memory of a free festival

Maaliskuussa teemana tuntui olevan sarjakuva, joten esittelen erikseen lukemani (ja ostamani) sarjakuvakirjat.

Kuun puolivälissä Tampere-talo täyttyi monenmoisista sarjakuvan ystävistä, kun Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin pääohjelmisto järjestettiin siellä lauantaina ja sunnuntaina. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Kupliissa; aiemmin ovat joko menneet ohi tai sitten olen ollut niin rahaton, ettei ole tullut lähdettyä. Vaikka festari onkin pääsymaksuton, on siellä perinteisesti ollut kuitenkin myynnissä kaikenlaista kivaa.

Itselläni jäi parin muuttujan ja yhden päällekkäisyyden takia lopulta katsomatta/kuuntelematta varsinainen ohjelma, joten lähinnä pyörin ympäriinsä ja bongailin tuttuja. Ja ostosteluksihan se sitten meni. :D

Muistaakseni Bonnierin pöydässä oli WSOY:n sarjakuvakirjoja alennuksessa, ja sieltä lähti mukaan Muumiperhe Rivieralla. Pyörittelin käsissäni myös Muumit Klassikoita, mutten kyennyt muistamaan, montako meillä jo on, joten jäi ostamatta. Suuren Kurpitsan pöydässä taas oli Wolf Kankareen kirjoja mukavin hinnoin, ja nämä molemmat ovat olleet ostoslistalla jo tovin.

Tarrat tuntuivat olevan Kupliin juttu ainakin tänä vuonna. Bongasin Myrntain kojun suunnilleen ensimmäisenä, mutta palasin vasta myöhemmin ostoksille. Pitkän harkinnan jälkeen printeistä meille kotiutui aivan Momon näköinen kissa, ja sitten riehaannuin tarrojen kanssa... Sanatonta Varjokissa -sarjakuvaa en itse asiassa ole merkinnyt Goodreadsiin ollenkaan, mutta katselin sen läpi heti käydessäni kotona ostoksia läpi. <3 Myrntain tyyli uppoaa minuun täysin. Tumblr | DeviantArt | Etsy

JP Ahosen kirjoja ostaessani sain vinkin, että mies on tulossa myyntipöydän ääreen myöhemmin ja mielellään piirtäisi omistukset kirjoihinsa. Tämän vuoksi jätin yhden luennon väliin ja jäin kiertelemään myyntialueita. :)

Ensimmäisenä tartuin Puskaradioon, jonka kansilehdelle JP Ahonen piirteli pirun hienon satyyrin. ;) <3 En osannut sanoa mitään toiveita tähän kirjaan, joten tuli kuulemma jotain lihasmuistista. Puskaradio sisältää yhden sivun strippejä, joiden aiheet liittyvät niin kotimaan kuin ulkomaidenkin uutisiin ja politiikkaan. Monet stripeistä ovat edelleen yllättävän ajankohtaisia!

Fiilis: hyvin piirretty! 4/5, menee lukuhaasteen kategoriaan 11, luonnollisesti.

Seuraavaksi luettavaksi päätyi Villimpi Pohjola: Pelinavaus, joka aloittaa Villimpi Pohjola -sarjan. Kirjaan on koottu kaksi jo loppuunmyytyä omakustannetta. (Kansilehdelle pyysin jotain kissa-aiheista. :))

Olen itse lukenut Villimpää Pohjolaa teini-ikäisenä Aamulehdestä, jo silloin Ahosen kuvitusten tyyli miellytti silmää. En itse asiassa edes tiedä, miksen ole tullut hankkineeksi albumeita aiemmin, mutta parempi kai myöhään. Tai tiedä siitä (kts. seuraava kirja). VP uppoaa edelleen, ja tällaista tavallaan jatkuvaa, mutta myös ainakin osittain itsenäisinä strippeinä toimivaa sarjakuvaa on ilo lukea.

Fiilis: lievästi notalginen. 5/5.

