on tänään hyvä päivä elää

"tuli syksy, tietäjätär
mesiviini huulillaan
antoi lapsille hämärän leikit
vanhemmille uniaan"

(CMX: Olkoon täysi sinun maljasi)

Vaikka kesä ihanine elämyksineen menikin, en jaksa surra. Olen aina rakastanut syksyä, tarkemmin sanottuna syys-lokakuuta, kun puut saavat aivan uuden väriloiston ja ilma tuoksuu maalta ja kirpeältä ja - syksyltä.

Eikä syksyni todellakaan ankea ole muutenkaan. Syksyn ohjelmistoon mahtuu mm. kehruutapaaminen ja kuitupitoiset kokoontumisajot, kalliomaalauksia, suomalaista muinaisuskoa, kirjoittamista, art journal -askartelua, lukemista, ja tottakai paljon neulomista, kehräämistä ja värjäämistä. Sen kaiken arkipäiväisen hutun lisäksi siis.

Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana olen miettinyt kiivaasti, miksi neulon paljon, mutten saa mitään valmiiksi/käyttöön. No, tässä nyt on yksi mahdollinen syy: olen jemmannut läjän neuleita odottamaan langanpäiden päättelyä. Ei kenelläkään olisi päättelykeijua lainata, yhdeksi illaksi edes?

Tänä vuonna olen ihmetyksekseni huomannut, että en haluakaan neuloa vain itselleni. Viimeiset muutamat vuodet minulla on ollut niin vähän neuleaikaa, että olen itsekkäästi jättänyt isolta osin lahjaneulomiset neulomatta. Nyt tuntui siltä, että läheisiä voisi lahjoa pehmeillä paketeilla jouluna. :)

Rakastan värjäämistä. Tällä hetkellä on hyvä, jos saan langan ja villan myynnistä ns. omani pois, mutta rahan lisäksi värjääminen antaa minulle niin paljon muutakin. Nämä asiakkaalle tilauksesta värjätyt langat ilahduttivat jo itsessään minua, mutta vielä enemmän, kun asiakas kuvan nähtyään ilahtui suuresti. :) Kaksi merinosilkkivyyhtiä matkustaa tällä viikolla maailmalle.

Blogikin täytti aivan hiljattain viisi vuotta. Josko tämä eipäs-juupas-uhmaikä alkaisi väistyä. Ideoita olisi vaikka kuinka, kaikki ei välttämättä liity käsitöihin, mutta tuntuisi tyhmältä aloittaa uutta blogia vain ns. lifestyle-jutuille. Koska elämäntyyliini liittyy suurelta osin myös kaikki käsin tekeminen.

Aivan pian kuitenkin luvassa ihan oikeasti neulomispainotteista asiaa, kunhan olosuhteet ovat oikeat kuvaamiselle. Pysykää kanavalla! :)

Blah ja oih

Ensin se blaah-osuus. No ei nää nyt kovin blaah-sukat ole, tulipahan vaan tylsä kuva koon 46 sukista. Ihan vaan, kun ei meidän taloudessa noin isoja jalkoja ole. Mutta nämä olikin miehen kaverin tilaamat sukat. Tilauksen ja speksit sain kesällä tyypin nähtyä keskeneräiset vihreämustaraidalliset polvisukat: "Tekisitkö mulle oranssimustaraidalliset sukat? Ja sit jos vielä sais kärjen oranssilla niin olis tosi jees." Mitatkin otettiin saman tien, tosin se lappu hävisi jonnekin tässä välissä, joten toivon, että sukat ovat oikean kokoiset.

Lupasin jouluun mennessä nämä saada valmiiksi, siis etuajassa valmistuivat! Ja ihan vaan Sukkasadon vuoksi. :D Sukat lähtevät piakkoin (luultavasti ensi viikon alussa) postiin arvontapalkintopakettien kanssa, viimeiset kun nimittäin vaativat hieman työtä ja ainakin yhden kaupunkireissun vielä.

