Edit: pientä fiksailua, lisätty yksi linkki loppupäähän merkintää.
Ensin hieman historiaa. Äitini ja molemmat isoäitini ovat kunnon käsityöhirmuja, äiti on virkannut useammatkin verhot, varmaan tuhat pitsiliinaa ja ainakin kymmenkunta isoa tai vähän pienempää päiväpeittoa. Äidinäiti neulonut niin puseroita kuin sukkia ja lapasiakin, viimemainittuja jopa myyntiin asti ja hänen kädenjälkiään on mm. yhden yhdysvaltalaisen naisten jääkiekkojoukkueen jaloissa (sukkina siis). Isän äiti on myös neulonut paljon.
Minä tunsin olevani täysin tumpelo, mitä tulee käsitöihin. Isän äiti opetti minulle lapsena oikean silmukan ja pari ainaoikeinhuivia syntyi jämälangoista. Äidin kanssa teimme lapasia vähän vanhempana, en saanut niitä koskaan valmiiksi, mutta muistan, että jälki oli aika miellyttävää kuitenkin. Virkkasin jotain pientä aina välillä, mutta en kauheasti pitänyt käsitöistä. Koulussa valitsin teknisen työn, sillä en tullut toimeen ompelukoneiden kanssa. Viidennellä luokalla kuitenkin jouduin väärinkäsityksen vuoksi takaisin tekstiilityöhön, ja sain siitä ikuiset traumat tehdä jotakin housujen lyhennyksiä kummempaa koneella.
Joskus lukiossa sitten löysin punamustaa Novitan Rustikaa Aholaidalta, ja koska se sävyltään sopi yksiin hiusteni kanssa, ostin sitä kaulaliinaa varten. Neuloin ainaoikeinhuivia pitkään, ostin aina välillä lisää lankaa ja neulomus seurasi minua myös Tampereelle, kun Kauppiksen ensimmäisenä vuonna muutin tänne.
Joskus 2006-2007 talvella muistin tuon huivin ja totesin, että eihän siihen tarvitse enää kuin muutaman sentin ja päättelyn. Huivista tuli ihan käytettävä, joskin kissa söi siihen reikiä myöhemmin. Sattumalta löysin sitten virkkausohjeen kettupipoon ja käytin lopun langan siihen.
Setti oli valmis (tai niin luulin). Myöhemmin myin kettupipon, mutta voisin tehdä samanlaisen vielä uudestaan jos löydän kivaa lankaa. :)
2007 keväällä, suunnilleen muuton aikoihin, löysin vielä pari kerää Rustikaa kätköistäni, etsin Käspaikan sivut ja neuloin
kämmekkäät, jotka varmaankin sinetöivät lopullisesti hurahdukseni neulomiseen. Kämmekkäitä syntyi lisääkin kesän aikana. Samoin neuloin kesällä Mambosta raitahupparia, joka jäi ikuisesti keskeneräiseksi ja langat ovat nyt purettuina kätköissäni.
Syksyllä törmäsin
Tuin blogin kautta
Sukkasatoon juuri samoihin aikoihin, kun olin neulomassa ensimmäisiä sukkiani. Päätin liittyä mukaan ja samalla totesin, että ei se sukkien neulominen niin kamalaa olekaan. Neuloin perheelle sukkia joululahjoiksi, osan valmistuminen tosin jäi tammikuulle...
Mitä sitten 2008? Ensinnäkin olen oppinut neulomisesta paljon. Olen oppinut neulomaan palmikkokaavioista ja pitsikaaviosta - kummastakaan ei ole kuvamateriaalia tähän hätään, sillä molemmat työt joutuivat purun alle vääränvärisen langan vuoksi, ja yksi palmikkosukkaprojekti on vielä niin kesken etten ole kuvannut sitä. Opin rakastamaan lankaa ja vierailemaan muuallakin kuin Vapaassa Valinnassa langan perässä. Opin myös napinläven ja sukan aloittamisen kärjestä sekä kolme uutta kantapäätä.