Edelliseen viitaten, harmittavasti seuraava Villimpi Pohjola -kirja, Kypsyyskoe, tuntuu olevan täysin loppuunmyyty. Onneksi kirjasto palvelee (mutta haluaisin silti oman kappaleen hyllyyn; saa ilmoittaa, jos joku on valmis luopumaan omastaan!). Lainasin siis Kypsyyskokeen ja taisin lukea yhdeltä istumalta.

Fiilis: Jes! 5/5 tällekin, ja laitetaan se nyt vaikka lukuhaasteen kategoriaan 30 eli viihteellinen kirja. :)

Ester Pärbergin tarinoita ostin, koska se oli käytännössä ilmainen. Kirjan tekijöinä ovat olleet Ahosen lisäksi KP Alare, Jouni Nummela ja Markus Tynskä, ja taustaa kirjan sarjakuvien takana valotetaan JP Ahosen blogissa. Tämä tuli luettua pienissä osissa, ja vaikka konsepti olikin kiva ja piirrokset hauskoja, ei kirjan huumori aina täysin uponnut. Ihan hauska lisä kokoelmaan silti. :D

Fiilis: Hehe. 3/5.

Esterin kansilehdelle pyysin ketun tai karhun. Tuli molemmat. :D

(Helmet-lukuhaaste 2016)

one day I'm gonna write a poem in a letter

Viime vuonna ylitin lukutavoitteeni: en lukenut 25 kirjaa vaan 42. :) Tänä vuonna asetin riman vielä vähän korkeammalle, ja päätin lukea ainakin 50 kirjaa. Osallistun myös Helmet-lukuhaasteeseen.

Ensimmäiset kolme lukuhaasteen kirjaa olivat tänä vuonna runoteoksia. Ystäväni Minna Autio julkaisi esikoisensa, ja julkkareista tarttui mukaan myös Vilja-Tuulia Huotarisen Naisen paikka. Spiraali on hieno runokokoelma! Ja tämä ei ole maksettu mainos. :D Naisen paikan olen joskus lukenut, mutta luin nyt uudelleen, ja voin suositella sitäkin. :) Tämän enempää en nyt osaa sanoa kummastakaan, pitäisi lukea vielä uudelleen ja makustella.

Spiraali menee kategorioihin 7, 48 ja 49 lukuhaasteessa.

Bongasin Tulenkantajien kirjakaupalta muutaman muunkin kirjan, jotka jäivät odottamaan seuraavaa viikkoa ja tilipäivää. Palkkapäivänä tein siis lenkin töistä pysäkille kaupan kautta. Saila Susiluodon Ariadneen liittyy myös interaktiivinen runoteos/-sovellus Antikythera, jonka saa ostettua iPadille App Storesta. En ihan vielä raaskinut ostaa Antikytheraa, mutta Ariadnesta nautin, kuten aina Susiluodon kirjoista. Sekin jäi odottamaan uusintaottoa.

Neljäs vuoden 2016 kirja oli myös samasta kaupasta. Janica Branderin Lihakuun kansikuva herätti kiinnostukseni (no hei: petroolia, pinkkiä ja karhu, ei ihme). Lihakuu sisältää vahvoja novelleja, joiden aiheet sitoo toisiinsa niin vahvat ihmissuhteet kuin hienosti toteutettu maaginen realismi ja tietynlainen absurdius. Novellit laittavat miettimään.

Lihakuu menee lukuhaasteen kategorioihin 3 ja 8.

