they're quite aware of what they're going through

Koska viime viikolla jäi videopäiväkirja välistä flunssan takia, tähän väliin ennen seuraavaa jaksoa vähän kuulumisia kirjallisestikin.

Vajaa kaksi kuukautta sitten hain avaimen omaan (vuokrattuun) kotiin. Ja kodilta tämä todellakin on tuntunut aivan alusta asti. Jo oikeastaan ennen kuin kävin katsomassa asuntoa, tämä tuntui paperilla niin hyvältä, että ainoa, mitä vähän jännitin, oli se, että mahtuuko keittiössä värjäämään. Ja hyvin mahtuu. :)

(Alice!-klubin paketit lähtevät vihdoin tällä viikolla; ne ovat viittä vaille valmiita, ja minulla on lähetyksen deadline keskiviikkona.)

Tässä asunnossa on hyvin kummallinen ja hieno valo, ja ilta-aurinko paistaa kauniisti sisälle. Parvekkeelta voi katsella Herwoodin metsien latvoja. Keittiöni ikkunan alla kasvaa kolme pihlajaa. Lähimmälle järvelle ja sitä kiertävälle ihanalle metsäpolulle on alle 700 metriä matkaa. Ja lähes kaikki palvelut löytyvät noin puolentoista kilometrin säteeltä.

Asunto itsessään tuntuu minulle täydelliseltä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, vaikka tänne vielä kaipaakin muutamaa huonekalua.

Ylipäänsä ero - yhdessä tai erikseen muutamien muiden tänä keväänä/kesänä tapahtuneiden isojen asioiden kanssa - on tuntunut avanneen joitain isoja lukkoja pääni sisältä. Hyvässä ja pahassa, enimmäkseen kuitenkin hyvässä.

Neulominen ja kehrääminen ovat jääneet hiukan vähemmälle, kun on ollut paljon kaikenlaista muuta.

On täytynyt kirjoittaa intensiivisemmin kuin muutamaan vuoteen. Tyhjentää päästä kettuja, leikkiä väreillä, suunnitella suuria ja pienempiä teoksia ja maalata ulkona ukkosen kiertäessä ympärillä.

On täytynyt vähän fanittaa; videolla, pään sisällä ja livenä. Saada tärkeä tehtävä ja toimittaa pyykkipoikia oikeaan osoitteeseen. Olla rohkea ja hakea idoliaan tanssimaan valssia, kun maan paras mieskuoro järjestää kesken encoren lavatanssit. Näyttää em. idolille hänen laulustaan inspiroituneesta langasta neulottua sukaa. Kertoa hassuja unia. (Sekoilla vähän: se ehkä sallitaan, sillä tämä on minulle Semmari-vuosi ja olen vähän pihalla juuri nyt. :D)

Ulkoiluttaa pupukenkiä ympäri maata. Nämä jalassa olen päässyt moneen paikkaan, kokemaan paljon. Ja vielä on edessä reissuja, koemuksia, hienoja hetkiä.

On myös täytynyt kiertää Suolijärveä. Pysähtyä kuvaamaan, haistelemaan, kuuntelemaan, tunnelmoimaan. Ottaa ne ensimmäiset juoksuaskeleet, itkeä hiukan ilosta ja juosta lisää.

On pitänyt itkeä, nauraa, tanssia, laulaa, puhua, kuunnella musiikkia, olla hiljaa. Maata sängyssä haaveilemassa ja suunnittelemassa. Tiskata ja imuroida, kantaa ruokaa kaupasta kotiin. Istua parvekeen lattialla maalaamassa, herätä yöllä myrskyn ääniin tai levottomiin uniin. Kirjoittaa unia ylös, nauraa alitajunnan metkuille. Olla onnellinen itsessään.

Kuva: zeska

Tämä on ollut paras kesä, ja vielä jatkuu. Juuri kun kuvittelen, että kesä on näyttänyt kaikki hienoutensa, tulee nurkan takaa vastaan jotain vielä suurempaa ja hienompaa. Muille ehkä pieniä asioita, minulle isoja henkisiäkin askelia.

