Välähdyksiä vuodelta 2013

Vuonna 2013:

Ompelin itselleni juhlapuvun.

Tein artesaanityön ja valmistuin vaatetusalan artesaaniksi.

Osallistuin Tour de Fleeceen.

Toinen isoäitini täytti 80 vuotta ja neuloin mummulle lahjaksi pitsihuivin.

Osallistuin Lihattomaan Lokakuuhun (joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistui oikein hyvin), ja totesin, ettei minusta ole ihan kasvissyöjäksi.

Kävin Laukaan Saraakalliolla katselemassa ikivanhoja kalliomaalauksia.

Reissukauppailin ja -kehräsin useampaankin otteeseen. Tässä ollaan matkalla syksyiseen kehruutapaamiseen ihan Tampereella.

Neuloin sukkia. Ja vähän muutakin.

Toki myös värjäsin esim. villaa, lankaa, varpaitani ja sormiani.

Vietin yön Villavyyhdissä muiden neulojien kanssa. Paluumatka Tampereelle autolla kesti puoli seitsemästä puoli yhteentoista, sillä kuskikin oli vähän väsynyt ja keli erittäin mielenkiintoinen.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi kerijälaitteen, ja sillä on sitten kakuteltu urakallakin.

Maistelin ensimmäistä kertaa Blossaa ja samalla tulin myyneeksi jokusen lankavyyhdin ja villaletin Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa.

...ja sillä välin mies hajotti vahingossa tietokoneeni näytön (ja kävi ostamassa kiltisti uuden koneen). Tulipa ensimmäistä kertaa käytettyä hyväksi kotivakuutusta ja saatua hiukan korvausta sieltäkin.

Hajotin vanhan kehruutuolini (joka oli jostain ehkä 60-luvulta) ja ostin tilalle uuden. Musta ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta, sillä Pessi päätti, että uusi kehruutuoli on Täydellinen Valtaistuin Maailman Parhaalle Kissalle.

Neuloin villasukat eräälle papalle erääseen helsinkiläiseen vanhainkotiin.

Kävin toista kertaa Tikki, takki, silmä, pisto -käsityötarvikemarkkinoilla ja sorruin vähän. Ihan vähän vaan. Kummasti meni kyllä koko budjetti.

Matkustin Helsinkiin asti löytämään vihdoinkin tarpeeksi värikkäät retroverhot olohuoneeseen. Verhot löytyivät - Kampin Anttilan poistopisteestä. :D Pessi yritti taas omia ne.

Osallistuin Kaheleissa Yule-vaihtoon ja sain aivan mahtavan paketin. <3

Opettelin tekemään itse sushia. Nam.

Lisäksi kävin toki kädentaitomessuilla (vaikka tänä vuonna en enää saanutkaan ilmaislippua, nyyh), hain töitä niitä saamatta, hankin toisen rukin, otin toisen ja kolmannen tatuointini, ihastuin yhä enemmän Doctor Who:hun ja tartuin enemmän hetkiin kuin edellisinä vuosina. Kävin yhdellä CMX:n keikalla, löysin uudelleen Seminaarinmäen Mieslaulajat ja kävin kahdella Semmareiden keikalla, ostin musiikkia, kirjoja, vaatteita ja kankaita. Haaveilin mm. isommasta asunnosta, töistä, omasta yrityksestä tai edes työhuoneesta, David Tenn...noh, eiköhän tässä ollut jo. :D

Brass, steam & poetry

Muistattehan tämän "teevadin" vielä? Keskitalven mittaan sen ympärille rakentui juhlapuku:

Sieltä se hameen alta pilkistää, se teellä värjätty alushame. Melkoinen homma muuten oli se, siinä oli viitisen metriä kangasta, mikä oli vähän liikaa meidän kylpyhuoneemme kapasiteetille. Ja loppujen lopuksi päädyin sitten kaventamaan alushametta.