Tammikuun kirjojen yleisarvosana: 4,5/5. Hyvin aloitettu lukuvuosi siis! :)

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

the smell of cakes and pies

Tämä bloggaus on vähän myöhäinen, sillä olen viettänyt ensin päivän jouluostoksilla ja sitten illan ihanissa #neulonta-irkkikanavan pikkujouluissa. Jälkimmäisissä oli kyllä hauskempaa, vaikka tykkäänkin joululahjaostoksista ja kaikenlaisesta jännästä, mitä suunnitella. :)

Joululahjaostoksista ei sen enempää, sillä ostelin aika paljon hyshysjuttuja, mutta sentään voin vilauttaa vähän paketointimateriaaleja! Hyvin pienellä silmäilyllä löysin kivaa lahjapaperia Suomalaisesta kirjakaupasta, ja Kirja-Kärkkäiseltä tarttui mukaan Blockwallahin kettuleimasin, jolla ajattelin koristella pakettikortteja jne.

Sitten kun taikoisi jostain vähän lisää aikaa, että saisi ne paketit paketoitua ja kortit tehtyä ja pari lahjaneulettakin valmiiksi asti...

päivä kuin perhonen, häivähdys ikuisen

Kun on herännyt keskellä yötä ilman mitään selkeää syytä valvomaan (eli pyörimään lakanoissa) kolmeksi tunniksi, ei ole aivan terävimmillään. Noh, työpäivästä kuitenkin selvisin hienosti, ja huomisen teenkin etätöitä. :D

Onneksi päivä jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle.

Kävin lunastamassa vähän odotettavaa keväälle. ;) Ainakin toinen niistä on etukäteissyntymäpäivälahja itselleni, koska Semmareiden levynjulkaisukiertue päättyy sopivasti syntymäpäivänäni. Ja mikäpä olisikaan parempi paikka syntymäpäivänäni olevaan konserttiin kuin kotikaupunki!

Miittiin oli lahjakas ystävä tuonut tyrkylle ihania Swarovskin sydämistä tehtyjä korviksia. Vähän niin kuin minua varten oli paritkin turkoosinsävyiset sydämet valikoitu, mutta minä rakastuin päätäpahkaa näihin sateenkaarisydämiin ja pakkohan ne oli ostaa pois kuleksimasta. <3

Lisäksi toinen ystävä tuli tohkeissaan miittiin ja kertoi, kuinka oli törmännyt koirien kanssa lenkillä kettuun, jolla ratsasti tonttu, ja joka vielä veti pientä rekeä! Siis kuvitelkaa! Ja kaiken tämän kumman ihanan lisäksi se tonttu oli lähettänyt ystäväni matkassa minulle paketin! Oi iloa! <3 Paketista roikkui pari kaunisäänisiä kulkusia sekä Myyrä-joulukalenteri!

Yritän malttaa pari viikkoa, vaikka aivan ihanassa karhukortissa kerrottiinkin, että lahjan saa avata sitten, kun huvittaa. Päätin kuitenkin odottaa talvipäivänseisaukseen asti.

Tonttu siinä taitaa kirjata karhun joululahjatoiveita ylös. Luulen, että karhukin toivoisi joululahjaksi kunnolliset unet ja sitä ennen vähän hyvää ruokaa.

Vilkaisin aamulla joulukalenterin tämän päivän ohjeet ja nappasin mukaani tulenloimotuksesta muistuttavaa punaoranssia Lanitiumia. Minulla on vähän huonosti punaista, enkä halunnut toista samanväristä raitaa näin lähekkäin. Ja onhan tuo Lanitium jotenkin liekehtivämpää kuin tuollainen aika peruspunainen, jota oli neljännen päivän raita. :)

Lisäksi olen tänään sekä ostanut, hakenut postista että suunnitellut vähän joululahjoja. Hihih. ^__^

me olemme kaikki vain ihmisiä

Päivän raita oli lähes automaattisesti sateenkaari. SETAn logossa on oikeasti kuusi väriä, mutta jätin punaisen pois, sillä sitä oli jo edellisessä raidassa.

(Kiinnostuneille raitojen langat alhaalta ylös: Lanitiumin perussukkaa, jonka väriä en muista; Yarngrimoiren Pick-a-Sockia lämpimänkeltaisena; BFL Supersockia; Keesin Ultrasockia värissä Open Waters; Väinämöistä kirjavan violettina Eikuna.)