Ja kaikki ne ihmiset, jotka olen löytänyt ympäriltäni. Kaikki ne sanat, halaukset (niin oikeat kuin virtuaaliset), kannattelut, lahjat, ajatukset. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minua rakastetaan niin monelta taholta. En varmaan voi kiittää tarpeeksi.

Olo on ollut sellainen, että tuntuu, kuin olisi hypännyt lentokoneesta ja aikansa pelättyään ja panikoituaan huomannut osaavansa lentää. Ja lento on vain jatkunut ja jatkunut, vaikka välillä on tapailtu puiden latvoja ja raavittu polvia kallioihin. (Pessimisti minussa kyllä miettii, että koska rysähtää kunnolla.)

Puhumattakaan kaikista niistä toteutuneista toiveista. Mutta niistä ehkä lisää joskus toiste.

dancing in the street

Jospa välillä esittelisi jotain neuleitakin, ettei blogi ala liikaa kallistua kirjojen puolelle. ;)

Ostin viime syksynä Kuitupitoisista Kokoontumisajoista läjän lankaa, mm. yhden vyyhdin Lanitium ex Machinan BFL Sock Twistiä värissä Mega City One. Tuo väri osui silmiini heti lankoja katsellessani, ja tuntui kovasti kuiskivan nimeäni, joten valinta oli aika nopea.

Joskus joulukuussa, ehkä ne muutamat joululahjaneuleet tehtyäni, aloitin langasta sukat. Joulukuu oli pimeä, ja onnistuin neulomaan ensimmäistä sukkaa lähinnä hämärissä olosuhteissa, siis kirjaimellisesti. :D Melkein puolet neulonta-ajasta menikin sen pohtimiseen, että tuleekohan sukista minkään näköiset, kun värit eivät tuntuneet asettuvan kivasti.

Helmikuussa nappasin sukkaneuleen mukaan tilanteessa, jossa piti äkkiä keksiä joku aivoton neule ystävän synttäreille. Ravintolassa pohdin ääneen, että viimeksi sovittaessa sukka tuntui kovin isolta, ja mietin jopa sukan purkamista.

Maaliskuussa totesin sukkapulan uhkaavan (kahdet sukat olivat kuluneet puhki ja pari paria kummallisesti hukassa - joskin myöhemmin löytyivät ihan fiksusta jemmasta) ja päätin neuloa sukat vihdoin loppuun, jotta saisin varastoon täytettä. Maaliskuu toi tullessaan auringonvalon, jossa värit näyttivät erittäin ihanilta ja sukkakaan ei tuntunut yhtään liian lörpältä jalkaan.

Inspiroiduin väreistä niin, että mätsäsin kynnetkin sukkaneuleeseen. :) Kuvat eivät aivan tee oikeutta; vihreän ja harmaan lisäksi langasta löytyy myös kaunista violettia.

Sukat ovat olleet valmiina ehkä viikon päivät, mutta tänään sain vihdoin pääteltyä langanpäät ja kuvattua, kun se aurinkokin paistoi niin kivasti "studioon". Sopivasti ehtivät valmiiksi, kun ei taida tänä keväänä pahemmin villasukkia tarvita enää. :D

Dancing in the street

Perussukat varpaista varteen; 8-aloitus ja ranskalainen kantapää väärinpäin

Lanitium ex Machina BFL Sock Twist, väri Mega City One, 65 grammaa

2,25 mm puikot

Neuloin sukkiin melko lyhyet varret reippaalla joustimella. Varressa minulla on aina 4s enemmän kuin kärjessä, ja yleensä värikkäät sukkalangat läikittyvätkin varresssa nätimmin.

