I wander round, feet off the ground

Koska kesäflunssa päätti ottaa toisen kierroksen, enkä ole tällä viikolla jaksanut kuvata videota, palaan viime viikon (ja hiukan aiempiinkin) tunnelmiin kuvien kera. (Terkkuja nimimerkille Sipsander, joka laittoi minulle aivan ihanan viestin heinäkuussa. Tässä niitä lupaamiani keikkakuvia! :))

Kesähän ei ole mitään ilman suosikkimieskuoroni kesäkeikkoja. :) Alkukesä meni kotia laittaessa, mutta kesäkuun viimeisen päivän keikka Rutalahden Letkaliiterillä merkkasi minulle kesäreissujen aloitusta.

Ja millainen keikka! <3 Etukäteen jo vähän jännitin ja täpinöitsin, mm. koska meillä oli Ruohisböönien kanssa pieni pyykkipoikajekutus pojille. :D (Kuten pian huomaatte, mieskuoromusiikki on hyvin vakava asia, joten välillä pitää järkätä vähän kepposia. ;))

Sata jänistä

Juffe oli vuoden poissa kuvioista, joten iloitsimme porukalla, kun hän ja kevään kiertueelta poissa ollut Joel (alla) olivat taas kuoron rivistössä. :)

Kaksi kättä hississä

HÚ!

Letkaliiterillähän järjestettiin myös lavatanssit, ja allekirjoittanut uskalsi hakea lempparikuorolaistaan Kettusen Jannea valssiin. En ehtinyt heti alkuun, mutta tanssimme osan kappaleesta kuitenkin. En ole kovin rohkea, joten tämä oli minulle iso juttu. :)

Viime viikon alussa kutsui sitten Kainuu ja Savo ja Hengitysliiton Hyvässä hengessä -kiertue, jolle matkattiin (jälleen) yhdessä Ruohisböönaporukan kanssa. Höpöttelen kiertueesta enemmän Lankakirjan seuraavassa videojaksossa, mutta näiden kuvien väliin jaan muutaman muiston. Hyvin vaikea on kyllä laittaa kolmea kokemaani keikkaa järjestykseen, jokainen oli omalla tavallaan huikea ja ikimuistoinen. <3

Kajaaniin saavuimme myöhään tiistai-iltana. Viikkoni teemana tuntui olevan kettu. :D Kettuja bongailin vielä kotiin palattuani, kun minua odotteli kaksi osittain kettuteemaista fanipostipakettia. Alkuviikostakin tuli kirjekuorellinen kettuja:

Hei tyypit, ootte ihan hulluja! <3 Yritän laittaa hyvän kiertämään asap. :)

3.8.2016 Kajaanin Raatihuoneentori

"Ou beibe, mä oon sun pikku flamingo. Vie mut kotiis ja halaa mut puhki!"

"Meikäpoika kinetissä hississä."

Kajaanissa oli sitten toritanssit. Ja, no. Minulla oli valssin alkaessa hyvä paikka, vikkelämmät jalat ja hiukan enemmän rohkeutta kuin viimeksi. :) Oli mukavaa tanssia ihan koko valssi Jannen kanssa, ja nyt pysyin jopa rytmissä. :D

4.8.2016 Kuopion Kauppatori

Nuolisade

Nuolisateen kuvaamisesta "kiitokseksi" sain yhden nuolen eli kiertuekopterin suoraan päähäni. :D Jyrki (vasemmanpuoleisin) heitti minulle toisen lavalta, mutta sen kopterin omi myöhemmin itselleen eräs pikkufani. :)

Aina sussa kii

Säästömarssi

Kuopiossa keikan jälkeen minua tultiin nykimään hihasta, että "Hei sä oot varmaan Maria. Mä katon sun videoblogia!" :) Oli kiva rupatella hetki, ja jos luet tätä postausta, niin en välttämättä videolle ainakaan kaikkia näitä kuvia laita.

5.8.2016 Mikkelin Hallitustori

Torikahvila Marski, noin kaksi tuntia ennen keikkaa. Paikalla lisäkseni eräs Ruohisbööna ja hänen kolme lastaan.

Pikkufani, 3v: "Missä Nanne?"

Äitinsä: "Siun täytyy kysyä Marialta, mie veikkaan, että Maria on aika hyvä bongaan Jannea!"

Minä: "Ehe, hehe... (köh)"

(Ei siinä sitten mennyt kai varttiakaan, kun bongasin Kettusen. :D Väitän, että oli silkka sattuma!)

Lintubongarin twist

I Don't Mind, kantriversio

Pant Legs Flap Around

"Shake your feather, spread your wings all wide!"

Olin yhden yön em. ihanan Ruohisböönan ja perheensä luona, ja lauantaina sitten Onnibussilla Tampereelle. Kotipysäkiltä kotiin raahautuessani, keikkojen jälkeisen haikeuden jo hiipiessä kimppuun, eräs minulle tuntematon ihminen tuli kysymään, olenko sattumoisin Semmareiden keikalta tulossa. :D

Näillä muistoilla jaksan lentää kohti pimenevää syksyä. Hymy on herkässä ja välillä virnistelen typerästi, kun palaa mieleen jokin kiva muisto reissulta. :)

they're quite aware of what they're going through

Koska viime viikolla jäi videopäiväkirja välistä flunssan takia, tähän väliin ennen seuraavaa jaksoa vähän kuulumisia kirjallisestikin.