Mietin kyllä myös Amnestynkeltaista raitaa, sillä eilisellä keikalla Palefacella oli ennen väliaikaa päällään Amnestyn paita. Oli muuten väkevä setti, vähän erityyppinen kuin viimeksi (tämähän olikin jopa toinen Palefacen keikka, jolla kävin), ja jäipä hyvät fiilikset. :)

Keikan jälkeen vaihdoinkin Karrin kanssa muutaman sanasen (vaikka aika paljon kyllä jännitti, koska iih, fanitan aika paljon), ja ostin vihdoin jo Yo-talolla keväällä kuolaamani kallopaidan, johon sain toki nimmarin. <3

Joo-o, ostin sitten valkoisen paidan. :D Ne, jotka minut vähänkään tuntevat, tietävät, etten hirveästi valkoisia t-paitoja käytä. Mutta tämä on vain niin täydellinen tuon kallopainatuksen kanssa. :)

Kuvahan on Jiri Gellerin Sugared IV ja sama kuva löytyy myös (jo aikoja sitten hankkimastani) Mull' on lupa -vinyylisinkusta:

Etukannen kuva saman taiteilijan Kill Your Darlings.

kehrääjä, kehrääjä, kehrää sä vaan

Tour de Fleecekin oli ja meni, siinä heinäkuun hektisissä tunnelmissa. Oli nimittäin kaikenlaista reissua ja hommaa muutenkin, joten mitään kehruumaratonia en kyennyt itselleni järjestämään. Kehräsin kyllä hiukan joka päivä, mutta toinen tavoitteeni jäi saavuttamatta.

Alku oli hyvä, kehräsin melko äkkiä kaksi lankaa valmiiksi asti.

100 superwash merinoa, kaksisäikeisenä, n. 340m/120g. Värjäys Shadawyn Fiberartsin. Tämä oli mukava lämmittelylanka, tarkoitus oli kehrätä jotain muuta, mutta tartuinkin tähän kuituun ja pidin vähän hauskaa.

Seuraava kuitu oli omasta väripadasta, iso letti bfl/nylonia. Olin säikeeseen niin tyytyväinen, että pukeuduin kisan hengen mukaisesti keltaiseen huiviin kerratessani. (Yksi ohjeista kehottaa pukeutumaan keltaiseen aina, kun tuntee onnistuneensa. Tour de Francessa keltainen on voittajan väri, mutta Tour de Fleecessä kaikki ovat voittajia.)

Lopputulos navajoituna: 553m/133g eli n. 415m/100g. Aloitin näistä ensin sukkia, mutta halusinkin sitten jotain, mitä voisi pitää enemmän näkyvillä. Suurin osa langasta on siis jo neuleena, josta lisää tuonnempana. :)

Tässä vaiheessa olin saanut ihanan, piskuisen, TurtleMaden tekemän turkkilaisen värttinän. Värttinä on 3D-printattu ja erittäin kevyt (omani painaa 20g). Lyhyen karansa ansiosta tämä pikkuinen on helppo ottaa mukaan.

Esimerkiksi Titityyn kesämiittiin, joka kutsui heinäkuun puolenvälin tienoilla. Siellä kävi sitten niin, että haaskasin koko shoppailubudjettini ensimmäisellä kojulla. Riimingalla oli myynnissä (tuotannosta poistuvia?) Pipsa-hupparitunikoita 40 eurolla. Petroolinvärinen ihkutunika oli heräteostos, jota en ole katunut hetkeäkään!