Hauskasti kevään Neuleretriitissä muutamankin kerran tartuin Lanitiumin myyntilaareilla kivanväriseen sukkalankaan - huomatakseni värin olevan yllättäen Mega City One. :D Päädyin kuitenkin ostamaan blingiä ihan muissa väreissä. ;)

don't you know you're driving your mamas and papas insane

Hoi! Kuvailin tänään mm. näitä pikkuisia Mini Supersockeja, ja iltapäivän tansseista kotiuduttuani naputtelin Yarngrimoiren Etsy-puotiin. Siellä siis sellaista, mitä jäi neuleretriitistä yli. Ihan kaikkia minien värejä ei jäänyt, mutta ihan kiva kattaus silti. :)

all the strangers came today

Tammikuun alun pakkasilla yllätin itseni haaveilemasta kaulurista, siis sellaisesta pitkähköstä pötköstä, jollaisia olin aiemmin karsastanut. Nyt tarvitsin sellaisen työmatkoille ja lenkeille huivin kaveriksi.

Kävin stashia läpi, ja pyörittelin useampaakin pehmoista vyyhtiä käsissäni, kunnes eksyin joulukalenterisukkien jäljiltä juuri lajitellulle jämälankalaatikolleni. Kymmenen pientä pehmoista palleroa huuteli nimeäni. Pistin ne samaan kuvaan ja räpsiessäni mietin, miten toteuttaisin raidoituksen. Sitten hoksasin kirjahyllyssä Heurekasta kotiutuneen parin 12-sivuisia noppia.

Siitä se ajatus sitten lähti! Kynää ja paperia ja vaaka ja suunnilleen hatusta heitetty silmukkamäärä, 3 mm puikot ja mulla oli hyvin addiktoiva noppapeli. :D Kauluri valmistui noin viikossa, kun aina piti neuloa vielä seuraava raita.

Ohje: Oh! You pretty things, Ulla 1/16 (oma) / Ravelryssa

Puikot: 3 mm

Lanka: Keesi Ultrasock x2, Kraft BFL Sock, Lanitium ex Machina Merino Sock Twist, Yarngrimoire BFL Supersock ja Yarngrimoire Supersock x5
Menekki: Yhteensä noin 110 grammaa (jämäkerät olivat painoltaan 7-36 grammaa)

Fiilis: talven paras neule! Kuvissa jo jonkun aikaa käytössäkin ollut

Kiitokset: Setsu, Gufi, Downton Abbey, David Bowie <3

Jossain vaiheessa neulomista kaverit alkoivat kysellä, että kai teen ohjeen. Tällä kertaa olin jopa kirjoittanut jonkinlaiset muistiinpanot, joten toki lupasin ohjeen. Ja Ullan deadline-päivänä reippailimme miehen kanssa (kahdesti! Koska kuvaaja ensin kysyi, että miten haluan hänen rajaavan kuvat, ja sitten ei kuunnellut, mitä vastasin! :D) erään sillan alle muutamia hiihtäjiä väistellen.

Ajattelemani hienot graffititaustat olivatkin saaneet lumien myötä huurrelasitteen, mutta toimivat silti melko kivasti vähän rauhallisempana taustana. Ja ohjekin lähti lopulta ihan ajoissa, vaikka karkasin välillä tanssimaan.

Nimeä mietin koko tammikuun. Suuren maestron kuolema ei voinut olla vaikuttamatta tähän, ja kun jo ties kuinka monetta päivää kauluriohjetta ajatellessani päässä soi Oh! You pretty things -kappale, oli valinta lopulta selvä.

Oh! You pretty things on kunnianosoitus paitsi niille pienille ihkulankakerille, jotka haluaa vielä käyttää johonkin ihanaan projektiin, myös herra Bowielle. <3

P.S.: Oli muuten hauskaa seurata noppien todennäköisyyttä. Minun noppani halusivat arpoa minulle paljon eri vihreitä, kun taas yhtä kolmesta turkoosista jämästä tuli vasta aivan viimeisillä 10-20 sentillä. :D

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

I can't believe my eyes

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat ovat valmiit! Päättelin vielä samaan syssyyn viimeisetkin langanpäät ja nakkasin kylpyyn, että saan ne huomenna jalkaani, kun lähdemme sukuloimaan.

Jouluaaton väri määriteltiin kommenteissa toisille. Minä onnistuin nappaamaan aika kivan ohjeen! Itse vietin aaton alkupäivän katsellen Teemalta Video Killed The Radio Star -ohjelmaa, jossa käytiin läpi musiikkivideoiden historiaa, joten siksi musiikkivideoihin liittyvä ohje.