Malli: Oma, ihan perussukat
Lanka ja menekki: Gjestal Maija, 143 g, mutta kaksi kerää olin varannut sekä mustaa että oranssia ja jämäkerät ei kauhean isoja olleet tietenkään.
Puikot: 3,5 mm, ensin metalliset, ensimmäisen sukan kantapään jälkeen vaihdoin kasarisukista vapautuneisiin eebenpuisiin ja toinen sukka valmistuikin nopeasti.

Sitten sain tänään aika ihkua postiakin, mutta näistä lisää myöhemmin. (Eikö meillä olekin hieno (ja vähän roskainen, bloggaajan huom.) pöytäliina sohvapöydällä? Se on jonkun jo edesmenneen sukulaiseni kutoma ja siinä on violettia, mustaa ja kullankeltaista. Viimeksi mainitusta väristä en muuten pidä, mutta sopii tähän liinaan niin hyvin. Ja täytyy hehkuttaa, että se on ollut tuossa nyt öö... aika kauan, enkä ole saanut tahrattua sitä vielä! Se on hyvin minunlaiseltani sottapytyltä. :P)

(Edit: ajatusvirheen korjaus)

Kurkistus projektilaatikkoon

En ole saanut mitään valmiiksi päiviin (syytkin selvinnevät tästä päivityksestä), mutta tänään, kun Aurinkojumala oli suotuisa, sain kuvattua wippejä. Luvassa siis sneak peek toivottavasti pian valmistuvista.

Projektilaatikkoni on Etolasta ostettu muovinen lelulaatikko. Oikeasti ensimmäinen, joka Toimii. Haaveilen tuota vielä isommasta puuarkusta, mutta kun ei ole tilaa... tuon voi rullata aina sinne, mihin se mahtuu.

Seuraava kuva on viikonlopulta, ja siinä näkyy sekä viikonloppuna iskenyt pipo-flow että ensimmäinen syy neulomistahdin hidastumiselle. Pipo-flow'llekin kävi ohraisesti, sillä kesken kaiken loppui lanka. En ole muuten saanut aikaiseksi tilata sitä lisää...

Perjantai-iltana kävi niin sanottu virhe, vahinko ja ruuanlaittotapaturma. Perunoita pilkkoessa pilkoin myös peukalonpäähän palkeenkielen. Se ei ollut kovin kipeä, eikä verenvuoto alun jälkeen ollut niin paha, että olisin muuten tarvinnut kuvan kaltaista paketointia, mutta kun sohin siihen jatkuvasti puikolla. Tänään kyllästyttyäni repäisin kaistaleen ihoa irti, ja haava arpeutuu aika mukavasti.

Taka-alalla, koneeni ruudulla näkyy kirjoneulegeneraattori, jolla hahmottelin hiukan yksien pikkusukkien mahdollista varsikuviota. Kahtotaan.

Nyt sitten sinne projektilaatikkoon. Kesken on kolmet sukat! Tosin nuo vihreät neuloin jo aikaa sitten, ne olivat reisipituiset. Kyllästyin kuitenkin siihen, etten saanut niitä pysymään ylhäällä, ja otin ne purkuun polven alle. Toiseen jo tein uuden resorin valmiiksi, toinen odottaa vielä.

Pinkkivioletti on melkein valmis ensimmäinen kasarisukat. Siis nuo värit. Näistä tulee vieläpä eripariset. Kotiin oli vaan pakko saada jotain ihanankamalaa jalkoihin. :D Oikeasti värit eivät ole ihan noin järkyttävät, en saanut korjattua niitä oikeiksi Gimpissä.

Alimpana näkyy itse koolamani (vaaleanpunaista nallea, helvetisti Blue Berryä, muutama Strawberry, yksi Grape ja sinistä vielä elintarvikeväripullostakin...) lanka, josta on tulossa muunnelmat Fifi-sukista. Elämäni ensimmäiset pitsisukat. :O

Kuvassa ei näy kantapäitä, eikä kolmansissa niitä ole edes valmiina, mutta vihreäraidalliset on tehty tiimalasikantapäällä, kasarisukat vähän lyhyemmällä versiolla tästä kantapäästä, ja Fifeihin meinaan tehdä ranskalaisen kantapään, kenties tällä ohjeella... Kaikki kolme on aloitettu kasilla, johon ehkä olen vähän kyllästynyt, eikä se näytä hyvältä, jos sukka ei ole jalassa.