Samalla reissulla kehräsin myös Hankasalmen rautatieasemalla Seminaarinmäen mieslaulajien keikkaa odotellessani. :)

Loppu-Tourista aika vain ei meinannut millään riittää näin ohuen säikeen kehräämiseen. Loppuun asti yritin, mutta alle puolet sain kehrättyä. Ja tämä kehruu odottelee vieläkin jatkamistaan... iski pieni plääh tässä. (Lisäksi värttinän väritys on alkanut vähän tökkiä. Luulin saavani turkoosi/violetin, mutta turkoosiksi luulemani seagreen olikin kylmää vihreää. Onneksi värttinälle on tiedossa uusi, rakastavampi koti, heti kun saan säikeen valmiiksi.)

Lisäksi aloitin kahta muutakin kuitua, jotka jäivät kesken. Blaah. No, ehkäpä syksyllä kehruumojo taas nostaa päätään. Siihen asti on keskityttävä neulomaan. :)

tuskin on viisasta kiipeillä katolle loikoilemaan

Tämän kevään teema: innostun jostain asiasta ja teen sitä sata lasissa viikon tai pari. Sitten löydän uuden innostuksen kohteen ja keskityn siihen täydellä sielulla pari viikkoa. Ja niin edelleen...

I'm free but I'm focused

Aivan oikein näette, siinä on ei Canonin Nikonin linssinsuojus. Ja tässä koko kamera:

Tämä vaatii ehkä selityksen.

Ehkäpä vuoden verran sitkeästi vaivannut minijärkkärikuumeeni vain koveni, kun törmäsin Helyesin blogissa hänen uuteen kameraansa. Vaan enpä olisi arvannut, että kun ihan vain uteliaisuudesta kävin katsomassa Netanttilasta, paljonko tuollainen pikkuinen maksaisi, kuume roihahtaisi oikein kunnolla. Kompastuin nimittäin oranssiin yksilöön. Yksi asia johti toiseen, ajankohta oli otollinen, ja eilen noukin postista uuden kamerani.

Ei sillä, että Canonin järkkärissäni mitään vikaa olisi, se vain ei ole kovin reissuyhteensopiva. Nikon 1 J2 vaikuttaa varsin jämäkältä kapistukselta, minkä lisäksi se sopi budjettiini loistavasti. Ja niin, mainitsinko jo Värin? <3

Toki pieni järkkäri vaatii pienen optiikankin, joten seuraavaksi säästön kohteena on blogi-/muotokuvalinssi. Onneksi nekin ovat kohtuullisen hintaisia, ja tämän päivän pienellä testailulla vaikuttaisi siltä, että ns. kittilinssilläkin pärjää melko pitkälle.

(Edellisen blogikirjoituksen kuvat on otettu tällä uudella kaiffarilla.)

katsoin silti peiliin, se oli lohjennut

Kuten tulin maininneeksi, selätin retriitissä vihdoin parin kuukauden kehruupläähin ja löysin mojoni. Retriittiprojektiksi valikoitui tuoreesta värjäyssatsista 75/25 superwash merino/nylon -sekoitus, väriltään Starman. Ja oi että kun hänestä tuli nätti!

Halkaisin letin kahteen osaan ja säikeen navajoin. Mukavan pyöreä lanka pullahti vielä hiukan pesussa, metreiksi jäi 375m/124g, eli mukavaa sporttivahvuista sukkalankaa siis sain aikaiseksi. :)

Eikä Päivölästä muutenkaan tyhjin käsin tarvinnut poistua:

Destash-pöydästä löytyi WM Twin Tandoori Masala, onnistuin nappaamaan Neulistin ompelemista pussukoista ainoan keltaisen ja lisäksi lauantaina kompastuin Keesin kuitujen edessä. Mixed BFL/silkkiä, nom!