Meillä on melko retroisat verhot, jotka saalistin Helsingistä, Kampin Anttilan alepöydästä pari vuotta sitten, kun Villavyyhti vielä oli. :) Pessi niitä tässä esittelee, kuva on samalta ajalta, nykyään ovat siis jo ikkunassa...

Rytmitin raidat vastaamaan suunnilleen tausta- ja kuviovärejä verhoissa. Lankoina omat Minisock ja Pick-a-Sock.

Aika erilaiset tuli näistä sukista! Yritän saada kunnollisia kuvia lähipäivinä ihan käytössä. :)

Mukavia pyhienjatkoja! :)

little creatures laughing

Eilisen testin mukaan olen Rosina Ankkanen (Jemima Puddle-Duck, en ole ihan varma, löysinkö oikean suomennoksen nimestä), jonka vaaleanpuna-sinisestä viitasta nappasin raitaan värit. Paitsi että vaaleanpunaisen tilalla on nyt aika makeaa pinkkiä (sama Minisock kuin aiemmin) ja sinisenä toki turkoosia (vielä kerran Open Waters).

Tänään onnenpyörä arpoi (kahdeksalla värillä) vihreän. Hassusti olin eilen ajatellut, että sukka kaipaisi vähän glitteriä, vähän toivoen, että voisikohan tämän päivän raitaan jotenkin hyödyntää kimallesukkalankaa. Mielessäni vieläpä tämä Lanitiumin Radioactive Swamp. :D Pohdin kyllä ensin Ylämailla-vihreää tähänkin, mutta sitten muistin kimallemietteeni ja hyvinhän tuo tuohon sopii. <3

Neuloin raidan jälkeen harmaalla 7 kerrosta sileää ja 20 kerrosta joustinta. Näin ollen varren pituudeksi tuli minun laskujeni mukaan 124 kerrosta.

this looks like fun

Näyttääpä pahasti siltä, että näistä sukista tulee hyvin eripariset. Mutta ei se mitään, tykkään eriparisukista! :D

Tänään piti valita värit tietokoneen tai puhelimen taustakuvan mukaan. Tietokoneella olisi ollut miehiä Sotlannin nummilla kiltit päällä, mutta päädyin kuitenkin puhelimeni taustakuvaan, joka on tällainen oranssi-kelta-turkoosi-voittoinen väripläjäys:

Jaoin siis päivän kerrosten määrän kolmella ja neuloin aina seitsemän kerrosta kullakin värillä.

Oranssi on Markkalankaa, keltainen jo kerran tässä sukassa esiintynyttä Pick-a-Sockia, ja turkoosi Kraftin bfl-sukkalankaa. Ihan täysin taustakuvan turkoosia vastaavaa en löytänyt varastosta, joten otin sellaisen turkoosin, jota en ole vielä käyttänyt.

Olen tainnut kuvata kaikki tämän "blogijoulukalenterin" kuvat puhelimella, mutta nyt kaivoin kameran esille ja kokeilin, saisinko yhteiskuvaa sukista ja puhelimen taustakuvasta. Toki juuri, kun sain säädöt kohdilleen, kamerasta loppui akku. :D Onneksi siihen tuli lyhyelläkin latauksella hiukan eloa ja sain otettua muutaman kuvan. Tässä vain puhelimen taustakuva näyttää sinisemmältä kuin oikeasti on - siinä, missä turkoosit ovat melkein liiankin vihertäviä itse sukassa.

there's colour everywhere

A-sukan 20. päivän raita piti valita tämän päivän inspiroimana. Tihrustin aamupäivällä Wikipedian suomenkielistä (ja sittemmin myös englanninkielistä) listaa tapahtumista, syntyneistä ja kuolleista ja päädyin lopulta googlaamaan taiteilija Juhana Blomstedtin teoksia.

