreäkään.
Pidän turkoosista myös sisustusasioissa, varsinkin astioissa ja muissa pienemmissä yksityiskohdissa. Sen lisäksi se sopii mielestäni makuuhuoneeseen erittäin hyvin, sillä on rauhoittava ja viileä väri.
Vihreä
Vihreän kanssa olen ehkä kaikista nirsoin. Perusvihreä ei minuun uppoa, eikä smaragdinvihreä (siis se sävy, joka on englanniksi emerald) myöskään oikein. Sammalenvihreän kelpuutan, jos se on vahvasti hehkuva ja keltaiseen taittuva, samoin oliivinvihreä. Vihreä on hankala väri sisustuksessa, haluaisin eroon niistä vähistäkin vihreistä tässä pienessä asunnossa ainakin. Mutta vaatetuksessa rakastan oikeansävyisiä vihreitä!
Lemppari minulle vihreistä on varmasti tällainen jännä vaalea kellertävä, joka ei ole ihan happovihreä, omenanvihreä tai sammalenvihreäkään. Toisaalta pidän myös hyvin paljon mustalla silatusta, kuitenkin hiukan lämmintä hehkuvasta "tartan"-vihreästä.
Värin nimikin on kuvaavasti Ylämailla.
Keltainen
Keltainen on minulle kummallinen väri, sillä lähes koko ikäni kammosin kaikkea keltaista, enkä suostunut pukemaan sitä ylleni, saati halunnut sisustukseeni.
Sitten muutama vuosi sitten rakastuin täysin sinapinkeltaiseen, sitten sahraminkeltaiseen, ja nyt voisin jopa ottaa sisustukseeni jotakin voimakkaan kirkkaankeltaista. Paino sanalla VOIMAKKAAN. Hailakat ananaksenkeltaiset, tipunkeltaiset, ällöpastellikeltaiset ja myös neonkeltaiset ovat edelleen iso nounou. Keltaisessa pitää olla lämpöä ja voimakkuutta tarpeeksi.
Sisustuksessa suosin oikeastaan enemmän lämpimiä keltaisia kuin muita, sillä yritän tuoda olohuoneeseen ja keittiöön epätoivoisesti jotakin väriä retrosävyillä, mutta jossakin kohtaa myös jokin voimakas kirkkaampi keltainen voisi toimia.
Haaveilen keltaisesta Mariskoolista (tai kopiosta jopa). Tämä ihanuus on miehen vanhempien keittiössä.
Neulevaloni on jännä: en osaa oikein sanoa, onko se keltainen vai oranssi. Ihana väri silti! Ja malli, vanha kunnon Lival. :)
Oranssi
Oranssi on pyörinyt matkassani todella pitkään, varsinkin yhdistettynä muihin väreihin (kuten turkoosiin, harmaaseen ja mustaan) sekä hiusten värinä. Oranssi ei missään nimessä saa olla hailu persikka tai mikään lohenvärinen, eikä myöskään liian ruskea, puhumattakaan kirkuvasta neonoranssista, vaan hyvä poltettu oranssi tai räiskyvä punaoranssi. Myös voimakas keltaoranssi on hiipinyt lähelleni kuin huomaamatta.
Punainen
Yritän viljellä punaista varsinkin keittokomerossamme, jonka seinillä on ikävän siniharmaita laattoja. Olen valinnut useammankin kodinkoneen ja muun näkyvillä olevan asian siksi, että se on ollut punainen. ;)
Punaisen suhteen olen myös melko nirso. Kylmään taittuva peruspunainen tai joulunpunainen eivät minua sykähdytä isoina pintoina, mutta Rakastan oranssiin taittavaa retropunaista, sellaista oikein hyvää paprikanpunaista, varsinkin turkoosiin yhdistettynä. Hyvä peruspunainenkin menee yhdessä muiden värien tai valkoisen kanssa.
Pinkki(/vaaleanpunainen)
Pinkki on hankala. On Pinkkejä Kausia. Toisinaan tykkään yhdistää lällyä vaaleanpunaista oikein topakkaan turkoosiin tai mustaan, toisinaan rakastan räiskyvää, äjyvää hotpinkkiä, ja toisinaan mulle uppoaa voimakas magenta tai muu jo purppuraan viittaava. Toisinaan taas pinkki ei uppoa sitten millään. Ja sisustusvärinä se vaan ei meillä toimi, ei ollenkaan.
Purppura
Käsittelen purppuran erikseen, vaikka se ja violetti ovat tavallaan samaa väriperhettä. Tässä tapauksessa itse nimitän nyt punaviolettia purppuraksi.
Purppura, sellainen oikein hehkuva, melkein magenta punavioletti, on yksi lempiväreistäni. Se on rakkauden väri, Jumalattaren väri, anteeksipyytelemätön ja röyhkeä, kuten sinivoittoinen kumppaninsakin. Purppura sopii monien muiden lempivärieni kanssa, jopa punaisen tukkani (ainakin haluan uskotella näin, hiljaa siellä takarivissä!) ja vaatekaappiani valtaavan mustan.