Näissä ei pitäisi mennä enää kauaa, sillä olen jo haarakiilassa. Kyseessä on siis ystäväni tulevalle lapselleen tilaamat villapöpät, joiden ohjeen kanssa on ollut vähän säätöä. Tilaaja kun halusi ne paljon ohjetta ohuemmasta langasta. Kun mallitilkku oli tehty ja laskeminen suoritettu, jouduin parin päivän tehokkaan neulomisen seurauksena pitämään välipäivän, sillä kolmosen metallisilla puikoilla neulominen kipeytti sormet niin tehokkaasti.

Vähän hirvittää, riittääkö lanka, toisaalta lyhytlahkeiset tilattiinkin.

Lanka, HjerteGarnin MerinoSilk, on aika vitsin pehmeää ja ihanan tuntuista. Siitä voisi tehdä jotain itsellekin.

Sitten on muutama kerä, jotka huutelevat aina välillä jotakin. Myös näitä on kerääntynyt projektilaatikkoon, tosin viimeksi lankalaatikoita järjestäessä heittelin joitakin niihin, jätin vain sellaiset, joista aion tehdä jotakin piakkoin.

Nämä pikkuiset inisevät haluavansa vauvansukiksi. No niitähän tulee, pikapuoliin pitäisi ottaa puikoille taas.

Kaikki nämä Gjestalin Maijaa, pikkuiset vihreät niistä vihreäraidallisista sukista purettuja.

Oranssit ja mustat kerät haluavat miehen kaverin sukiksi, nekin Maijaa.

Tuo kaalikerän näköinen taas on ensimmäisiä Kool-Aid -kokeilujani viime talvelta, ja siitä olen luvannut äidille perussukat, viimeistään jouluksi. Myös toinen koolattu kerä odottelee vaaleanpunaisen seiskaveikan kanssa äidin polvisukiksi pääsyä.

Tähän eivät keskeneräiseni kuitenkaan lopu, mutta vaikka päivällä aurinko paistoi komeasti, on kerta kaikkiaan asioita, joita ei kamera osaa tallentaa. Esimerkiksi petroolinsininen mohairhuivinalku. Lisäksi jätin projektilaatikon pohjalle suosista yhdet kämmekkäät, jotka odottelevat kirjailua ja joita ehkä puran vähän.

Toinen neuletahdin hidastaja on jonkinlainen flunssanpoikanen. Kuumeilu vie jotenkin intoa ja jaksamista, eikä neuleisiin viitsi keskittyä kovin kauaa. Tauti on vaivannut viikonlopusta asti, olen vain odottanut kunnon flunssan iskemistä (että menisi kerralla pois tämä olo), mutta sellaista sänkyyn kaatavaa sairautta ei ole kuulunut. Kuume on kuitenkin kohonnut niin, että esimerkiksi pieni kuvaussessioni päivällä vei mehut aika hyvin.

Sain eilen ilmoituksen Lankatalon paketista, ja tänään mies suostui hakemaan sen, kun en itse todellakaan kyennyt. Ihana mies. :)

Seiskaveikoista tulee talveksi neulepusero, yksi musta kerä minulla jo oli, senkin aion puseroon upottaa. Toiset 3,5 mm:n sukkapuikot, että saisin jotkut tilaussukista aloitettua. Ihanat ihanat ihanat Dropsin muoviset 5 mm:n pitkät neulepuikot, tekisi mieli hankkia koko värisuora, vaikken liiemmin pitkiä puikkoja tarvitse. Ja sitten Kool-Aidia.

Kolmas neuletöiden valmistumista hidastava seikka on se, että eräs kesällä neulomani takki meni tänään purkuun. Jatkan urakkaa huomenna, mutta tänään illan aikana purin jo hupun, hihat ja toisen etukappaleen. Se ei vaan toiminut, ja lisäksi tein muutaman tyhmän virheen. Langasta tulee ehkä jotain ihan muuta, ainakaan noin isoa takkia en ala heti neuloa.

Nyt voisi suunnata nukkumaan.

Edit: Typojen korjausta + lisätty linkki lankakauppaan.