En ollut aiemmin Blomstedtista kuullutkaan, mutta huomasin upean värinkäytön ja silmiini osuivat etenkin teokset, joissa toistuivat A-sukassa vallitsevat värit. Valitsin inspiraatiokuviksi tämän blogikirjoituksen viimeisen kuvan sekä tämän näyttelyn esitekuvan, mutta jäin vielä miettimään tarkemmin värien käyttämistä, kun lähdin neulemiittiin ja Sh'bam-tunnille.

Kävikin ilmi, että punainen, keltainen, oranssi sekä turkoosin ja tumman petroolin värit toistuivat tänään muutenkin. Neulemiitissä sain Itä-Suomesta tulleen pienen paketin, jonka päälle oli askarreltu vielä muutama supersöpö silmukkamerkki. <3

Paketista paljastui varmaan maailman pienin ja suloisin maustekakku! Maistui muuten erittäin hyvältä jumpan päälle! ;) Kakku piti luonnollisesti syödä heti, sillä se ei olisi kauaa säilynyt. :P Kiitokset ihkulle Sannille Liperiin. <3

Päädyin käyttämään päivän teemavärejä raidoittaen, aina neljä kerrosta per raita. Sinapinkeltainen on Keesin (joskus aika kauan sitten) värjäämää Novitan Pikkusiskoa, petrooli samaa Minisockia kuin eilisen raidassa, oranssi käsinkehräämääni BFL/nylonia värissä Mielikki, turkoosi jälleen kerran Open Waters -Ultrasockin jämää ja punainen samaa Minisockia kuin jo parissa raidassa tässä sukassa.

roasting chestnuts on a fire

Tänä iltana olen päässyt joulukalenterisukissa jo eilisen raitaan, jee!

Mutta mennäänpä järjestyksessä. Toissapäivänä piti valita silmien väri. Noh, siniharmaata ei mun lankavarastostani löydy, joten turvauduin jälleen kerran samaan Open Waters -turkoosiin. :D Se oli turkooseista/vaaleista petrooleista harmaaseen vivahtavin. Petroolin raidan keskelle tuli tässäkin kantapää.

Eilisen raidan väri valittiin kotikunnan mukaan. Tampere on niin iso paikka, että piti olla ruskea. Lähinnä sitä oli okranvärinen Väinämöinen (muistaakseni jokin Eiku).

Varressa lisäsin harmaiden välikerrosten määrän kahteen, kun raidatkin ovat leveämpiä. Eikä niitä montaa enää tulekaan! Huomasin jo jokin aika sitten, että polvisukkia näistä ei kyllä ole tulossa, luultavasti johtuen tiukasta käsialastani. :D Mutta aika pitkävartiset sukat silti. :)

viesti Hiirisaarelta

Huh, menipä tänäänkin myöhäiseksi. Mutta ei se mitään, koska mulla alkoi tänään ns. loma! :) Teknisesti ottaen teen kyllä vielä ensi viikon alkupuoliskon etätöitä, mutta luultavasti ei ole mitään kovin kiireellistä luvassa.

Vähän niin kuin loman alkamisen kunniaksi kävimme ystäväni kanssa vetämässä sushiöverit lounaalla. Suosittelen lämpimästi Sakura no Watamisushin lounasbuffettia! Nam.

Kauppareissun, ruuanlaiton yms. jälkeen ehdin viimein iltayhdeksältä neuleen pariin tänään ja illan neuleeksi valikoitui jämälankavillasukkajoulukalenterisukka B.

15. päivänä väri tuli valita lapsuuden lempikirjan mukaan. Mielessä kävi pari muutakin vaihtoehtoa, kunnes tästä sohvalta kirjahyllyä katsellessani bongasin sieltä Marja Luukkosen Tähtisumun vangit.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta sen antajalta, mutta se on julkaistu vuonna 1990, jolloin olen ollut vasta 5-vuotias. Luulen saaneeni kirjan kuitenkin vasta lähempänä 10. ikävuottani. Kauan se minulla on ollut, sillä olen lukenut sen lapsena ja teininä monesti ja vielä pariin kertaan aikuisiälläkin. Tähtisumun vangit on siitä kiintoisa kirja, että siinä on paljon ns. maagista realismia - asia, joka minua kiehtoo kaunokirjallisuudessa vielä nykyäänkin. Tajusin asian vasta ihan äskettäin ja tajusin heti, miksi kirja on ollut minulle niin tärkeä ja pysynyt mukana lapsuudesta asti.

Sukan raita edustaa siis kirjan kansikuvaa. Turkoosina sama Keesin Open Waters ja oranssinkirjava on toki Lanitiumin Mad Max: Flameria, sillä se vain osui parhaimmin tähän kansikuvaan. Tämän raidan keskelle tuli myös kantapää; tein sukkaan samanlaisen ranskalaisen kantapään kuin muihinkin kärjestä aloittamiini teen.

(Kun bloggausta varten vähän pläräsin kirjaa, niin pakko myöntää, että tekee mieli lukea se taas uudelleen. :))

harjulle kaunotar ylämaan jäi heiluttamaan

Eilen, lukiessani joulukalenterin päivän värin määrityksen, tuli heti mieleen Brittein saaret, mutta koska olen käynyt jo Lontoossa, siitä tuli mieleen Skotlanti, jonne haluaisin aivan ehdottomasti. Ja Skotlannista taas tuli mieleen Ylämailla.

Joten eilisen raita on siis jo kerran tässä sukassa esiintynyttä Ylämailla-väristä lankaa luonnollisesti. :) Toinen vaihtoehto olisi ollut Islanti, ja joko geysirinturkoosi tai Freijan purppura.

Seuraavaa kalenterisukkapostausta saanette odottaa viikonloppuun asti, sillä tämän ja huomisen illan pyhitän hyshysjuttujen väkertämiselle. ;)

there's children throwing snowballs

Lunta! Ainakin vähän. Toivottavasti tulee lisää, ja pysyy. <3

Eilisen kalenterisukkaraidan neuloin ja päätinkin vasta tänään, eilisten pikkujoulujen takia. Väri valikoitui näin: ensin valitsin lankapussukoista seitsemän sellaista lankaa, joista yksikään ei ollut päässyt vielä sukkiin. Sitten päätin järjestyksen (suunnilleen spektrin mukaan, numero yksi olisi pinkki ja lähtisin laskemaan siitä myötäpäivään*). Vasta sitten katsoin lottoarvonnan tuloksen ja laskin luvun kymmenen, joka osui Lanitiumin Mad Max Flamer -väriin.

*Tosin langat olivat kyllä alunperin ihan vaan peräkkäin, laitoin ne vain kuvaa varten ympyräksi.

Tämän päivän raitavärin lukiessani naurahdin ääneen. Minulla on kahvimukeissa todella paljon graafisia mustavalkoisia yksilöitä, mutta juuri tänään kahvimukiksi valikoitui pari joulua sitten Helsingistä asti metsästetyn punaraitaisen mukiparin toinen yksilö. Punaista siis sukkaan!

(Kuvan aamiainen melkein kahden vuoden takaa, kun olin aamulla jo juonut kahvit ennen kuin muistin kalenterisukka-asian.)

Ja onhan se myönnettävä, että tässäkin sukassa on oma väriteemansa. :) Punaisen raidan myötä pääsin A-sukassa kiilalisäyksiin, seuraavassa A-sukan raidassa onkin sitten kantapää melko keskellä raitaa, jos olen laskenut kerrokset oikein.

I simply cannot get enough

B-sukka on edennyt vasta tänään, sillä pohdin koko eilisen lempipeliasiaa. Minähän en ole koskaan ollut mikään hirveän kova pelaaja, siis siinä mielessä, että olisin fanittanut jotain tiettyä peliä hirveästi tai harrastanut lautapelejä. Olen toki aikanani pelannut lukuisia tunteja Sonic the Hedgehogia, Simsiä ja Crash Bandicootia, mutta viime vuosina olen keskittynyt lähinnä iPadilla ja iPhonella pelattaviin peleihin. Lautapelejäkin pelaan yhden käden sormilla laskettavan määrän vuodessa.