Purppura, violetin ja pinkin ohella, on lähinnä vaatetusväri, sillä ei meillä ole oikein sijaa sisustuksessa, poislukien muutamat lakanat.
Violetti
Violetti, siis sinivioletti, näkyy ehkä hiukan vähemmän, mutta vain siksi, että on hankalaa löytää violettia, joka ei olisi sellainen "perusperus" tai "N-alkuisen firman lankojen violetti", vaan tumma, sävykäs, sähköinen violetti. Olen onnistunut värjäämään sellaisia violetteja, mutta yllättäen, ne ovat menneet käsistä nopeasti. :D
Violetti on myös aivan sairaan vaikea kuvattava, varsinkin talviaikaan...
Sininen
Sininen on paha. Jostain syystä asunnossamme on hirveästi sinisiä asioita, vaikka olen inhonnut väriä jo vuosia. Teini-ikäisenä en saanut ostaa mustia vaatteita, joten käytin sitten paljon tummansinistä, ja sininen jäi tavallaan väripalettiini myöhemminkin - kunnes löysin kaikki turkoosinsävyt ja muut värit, ja siniselle tuli stoppi.
Sininen on mielestäni jotenkin tunkkainen ja perusperusperus, liian perusväri minun vaatekaappiini tai kotiini. Ja silti meillä on mm. sininen imuri ja kaappi puolillaan sinisiä liinavaatteita... Olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt hankkiutua eroon sinisistä sisustusasioista, enkä suosu enää ostamaan niitä. Jos pitäisi sanoa vain yksi inhokkiväri, se olisi epäilemättä juuri sininen.
Tuhosin aiemmin tänä vuonna akryylivärien sinisiä jämiä Doctor Who -aiheiseen fanityttövaihtopakettiin. Vastaanottajalle sininen oli yksi lempiväreistä.
Musta ja valkoinen
Käsittelen tässä kohtaa mustaa ja valkoista yhdessä, sillä pidän kovin niiden yhdistelmän graafisuudesta ja kontrastista. Yleensä, jos minulla on jossakin valkoista, yhdistän siihen mustaa. Graafiset mustavalkoiset asiat ovat mieleeni, samoin kuin mustavalkoiset valokuvat.
Musta sopii myös luonnonvalkoisen kanssa.
Musta on vaatekaappini peruspilari. Vaikka olen hankkinut viime vuosina muunkin värisiä alaosia, on yleensä vaatetuksessani ainakin jotakin mustaa. Tämän syksyn perusvaatetukseni tuntuu olevan mustat farkut, mustat varrettomat maiharit (tai värikkäät tennarit) ja värillinen trikoopaita.
Harmaa
Harmaa on myös hyvä perusvalinta, ainakin hiukan kylmempi harmaa, joka ei kuitenkaan taita liikaa siniseen. Tummaan (ja vaaleampaankin) harmaaseen on hyvä yhdistellä erilaisia voimakkaita värejä.
Harmaa on hyvä väri, Momokin sen tietää! Mutta mieluummin silti valitsen aina värikkään kuin harmaan, jos on vaihtoehtoja.
Ruskea
Ruskean kanssa olen tarkka. Sisustuksessa meillä näkyy tummaa puuta, joka on mieleeni. Vaatetukseen valitsen voimakasta, sävykästä, hyvää ruskeaa. Minulla on stashissa yhdet Täydellisen Ruskeat langat, jotka etsivät Täydellistä Takkiohjetta. Myös messingin, pronssin ja kuparin sävyt ovat mieleeni.
Beige
Jos olet ajatellut hankkivasi minulle/meille jotain "turvallista, vaikkapa beigeä", minulla on siihen vain yksi vastaus:
Beige EI ole väri. Olen viime vuodet yrittänyt miettiä, miten peittäisin asuntomme kaurapuuronkalmeat beige-valkeat seinät, en todellakaan kaipaa sisustukseen sitä enää yhtään lisää. (Olen vain hirvittävän hidas ja saamaton, mitä tulee sisustukseen, kun kaiken pitää tietysti olla täydellisen sävyistä... Mutta olen vihdoin saanut hankittua muutamia julisteita, jotka ehkä ratkaisevat ongelman.)
Yhteenvetona: rakastan Voimakkaita värejä - joskaan en ihan aina niitä neonvärejä - ja pastellit sekä perusvärit ovat nounou. Tiedän vuosien varrella saaneeni lahjaksi kaikenlaista asioita, joista antajat ovat varmaankin ajatelleet, että "kyllä se vielä joskus arvostaa tätä peikeä/tummansinistä/vaaleansinistä/hailakanvihreää". Mutta minusta on aivan turhaa ostella kenellekään "sitten joskus" -asioita, tai yrittää käännyttää ketään pitämään jostakin väristä. Hukumme muutenkin liikaan tavaraan, en kaipaa vaivoikseni rumia asioita, joita en halua käyttää.