En ole oikein koskaan saanut lopulta makuani Wollmeiseen, vaikka sitä on vähän kertynytkin. En kauheasti nauti puuvillaisesta neuletuntumasta, enkä saa siitä tarpeeksi tiukkaa tiheyttä sukkiin. Pidän kyllä valmiista WM-neuleista, valtava Daybreakini on eräs suosikkihuivejani ja paitalankana se vaikuttaa kivalta. Yksittäinen vyyhti halusi silti muuttaa meille, sillä luulen sen sopivan paremmin raitahuiviksi yhdessä Frizzi Frizzanten kanssa kuin jo kokeilemani porkkana.

kesä loppuu ja tuntuu ettei koskaan takas tuu

Vaikka vielä päivisin lämpötila lähenee helleasteita, on iltaisin jo pimeää ja kylmää, ja ilmassa tuoksuu selvästi syksy. Sinne se kesä meni, taas.

En ole normaalisti kesäihminen ollenkaan. Pääni ja kroppani eivät pidä helteestä, auringosta saa päänsäryn hatusta yms. huolimatta, ja siitepölyt saavat olon tukalaksi. Tämä kesä on kuitenkin ollut erilainen kuin muutama aiempi.

Se taisi alkaa toukokuussa, kun kahdeksan vuoden tauon jälkeen marssin viimein tatuoijalle. Ensimmäinen tatuointini on otettu kesällä 2005, ja sama tatuoija ilmoitteli peruutusajoista juuri sopivaan saumaan. Vanhan kuunsirpin (jota myös vähän paranneltiin) lisäksi iholleni piirtyi aurinko ja seitsemän tähteä. Näistä kerron lisää myöhemmin. :)

Alkukesästä pidin kahdet erilaiset valmistujaiset, esiinnyin kahdella runokeikalla ja sain kahdenlaista, todella mielenkiintoista palautetta. Toisen runokeikan yhteydessä myös työskentelin Runotiskissä, eli kirjoitin ihmisille tilauksesta runoja. Värjäsin kahteen klubiin kuitua ja lankaa, ja samalla värjäsin myös Etsyyn täytettä.

Heinäkuussa elettiin jännittäviä aikoja muutenkin. Värjäyshommien yhteydessä, kiitos Annan, olin löytänyt (taas!) uudelleen vanhan musiikki-ihastukseni, Seminaarinmäen Mieslaulajat. Titityyn kesämiittipäivä, Jyväskylän kesä, halvat liput Semmareiden keikalle ja kyyti Jyväskylään päin osuivat niin sopivasti, että tartuin tilaisuuteen. Tosin kotiinpääsy meinasi ensin tuottaa ongelmia, kun tajusin aivan lähellä tapahtumaa, että (toisin kuin silloin 10 vuotta sitten CMX-keikkareissuilla) eihän Jyväskylästä viikonloppuöisin mitään junia tai busseja kulje Tampereelle päin... Ravelry osoitti taas kerran hyödyllisyytensä, ja minulle järjestyi yöpaikka Muuratjärven rannalta supernopeasti. :)

Miitti oli kyllä melko turmiollinen. Kuuma heinäkuun aurinko poltti hartiani ja käsivarteni, Titityyssä kompastuin lankoihin, ja pääsinpä vielä koepolkaisemaan Schachtin Sidekickiä. Jälkimmäisin oli (taas!) rakkautta ensi polkaisulla. Ja kyllähän se matkarukki olisi ihan tarpeellinen...

Illalla oli sitten keikka! Seminaarinmäen mieslaulajat on livemusiikkia parhaimmillaan. Ihastus syveni rakkaudeksi. <3

Joten parin viikon päästä löysin itseni taas keikalta, tällä kertaa Lapualta, ja eturivistä. Keikan alku oli unohtumaton:

Kannatti lähteä! Näistä parista keikasta sain aivan uskomattoman paljon positiivsta energiaa jaksaa, ja kylläpä Semmarit ovat ahkerasti soineet meillä koko kesän. En millään malttaisi odottaa seuraavia keikkoja!

Kaikenlaista muutakin hauskaa ajanvietettä on ollut, vastapainona työnhaulle ja värjäyshommille. Olen esimerkiksi kierrellyt museoita, nukkunut kaksi eri yötä (eri puolella Suomeakin) asuntovaunuissa, tavannut koiran, joka kerjäsi lankakerää, nähnyt paljon ystäviä ja toki neulonut ja kehrännyt paljon. Kamera ei ole ehtinyt mukaan reissuille, tai jos se on ollut mukana, en ole ottanut kuvia.