Mutta yksi peli on tänä vuonna koukuttanut minua oikein urakalla, ja se on Candy Crush Soda Saga. Sen verran tuo koukuttaa, että kun olin hylännyt kaikki mieleen tulleet lautapelit, se putkahti mieleeni. Siispä tämän tunnustuksen myötä neuloin sukkaan oikein ällökarkkipinkin raidan. :D

Tänään piti tietää veriryhmä. Minulla on hämärä muistikuva yläasteen biologiantunnilta, että se olisi B. Varma en ollut. Sinänsä hyvään saumaan tuli tämä, että kävin tänään laboratoriokokeissa, mutta ei labratätikään osannut asiassa auttaa, kun viimeisimmästä leikkauksesta on niin kauan aikaa, ettei niitä tietoja enää näkynyt. Äidiltä kysyminen tuotti myös vesiperän. Harmaata raitaa en halunnut, koska kaikki harmaani ovat niin lähellä pohjavärin harmaata, joten muistikuva B-veriryhmästä sai kelvata ja sukkaan tuli turkoosinsininen raita (sinistä ei minulla jämälangoissa(kaan) ole).

Kieltämättä täytyy myöntää, että ihan vähän näihin kahteen raitaan vaikutti se, että tästä sukasta näytti olevan tulossa kovin pinkki-turkoosi-valtainen. ;) Ihan vähän vain!

päivä kuin perhonen, häivähdys ikuisen

Kun on herännyt keskellä yötä ilman mitään selkeää syytä valvomaan (eli pyörimään lakanoissa) kolmeksi tunniksi, ei ole aivan terävimmillään. Noh, työpäivästä kuitenkin selvisin hienosti, ja huomisen teenkin etätöitä. :D

Onneksi päivä jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle.

Kävin lunastamassa vähän odotettavaa keväälle. ;) Ainakin toinen niistä on etukäteissyntymäpäivälahja itselleni, koska Semmareiden levynjulkaisukiertue päättyy sopivasti syntymäpäivänäni. Ja mikäpä olisikaan parempi paikka syntymäpäivänäni olevaan konserttiin kuin kotikaupunki!

Miittiin oli lahjakas ystävä tuonut tyrkylle ihania Swarovskin sydämistä tehtyjä korviksia. Vähän niin kuin minua varten oli paritkin turkoosinsävyiset sydämet valikoitu, mutta minä rakastuin päätäpahkaa näihin sateenkaarisydämiin ja pakkohan ne oli ostaa pois kuleksimasta. <3

Lisäksi toinen ystävä tuli tohkeissaan miittiin ja kertoi, kuinka oli törmännyt koirien kanssa lenkillä kettuun, jolla ratsasti tonttu, ja joka vielä veti pientä rekeä! Siis kuvitelkaa! Ja kaiken tämän kumman ihanan lisäksi se tonttu oli lähettänyt ystäväni matkassa minulle paketin! Oi iloa! <3 Paketista roikkui pari kaunisäänisiä kulkusia sekä Myyrä-joulukalenteri!

Yritän malttaa pari viikkoa, vaikka aivan ihanassa karhukortissa kerrottiinkin, että lahjan saa avata sitten, kun huvittaa. Päätin kuitenkin odottaa talvipäivänseisaukseen asti.

Tonttu siinä taitaa kirjata karhun joululahjatoiveita ylös. Luulen, että karhukin toivoisi joululahjaksi kunnolliset unet ja sitä ennen vähän hyvää ruokaa.

Vilkaisin aamulla joulukalenterin tämän päivän ohjeet ja nappasin mukaani tulenloimotuksesta muistuttavaa punaoranssia Lanitiumia. Minulla on vähän huonosti punaista, enkä halunnut toista samanväristä raitaa näin lähekkäin. Ja onhan tuo Lanitium jotenkin liekehtivämpää kuin tuollainen aika peruspunainen, jota oli neljännen päivän raita. :)

Lisäksi olen tänään sekä ostanut, hakenut postista että suunnitellut vähän joululahjoja. Hihih. ^__^