Alushameen, joka on siis valkoista lakanakangasta, lisäksi suunnittelin ja toteutin asuun taftihameen, jonka vyötärökaitale on korotettu ja tuettu (mietin jopa korsettia, mutta jätin tällä kertaa tekemättä) sekä intianpuuvillaisen paidan.

Mekon inspiraatio tuli steampunkista, olin haaveillut jo pitkään steampunk-juhlapuvusta, vaikka en oikeastaan edes tiennyt, mihin tilaisuuteen. Tätä asua tehdessä mietin, että se voisi sopia runokeikoilleni, mutta en kuitenkaan ole pitänyt tätä kesän keikoillani, se tuntuu vähän liian... juhlavalta. Mutta ehkä sille löytyy vielä käyttöä. :)

Olkaimet menevät takaa ristiin. Rakastan. <3

 

Napit on hankittu eräästä vakionappikaupastani, Lyanwoodilta Etsystä. Tilasin itse asiassa muistaakseni kolme settiä metallisia nappeja, joista valitsin kaikkein koristeellisimmat tähän.

Linnunrata ja kuinka se saavutettiin

Pari kuukautta sitten todellakin kävin pokkaamassa todistuksen ja ruusun. Melkoisen räkätaudin jälkimainingeissa, mutta juuri valmistunut pitsihuivi harteillani (oli kyllä aavistuksen liikaa se huivi, mutta siitäkin lisää joskus toiste).

Pitsihuivi (tosin eri) oli myös osa artesaanityötä, jonka olin saanut noin kuukausi ennen valmistumista valmiiksi. Sain asiakkaaltani heti luvan julkaista kuvat, mutta jälleen on bloggaamisessa kestänyt...

Artesaanityöhön kuului siis asiakastyönä asukokonaisuuden suunnittelu, kaavoitus ja ompelu (kaikkine prototyyppeineen). Asiakkaani oli hyvin persoonallinen pukeutuja, joten oli todella hauskaa suunnitella ja toteuttaa hänelle puku hänen poikansa ylioppilasjuhliin.

Edessä olevan epäsymmetrisen organzakaitaleen vuoksi tämä mekko alkoi kutsua itseään nimellä Linnunrata. Varsinainen miehustakangas oli maltillista ryppytaftia, myrskypilven petroolinvärin lomasta hohtaa tietyssä valossa siniviolettia.

Mekon asusteeksi neuloin Boo Knitsin Rainshine-huivin. Asiakkaani valitsi mallin, mutta ihastuin oitis Boo Knitsin ohjeisiin ja tälläkin hetkellä kesken on kaksi hänen malliaan... Lankana tässä huivissa oli käsinvärjäämäni Wetterhoffin Silvia (500m/50g) ja lankaa kului uskomattomat 31g.

Huiviin tuli tosin lisäpainoksi arviolta parikymmentä grammaa helmiä, sateenkaaren sävyissä hohtavia kirkkaita siemenhelmiä. Olin aiemmin vain kerran kokeillut yhteen pitsihuiviin helmien neulomista, mutta rakastuin tähänkin.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen lopputulokseen, ja myös asiakkaani piti valmiista työstä paljon. Joitain asioita tekisin nyt toisin, mutta sitähän elämä on, oppimista. :)

fancy some tea on your skirt?

Joskus on Visio, joka vaatisi tiettyä väriä tai materiaalia, mutta retket kangaskauppoihin eivät tuota tuloksia. Tämä käy useimmiten kouluprojektien kanssa.

Joskus on kangas, joka kertoo heti, miksi se haluaa tulla. Yleensä tapahtuu silloin, kun ihan vaan ohikulkumatkalla tai kaverin seuraksi lähtee kangaskauppaan ajatuksena, että eipä sieltä varmaan mitään tartu mukaan. Juu ei, yleensä nämä retket ovat olleet lompakolle tuhoisimpia...