Kesän taisi päättää viikko sitten lauantaina pitämämme pienimuotoiset lanka- ja kuitumyyjäiset (ajatus lähti siitä, että ei oikein ollut varaa lähteä Helsinkiin käsityökortteliin shoppailemaan). Viihdyimme dcukin luona pitkälle iltaan, ostimme ja myimme, neuloimme ja juttelimme.

Ei sillä, että elämä olisi ollut pelkkää hauskanpitoa koko kesän, mukaan on mahtunut arkea ja paskoja viikonpäiviä. Mutta kaiken summana on lopulta ollut ajatus, että elämä kannattaa, kuitenkin.

hyväpostipäivä

Sateisen maanantain piristivät postilaatikosta löytyneet kirja ja langanhakulappu. Sekä vähän ennen postiin ja kauppaan lähtemistä saapunut tekstiviesti kauan odotetusta paketista.

Jo vuosi sitten ihastelin Etsyssä vintage- ja retrokameroilla otettuja, kauniin vanhahtavia valokuvia. Muutama odottelee juuri nyt seinälle pääsyä (jahka saan "kehykset" niille valmiiksi). Päätin kuitenkin sijoittaa rahani digijärkkäriin ja työnsin haaveet taidekuvakamerasta tuonnemmas.

Sitten Visuaalisesti vaativa kottarainen kävi Amsterdamissa ja toi sieltä tuliaisen. Kamerakuumeeni kohosi infernaalisesti, mutta kesti monta viikkoa, ennen kuin uskalsin edes googlettaa, millaista hintaa tuollaisesta kamerasta pyydetään.

Ja tulos on tässä. Saanko esitellä: uusi perheenjäsen, Diana Mini, tai kuten jo sen uudelleenimesin, Little Lady Di. <3

Olisin saanut pelkän kameran heti, mutta päätin ostaa suhteellisesti edullisemman salamallisen setin, jota joutuikin melkein kuukauden odottamaan. Mukana tuli myös värisuotimia ja mielettömän kaunis kuvakirja. Kaikki pakattuina erittäin käytännölliseen laatikkoon, jota aukoessa ei tarvinnut ollenkaan irvistellä ja puhua rumia (mahdottomat pakkaukset ovat kiroukseni elektroniikkaa ostaessa).

Tämä kaunotar pääsee heti seuraavan päivänvalon aikaan käyttöön, ellen innostu leikkimään salamalla sitä ennen. ;) Ensin on kuitenkin ehkä luettava käyttöopas, ja vähän mietittävä, miten sillä filmikameralla oikein kuvattiinkaan. :P

Sadepäivä ei tehnyt oikeutta myöskään tälle pariskunnalle, mutta twinit Jeton ja Aquarius muuntautunevat Clockworkiksi jossain välissä.

Olisi tuolla myös läjä kuvia valmistuneista töistä, kunhan joku jaksaisi naputella niistä oman postauksensa...

Muuttolintuja

Harakka (Pica pica)



Varpunen (Passer domesticus)



Sahrami (Crocus sativus... tai sitten Wollmeise 100% Safran)

Linnunkalloset lennähtivät luokseni etsystä, Skullerystä. Näistä tulee melko varmasti suosikkikoruni pitkäksi aikaa. Sahrami-Wollmeise puolestaan muutti luokseni toiselta neulojalta ja päätynee raidoiksi Ametistin kanssa.

of Life, the Universe and Everything

"In many of the more relaxed civilizations on the Outer Eastern Rim of the Galaxy, the Hitchhiker's Guide has already supplanted the great Encyclopedia Galactica as the standard repository of all knowledge and wisdom, for though it has many omissions and contains much that is apocryphal, or at least wildly inaccurate,  it scores over the older, more pedestrian work in two important respects. First, it is slightly cheaper; and secondly it has the words DON'T PANIC inscribed in large friendly letters on its cover." (The Hitchhiker's Guide to The Galaxy, Douglas Adams)

(Jep, se on Omppu.)