Vajaa kaksi kuukautta sitten hain avaimen omaan (vuokrattuun) kotiin. Ja kodilta tämä todellakin on tuntunut aivan alusta asti. Jo oikeastaan ennen kuin kävin katsomassa asuntoa, tämä tuntui paperilla niin hyvältä, että ainoa, mitä vähän jännitin, oli se, että mahtuuko keittiössä värjäämään. Ja hyvin mahtuu. :)

(Alice!-klubin paketit lähtevät vihdoin tällä viikolla; ne ovat viittä vaille valmiita, ja minulla on lähetyksen deadline keskiviikkona.)

Tässä asunnossa on hyvin kummallinen ja hieno valo, ja ilta-aurinko paistaa kauniisti sisälle. Parvekkeelta voi katsella Herwoodin metsien latvoja. Keittiöni ikkunan alla kasvaa kolme pihlajaa. Lähimmälle järvelle ja sitä kiertävälle ihanalle metsäpolulle on alle 700 metriä matkaa. Ja lähes kaikki palvelut löytyvät noin puolentoista kilometrin säteeltä.

Asunto itsessään tuntuu minulle täydelliseltä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, vaikka tänne vielä kaipaakin muutamaa huonekalua.

Ylipäänsä ero - yhdessä tai erikseen muutamien muiden tänä keväänä/kesänä tapahtuneiden isojen asioiden kanssa - on tuntunut avanneen joitain isoja lukkoja pääni sisältä. Hyvässä ja pahassa, enimmäkseen kuitenkin hyvässä.

Neulominen ja kehrääminen ovat jääneet hiukan vähemmälle, kun on ollut paljon kaikenlaista muuta.

On täytynyt kirjoittaa intensiivisemmin kuin muutamaan vuoteen. Tyhjentää päästä kettuja, leikkiä väreillä, suunnitella suuria ja pienempiä teoksia ja maalata ulkona ukkosen kiertäessä ympärillä.

On täytynyt vähän fanittaa; videolla, pään sisällä ja livenä. Saada tärkeä tehtävä ja toimittaa pyykkipoikia oikeaan osoitteeseen. Olla rohkea ja hakea idoliaan tanssimaan valssia, kun maan paras mieskuoro järjestää kesken encoren lavatanssit. Näyttää em. idolille hänen laulustaan inspiroituneesta langasta neulottua sukaa. Kertoa hassuja unia. (Sekoilla vähän: se ehkä sallitaan, sillä tämä on minulle Semmari-vuosi ja olen vähän pihalla juuri nyt. :D)

Ulkoiluttaa pupukenkiä ympäri maata. Nämä jalassa olen päässyt moneen paikkaan, kokemaan paljon. Ja vielä on edessä reissuja, koemuksia, hienoja hetkiä.

On myös täytynyt kiertää Suolijärveä. Pysähtyä kuvaamaan, haistelemaan, kuuntelemaan, tunnelmoimaan. Ottaa ne ensimmäiset juoksuaskeleet, itkeä hiukan ilosta ja juosta lisää.

On pitänyt itkeä, nauraa, tanssia, laulaa, puhua, kuunnella musiikkia, olla hiljaa. Maata sängyssä haaveilemassa ja suunnittelemassa. Tiskata ja imuroida, kantaa ruokaa kaupasta kotiin. Istua parvekeen lattialla maalaamassa, herätä yöllä myrskyn ääniin tai levottomiin uniin. Kirjoittaa unia ylös, nauraa alitajunnan metkuille. Olla onnellinen itsessään.

Kuva: zeska

Tämä on ollut paras kesä, ja vielä jatkuu. Juuri kun kuvittelen, että kesä on näyttänyt kaikki hienoutensa, tulee nurkan takaa vastaan jotain vielä suurempaa ja hienompaa. Muille ehkä pieniä asioita, minulle isoja henkisiäkin askelia.

Ja kaikki ne ihmiset, jotka olen löytänyt ympäriltäni. Kaikki ne sanat, halaukset (niin oikeat kuin virtuaaliset), kannattelut, lahjat, ajatukset. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minua rakastetaan niin monelta taholta. En varmaan voi kiittää tarpeeksi.

Olo on ollut sellainen, että tuntuu, kuin olisi hypännyt lentokoneesta ja aikansa pelättyään ja panikoituaan huomannut osaavansa lentää. Ja lento on vain jatkunut ja jatkunut, vaikka välillä on tapailtu puiden latvoja ja raavittu polvia kallioihin. (Pessimisti minussa kyllä miettii, että koska rysähtää kunnolla.)

Puhumattakaan kaikista niistä toteutuneista toiveista. Mutta niistä ehkä lisää joskus toiste.