Ja toisinaan käy niin hyvä tuuri, että tulee Valtava Visio, ja kuin sattumankaupalla siihen löytää Juuri Oikeat materiaalit. Ensimmäisestä paikasta, josta etsii materiaalia. (Tosin tällä kertaa se sattui olemaan valtava kangastukku.)

Viimeksi mainitusta ei vielä sen enempää muuten, mutta tulossa on siis juhlapuku kouluprojektina. Mutta tässä mielenkiintoisessa projektissa olen mm. ommellut puhtaanvalkoisesta lakanakankaasta alushameen - ja sitten sotkenut sen teellä. Tarkoituksella.

you may think at first I'm as mad as a hatter

Kuten toivottavasti suurin osa teistä tietääkin, olen nyt reilun vuoden opiskellut vaatetusalaa Hämeenlinnassa. Tänä syksynä aloitin koulunkäynnin parin kuukauden työssäoppimisella, joten olin hiukan ulkona koulun sisäisistä asioista. Yllättäen sainkin sitten sähköpostia, että pitäisi valita kakkosjaksolle joku kurssi/tutkinnon osa, jota suoritetaan koko jakso.

Hiukan harkittuani päädyin tutkinnon osaan nimeltään Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen. Tiesin siitä ainoastaan sen, että kurssi pidettäisiin modistien luokassa. (Modisteja on niin vähän, että linja on kaksivuotinen, ja molemmat luokat työskentelevät samassa tilassa melko työpajamaisesti.)

Positiivinen yllätys olikin melkoinen, kun me kolme ko. kurssin valinnutta saimme kuulla, että saisimme tehdä hattuja ja kaikenlaista!

Lyhyen teorian jälkeen halusin tehdä knallin. Koululla oli mustana vain juuri tilattuja muihin nähden kalliita huopateelmiä (joka on siis se hatun esiaste), joten päätin värjätä omani. Jotain vain meni vikaan... syytän sitä, että pulloihin oli merkitty värit hyvin epäselvästi! ;)

Koska knallista tuli siis kuitenkin tummansininen, päätin sen olevan harjoitusversio, ja näin ollen vähän hulluttelin somistamisen kanssa.

Huopahattuja ehti tehdä toisenkin, niinpä ostin sen oikeasti mustan teelmän. Se olikin nimenomaan miesten hattuihin tarkoitettua paksumpaa huopaa. Mikä tarkoitti sitä, että lierin vetäminen tukille vaati paljon enemmän käsivoimia kuin edellinen. Toisaalta lieriä ei tarvinnut kovettaa appretuurilla!

Toiseen knalliini olen erittäin tyytyväinen ja olenpa sitä käyttänyt jo jonkin verran. :)

Tähän väliin hiukan huopahatun rakenteesta. Perinteisen, käsintehdyn, kaksiosaisen (=pohja ja lieri tulevat eri tukeilta) huopahatun valmistus aloitetaan kostuttamalla sellainen kulahtaneen pipon näköinen huopateelmä. Huopia on monenlaisia, näissä tekemissäni olen käyttänyt sileäkarvahuopaa, joka on hyvä materiaali aloittelijalle.

Kun teelmä on kostea, se höyrytetään hauskalla höyrypannulla. Sitten se vedetään tukeille, kiinnitetään alumiininastoilla, prässätään mahdolliset kuprut pois ja annetaan kuivua.

Kuivuttuaan osat irrotetaan tukeilta ja muotoillaan lieri. Knallien lierinauhan alle olen ommellut sellaista muovinauhaa, jota sanotaan perlonkarkaasiksi. Kovitetaan pohjaosaa appretuurilla, jos se on tarpeen. Leikataan pohja sopivan kokoiseksi ja ommellaan hattu kasaan. Sitten somistetaan nauhalla, höyhenillä, soljella, kankaalla, mitä ikinä keksiikin! Ja aivan viimeiseksi ommellaan vuorinauha.