Wollmeise Twin, Guide to Galaxy (We're Different). Ravelry-toverilta ostettu.

Nörttityttö minussa hihkuu riemusta. <3

Prahan päiväkirja, osa 5: Sitä sun tätä ja kaikenlaista unohtunutta

Vähän yleiskatsausta matkaan. Oli tosiaan erittäin muistorikas ja upea matka. Lähtisin koska vain (no, en ehkä pahimpaan kesähelleaikaan) uudestaan Prahaan. Ainakin, jos joku muu tälläkin kertaa maksaisi matkat ja majoituksen. :D

Asuimme kuuden hengen asunnossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Kylpyhuone oli mukava, keittiö ihan ok, muuten kämppä oli aika pieruinen ja vanha. Mutta kyllä siinä kolme viikkoa jaksoi viettää - saimme tosin erinäisistä syistä hiukan alennusta vuokraan lopulta.

Talokin oli aika vanha. Meidän kämppämme sijaitsi kakkoskerroksessa; tässä kuva, joka on otettu vastapäätä asunnon ovea. Harmillisesti oli aivan liikaa vastavaloa ja aivan liian vähän tilaa ottaa kunnon kuvaa, tämä oli nimittäin Hieno.

Paljon jäi näkemättä, paljon myös oli sellaista, mitä ei tullut kuvattua. Vietimme luultavasti kymmeniä tunteja pyörien keskustassa, koluten kauppakeskuksia, bongaten ruokapaikkoja, museoita, matkamuistomyymälöitä, ketjuliikkeitä...

Yksi mahtava kokemus oli Mucha-museo, jonne menimme kolmisin T:n ja S:n kanssa. Rakastan Muchan taidetta ja art nouveau yleensäkin ottaen iskee minuun. Kun olin kiertänyt lähes joka sopukan (dokumenttivideota en jäänyt katsomaan) museosta, iskin sitten museokauppaan, josta ostin taidetta seinille, tuliaisia ja kortteja. Kuu ja kolme tähteä odottavat nyt vielä rullalla kehystämistä ja makuuhuoneen seinälle asettelua.

Koska olen materialisti, raahasin sieltä mukaani melkein kymmenen kiloa tavaraa.

Heti ensimmäisenä päivänä löysimme (tosin opastettuna) pienen taiteilijatarvikeliikkeen, osta ostin kuvassa näkyvien siveltimien ja vesivärien lisäksi pienen vesivärilehtiön ja isomman luonnoslehtiön. Myöhemmin löysin Palladiumin isosta kirjakaupasta superhalpoja musteita sekä parit pastelliliidut...

Ostin Q&A:sta hiukan koruja, kun alkoi oma koruttomuus loppuaikana vähän ahdistaa. Ja koruille toki Muchan kuurasia.

Lisäksi mukaan tarttui mm. levyjä, kirjoja, vaatteita, tuliaisia ja uusi mp3-soitin.

Mukana oli myös neuleita. Yhtään neulelankaa en ostanut(!!!), mutta olin varautunut. Lopulta neuloin vain yhdet sukat valmiiksi (odottavat päättelykeijua jossain Matkanjälkeisessä Jemmassa), aloitin kämmekkäitä, ja muutaman kerroksen Fifi III -huivia:

Olen värjännyt langan itse, se on pitsivahvuista 100% merinoa. Pyöreää, mun makuuni. :) Huivi on kyllä edennyt reissun jälkeen ihan kohtalaisesti, kun aloin jo muistaa kaaviota ulkoa.

Tässä nämä Prahan kertomukset. Seuraavaksi Jotain Ihan Muuta.