Tutustuin puisiin sukkapuikkoihin ja rakastuin niihin, samoin kuin Knit Picksin Harmony Options -pyöröpuikkoihin. Muutenkin osoitin erityistä huomiota työvälineiden valintaan, ja minulle onkin kertynyt aika kasa Addin pyöröjä, Novitan vastaavia en ole koko neuleurani aikana ostanut yli kymmentä.
Neuloin yhden neuletakin, jonka purin myöhemmin. Aloitin paria muutakin, ennen kuin tajusin ylösalaisneuleen systeemin. Koin keväällä sukka-ahdistuksen, josta olen jo parantunut onneksi. Löysin pitsihuivit ja ostin langat sellaisiin. Kasvatin lankavarastoni koon muutamasta hassusta kerästä yli kahteentoista kiloon.
Kaikkia neuleita en ole laittanut kirjanpitoon, harmi kyllä, mutta voisin lukujen sijasta esitellä muutaman lempineuleeni.
Hassuimmat:
Novitan Karusellista virkattu meduusa, jolla on I-cord-lonkerot (kymmenen).
Häntä - ja ylipäänsä koko Schatten-asu. :D
Parhaat sukat ovat Talvikuninkaat, seiskaveikka moniraitaa. Vaikka ovatkin tosi kuumat ja palmikot tekevät niistä napakuudessaan vielä paksummat, näistä tuli tosi kivat. :)
Parhaat lapaset, Momo-lapaset. Itse asiassa ainoat tänä vuonna itselleni tekemäni. :D Mutta nämä on kyllä ylipäänsä parhaat tekemäni lapaset.
Kivoin, vaikkei ehkä käytetyin, päähine, Mad Hare Hat. Tein kesällä, joten sille ei heti ollut käyttöä, ja kylmien ilmojen saapuessa halusinkin sinisen kissapipon, mutta kivempi tämä on silti. Ehkä kevään suojasäille. :)
Ja sitten *rumpujen pärinää* kaiken kaikkiaan mielestäni paras ja ihkuin tekemäni neule:
Pupunkorvaslipoveri Fluff Bunny. Omasta päästä, ensimmäinen koskaan tekemäni slipoveri (tai ylipäänsä isompi neule), jonka olen saanut valmiiksikin. Kitten Mohairia, jota metsästin vaikka mistä kun se olikin lopetettu väri. Lanka riitti oikein hyvin (kahdesta eri paikasta ostetut langat olivat jopa samaa värjäyserää), ja hätävaraksi ostettu vanhemman värjäyserän selvästi tummempi Kitten jäi koskemattomaksi. Onnistuin mielestäni myös hyvin saumojen ompelussa, silmukoiden poimimisessa huppua varten ja korvien ompelussa. Tämä on ollut keväällä ja syksyllä aika paljon käytössäkin ja korvat ovat saaneet ihailua osakseen. :)
(Kyllä, tykkään korvista ja niitä tullaan näkemään neuleissani tulevaisuudessakin. ;))
Vuonna 2009 aion kohdata yhä uusia haasteita. Eilen
uudenvuoden sosiaalisuuksista toipuessani neuloin yhden (ison) mallitilkun ja purin aloittamani raglanhihaisen hupparin (koska en ollutkaan varma väristä ja olin tehnyt lisäykset rumasti). Tänään kerin langan Revontuli-huivia varten. Aion neuloa tänäkin vuonna "aivottomia" raitasukkia ja kissapipoja, mutta niiden vastapainoksi sitten pitsihuiveja, palmikoita, ainakin yhden ylösalaisintakin sekä ainakin napitettavat sukat ja kämmekkäät. Lisäksi aion värjätä lisää lankaa itse. Aion myös päästä eroon metallisista sukkapuikoistani sekä ainakin Novitan pyöröistä (luultavasti myös osasta Addin pyöröjä), mutta siitä lisää myöhemmin.
Oikein paljon onnea ja lankaa ;) vuodelle 2009!