Tähän kaikkeen tosin kuuluu myös hirmuinen määrä pähkäilyä, mallaamista, millimetreissä laskettavia leikkaus-trimmauksia, appretuurin kuivumisen odottelua... ja lierinauhan ompelu muuten on haastavaa!

Jatketaan. Saimme myös muodistustehtävän. Löysin Kontista itselleni liian pienen hatun viidellä eurolla.

Oikeasti suurin työ ei näy edes kuvassa: suurensin hatun tukittamalla sen uudelleen sekä ompelin uuden vuorinauhan ja harjasin huovan karvat nätimmin. Jos sopiva tukki olisi ollut valmiina, pohjakin olisi saanut hiukan uuden mallin.

Kolmas hattuni ei niinkään sisältänyt varsinaista erikoismateriaalia (pl. kovikkeet), mutta kangashatun kaavoittaminen oli erittäin mielenkiintoista. Itse suunnittelemani kaavan, proton ja kaavamuutosten jälkeen syntyi kiva syyshattu:

Kyllä, suunnittelin lierinkin itse. Harmi, kun en jaksanut raahata kameraa useammin kouluun, työkuvat olisi olleet kivoja!

Ai niin, ette muuten ikinä usko, mitä lierissäni on kovikkeena. Halusin siitä pesunkestävän, joten käytin muovimattoa, sellaista siis mitä on melkein jokaisen vuokra-asunnon lattiassa.

Siinäpä hattuja vähäksi aikaa. Paitsi että yksi on vielä kuvaamatta (sekä vähän nahka-asiaa) - tein näyttönä huopahatun, johon yhdistin poroparkkinahkaa. Siitä tuli Hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta se on vielä tätä kirjoitettaessa arvioitavana. Se ansaitseekin oman bloggauksensa.

(P.S.: Yrittäkää kestää nämä mahtipontiset päivitykseni. Meinaan joka kerta vain roiskia muutaman kuvan ja heittää väliin kryptisiä lauseita, mutta sitten päädyn pölpöttämään tyhmiä sinne väliin.)

(P.P.S.: muistakaa arvonta!)

Levällään

Kaikki on vähän levällään nyt, kuten neuleet ja langat sohvalla.

Moni asia on vähän auki, joillekin ei voi tehdä vielä mitään, toiset odottavat, että tartun toimeen. Hameprojekti (kuvassa) sai vihdoin jatkoa, kun otin uudenuutukaisen ompelukoneeni käyttöön. Johan se kone odotteli toukokuisesta syntymäpäivästäni asti ruokapöydän alla. :)

Illan päätteeksi raivasin ompelukoneen sivuun ja levitin tilalle korujuttuja. Koska työpöytäni on vaihteeksi kaaoksessa (vaikka vain pari viikkoa sitten siivosin sen viimeksi! Samperin kotitontut...).

Suurin syy ylläolevalle levähtämiselle ja aukinaisuudelle lienee tässä. Edessä taitaa olla muutto Hämeenlinnaan. :)

Kirje tuli torstaina, ja perjantaina juhlistin sitä, ja nimipäivääni shoppailemalla (ensimmäisen kuvan Zauberball oli palkinto kouluunpääsystä) ja leipomalla suklaa-pekaanipähkinämuffineja. <3

Ylläoleva kuva oli muuten tulosta siitä, kun toisen kerran elämässäni pidin digitaalista järjestelmäkameraa käpälissäni (niin, että myös kuvasin sillä). Mies osti meille käytetyn Canon EOS 350D:n. :) Lähitulevaisuudessa kuvat siis eivät välttämättä ole huippulaatua, sillä opettelemista on. :D

Aloitin myös Project 365:n, jonka tarkoituksena on ottaa yksi kuva päivässä. Julkaisen kuvia täällä, mikäli ne sopivat edes jotenkin aiheeseen, muuten löytyvät flickristä. :)