Ripustan lohikäärmepuuhun pääskysen
oksanhankaan maitovalaan
käännän latvan kohti aurinkoa
unisena pilvipeitteen takaa kurkistelevaa
mesikämmenelle tähtivalot
kaipaan talviunta kuin karheamielinen
keltainen muistikirja, jossa kaikki (tämäkin)
kiintopisteinä ajassa
tämä aika on keikahtanut ympäri
valunut viemäriin
on toinen toukokuu, maa vihreänä
ja linnut sekaisin, kasvit
(mikä ilmastonmuutos?)
Vuoden lyhin päivä on muuttunut jo illaksi
käperryn talvipesään keskeneräisen taljani ääreen
silitän tummanruskeaa pintaa
muut työt saavat odottaa.
Maria Saarinen
talvipäivänseisauksena 2015
Näissä merkeissä siirryn joulunajan viettoon. Ihanan pehmeää ja mukavan lämmintä talvipäivänseisausta kaikille Lankakirjan lukijoille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti