I wander round, feet off the ground

Koska kesäflunssa päätti ottaa toisen kierroksen, enkä ole tällä viikolla jaksanut kuvata videota, palaan viime viikon (ja hiukan aiempiinkin) tunnelmiin kuvien kera. (Terkkuja nimimerkille Sipsander, joka laittoi minulle aivan ihanan viestin heinäkuussa. Tässä niitä lupaamiani keikkakuvia! :))

Kesähän ei ole mitään ilman suosikkimieskuoroni kesäkeikkoja. :) Alkukesä meni kotia laittaessa, mutta kesäkuun viimeisen päivän keikka Rutalahden Letkaliiterillä merkkasi minulle kesäreissujen aloitusta.

Ja millainen keikka! <3 Etukäteen jo vähän jännitin ja täpinöitsin, mm. koska meillä oli Ruohisböönien kanssa pieni pyykkipoikajekutus pojille. :D (Kuten pian huomaatte, mieskuoromusiikki on hyvin vakava asia, joten välillä pitää järkätä vähän kepposia. ;))

Sata jänistä

Juffe oli vuoden poissa kuvioista, joten iloitsimme porukalla, kun hän ja kevään kiertueelta poissa ollut Joel (alla) olivat taas kuoron rivistössä. :)

Kaksi kättä hississä

HÚ!

Letkaliiterillähän järjestettiin myös lavatanssit, ja allekirjoittanut uskalsi hakea lempparikuorolaistaan Kettusen Jannea valssiin. En ehtinyt heti alkuun, mutta tanssimme osan kappaleesta kuitenkin. En ole kovin rohkea, joten tämä oli minulle iso juttu. :)

Viime viikon alussa kutsui sitten Kainuu ja Savo ja Hengitysliiton Hyvässä hengessä -kiertue, jolle matkattiin (jälleen) yhdessä Ruohisböönaporukan kanssa. Höpöttelen kiertueesta enemmän Lankakirjan seuraavassa videojaksossa, mutta näiden kuvien väliin jaan muutaman muiston. Hyvin vaikea on kyllä laittaa kolmea kokemaani keikkaa järjestykseen, jokainen oli omalla tavallaan huikea ja ikimuistoinen. <3

Kajaaniin saavuimme myöhään tiistai-iltana. Viikkoni teemana tuntui olevan kettu. :D Kettuja bongailin vielä kotiin palattuani, kun minua odotteli kaksi osittain kettuteemaista fanipostipakettia. Alkuviikostakin tuli kirjekuorellinen kettuja:

Hei tyypit, ootte ihan hulluja! <3 Yritän laittaa hyvän kiertämään asap. :)

3.8.2016 Kajaanin Raatihuoneentori

"Ou beibe, mä oon sun pikku flamingo. Vie mut kotiis ja halaa mut puhki!"

"Meikäpoika kinetissä hississä."

Kajaanissa oli sitten toritanssit. Ja, no. Minulla oli valssin alkaessa hyvä paikka, vikkelämmät jalat ja hiukan enemmän rohkeutta kuin viimeksi. :) Oli mukavaa tanssia ihan koko valssi Jannen kanssa, ja nyt pysyin jopa rytmissä. :D

4.8.2016 Kuopion Kauppatori

Nuolisade

Nuolisateen kuvaamisesta "kiitokseksi" sain yhden nuolen eli kiertuekopterin suoraan päähäni. :D Jyrki (vasemmanpuoleisin) heitti minulle toisen lavalta, mutta sen kopterin omi myöhemmin itselleen eräs pikkufani. :)

Aina sussa kii

Säästömarssi

Kuopiossa keikan jälkeen minua tultiin nykimään hihasta, että "Hei sä oot varmaan Maria. Mä katon sun videoblogia!" :) Oli kiva rupatella hetki, ja jos luet tätä postausta, niin en välttämättä videolle ainakaan kaikkia näitä kuvia laita.

5.8.2016 Mikkelin Hallitustori

Torikahvila Marski, noin kaksi tuntia ennen keikkaa. Paikalla lisäkseni eräs Ruohisbööna ja hänen kolme lastaan.

Pikkufani, 3v: "Missä Nanne?"

Äitinsä: "Siun täytyy kysyä Marialta, mie veikkaan, että Maria on aika hyvä bongaan Jannea!"

Minä: "Ehe, hehe... (köh)"

(Ei siinä sitten mennyt kai varttiakaan, kun bongasin Kettusen. :D Väitän, että oli silkka sattuma!)

Lintubongarin twist

I Don't Mind, kantriversio

Pant Legs Flap Around

"Shake your feather, spread your wings all wide!"

Olin yhden yön em. ihanan Ruohisböönan ja perheensä luona, ja lauantaina sitten Onnibussilla Tampereelle. Kotipysäkiltä kotiin raahautuessani, keikkojen jälkeisen haikeuden jo hiipiessä kimppuun, eräs minulle tuntematon ihminen tuli kysymään, olenko sattumoisin Semmareiden keikalta tulossa. :D

Näillä muistoilla jaksan lentää kohti pimenevää syksyä. Hymy on herkässä ja välillä virnistelen typerästi, kun palaa mieleen jokin kiva muisto reissulta. :)

Prahan päiväkirja, osa 4: Kävely ympäri Prahaa II

Vielä viimeisellä viikolla teimme keskellä viikkoa pienen retken. Tällä kertaa lähdimme aamusta ja palasimme jo puolenpäivän jälkeen takaisin koulun kulmille. Viimeisen retken kohteena oli Prahan linnan alue, mutta ennen sitä oli paljon muuta...

Kuten Kaarlen silta (Charles Bridge).

Poikkesimme kulkemaan sillan ali, Kampan saaren läpi (tai ohi, en ole aivan varma, kun pidettiin niin kovaa kiirettä).

Kaiteissa oli rakkauslukkoja. :)

Kampasta kävelimme sitten Petřínin kukkulan juurelle. Nousimme ylös kukkulalle hassulla ratikkahissillä. Joka maksettiinkin ratikkalipulla.

"Tsekin Eiffel-torni." Valitettavasti emme ehtineet tutustua tarkemmin, enkä päässyt myöskään kokeilemaan peililabyrinttia, koska Kiire. Hmph! :P

Tulimme toki kävellen alas ja reitti oli kyllä kaunis.

Sitten puoliravia kohti Prahan linnaa. Muutaman kuvan ehdin räpsiä.

Ja lopulta Vituksen katedraaliin, jossa oli väkeä kuin pipoa ja jotenkin ankea turistifiilis. Saimme sentään yksityiskierroksen kryptassa, jossa sijaitsee kuninkaiden hauta.

Prahan päiväkirja, osa 3: Kävely ympäri Prahaa I

Meitä kierrätettiin kaiken kaikkiaan kolme kertaa erilaisissa historiallisissa paikoissa ympäri Prahaa. Toinen kävely ajoittui toisen viikon perjantaille, jolloin lähdimme lounaan jälkeen tutustumaan erilaisiin nähtävyyksiin.

Ensimmäinen ns. isompi kohde oli vanha raatihuone Kaarlen aukiolla. Lähdin rohkeasti kiipeämään torniin, mutta puolivälissä tuli stoppi.

Ei se portaiden määrä (reilu 200), mutta se, että ne muuttuivat tikasmaisiksi ja jyrkiksi. Minulla on tikkaidenkiipeämiskammo, joten en luottanut vapiseviin jalkoihin tämän enempää.

Pihalla oli mäyräkoiria, piti ottaa mummulle kuva. :) Koirat siellä olivat todella hyvin käyttäytyviä, sen harvan kerran kuin niitä näki.

Kuljimme Faustin talon ohi. Tänne olisin halunnut mieluummin kuin kirkkoon ja luostariin... mutta ortodoksikirkon jälkeen menimme katoliseen munkkiluostariin.

Siellä kyllä oli jänniä kameran taltioimia juttuja.

Luostarin jälkeen spurttasimme Vyšehradin linnalle.

Matkalla kuljimme kubistisen talon ohi.

Ja olihan ne näkymät linnakkeelta melkoiset:

Prahan päiväkirja osa 2: pitsinnypläys

Kaikenlaista opin reissunpäällä, mutta yksi uusi taito oli melko mullistava: pitsinnypläys. Opettelin siis nypläämään "tsekiksi" - suomalaista pitsiähän olen vain nähnyt ja suunnilleen kuvissa sitäkin. Äiti kyllä nypläsi jonkun aikaa, kun olin nuori, mutta siitä ei ole juuri mitään muistikuvia.

Prahan koulussamme oli meininki minun makuuni: menetelmät olivat ehkä perinteisiä, mutta luovuutta ja omaa suunnittelua ja uusia ideoita selvästi kannatettiin ja opettajat kannustivat valitsemaan jotain muuta kuin perinteistä. Minä ja luokkatoverini T valitsimme sitten ensmmäisiksi nypläystöiksi perhoset eräästä kirjasta.

 

 Perhosen siipi alkaa kehittyä. Tämä on toisen nypläyspäivän aamuna otettu kuva.

Samaisena aamuna kävelimme T:n kanssa kaksin koululle. "Kotikadultamme" astui eräästä talosta ulos mies, joka näytti siltä, kuin olisi herännyt ehkä viisi minuuttia aiemmin... Ja huusi perääni painokkaasti jenkkiaksentilla: "Oh my GOD! Look at your hair!" :D Muutenkin tukkani herätti mielenkiintoa niin lapsissa kuin aikuisissakin. :)

Nypläsin lopulta vain puolikkaan perhosen, koska halusin päästä tekemään jotain muuta välillä. Niinpä riemastutin nypläysopettajaamme Alenkaa suunnittelemalla itse rannekorun.

Tässä näkyy, kuinka kömpelöä nypläykseni vielä oli. Lisäksi onnistuin kastelemaan tuon korun aika pian (kuvan ottamisen jälkeen), joten se pitäisi nyt pingottaa uusiksi ja vähintään höyryttää, jollei tärkätä uudestaan. Mutta siitä tuli silti kiva!

Ja koska vielä jäi vähän aikaa, nypläsin yhden takasiiven. Tämä lähti anoppikokelaalleni, jolla oli viime viikonloppuna pyöreät synttärit. :)

Pohjalankana kaikissa nypläyksissä oli ohutta pellavalankaa, värilanka oli muliinilankaa. Paitsi punakeltaisessa, jossa värilangat olivat helmilankaa. Ja helmilankahan oli aivan järkyttävän halpaa Prahassa, joten sitä piti toki hamstrata:

Alta pilkottava kangas on viimeisenä koulupäivänä ostettu koulun vieressä sijainneesta kangaskaupasta. Siellä oli aivan mielettömän ihana palvelu eikä kangaskaan maltaita maksanut. Ohutta puuvillaa; siitä tulee kesähousut, kunhan saan aikaiseksi etsiä kaavani.

Kangaan edessä näkyvät hassut puupalikat ovat papelot eli tsekkiläiset nypylät. Saimme jokainen nyplääjä parin matkamuistoiksi. Toisessa papelossa on nypläysopettajan nimmari, toisessa lukee "Praha 2012". <3

Prahan päiväkirja, osa 1: Nelahozevesin keramiikkamarkkinat ja Vltava

Hirveen laiska oon ollu päivittämisen suhteen. Kotiuduin melkein kolme viikkoa sitten ja vasta nyt pääsen tänne asti. :D Yritän hämätä teitä hirveellä määrällä kuvia ja selittelen, että on tässä ollut kaikenlaista reissaamista ja tekemistä muutenkin. ;) Kaikki verkkoon nakkaamani kuvat näkee tosiaan jo nyt tuolta yo. linkistä, mutta jaarittelen muutamasta jutusta tänne vielä erikseen.

Oli kyllä hurjan ihana reissu! Mulle jäi sieltä monta mukavaa muistoa, uusia taitoja ja ehkä vähän reissukuumettakin. Ainakin Prahaan pitää vielä joskus päästä uudelleen!

Tosiaan, lähtö oli heti pääsiäisen jälkeen eli 10.4. aamuneljältä hytisin Tampereen linja-autoasemalla (en tiedä oliko se enemmän kylmää vai jännitystä se tärinä). Lentomatka oli vinkeä - en ollut siis lentänyt n. 14 vuoteen - ja Prahassa odottikin sitten keväisempi sää.

Ensimmäisen viikon lauantaina meillä oli yhteinen retki kaikkien meidän 11 vaihto-oppilaan sekä parin opettajan (ja yhden tulkin) kanssa ensin Nelahozevesin linnalle ja sieltä sitten Vltavan rantaa pitkin syömään.

Koulun etusivu oli aika kaunis. Koulu oli aikaisemmin toiminut yksityisasuntona (ilmeisesti jollekin aateliselle tm. varakkaalle) ja siitä oli sitten remontoitu koulu. Valittivat hiukan tilojen pienuutta, vaikka seiniä olikin kaadettu. Koulun luokat sijaitsivat kerroksissa 0-4 (0-kerros vastaa siis meidän katutasoa) ja useimmat meidän tunneista olivat kerroksessa kolme... ja kiviraput jyrkät. :P

Keramiikkamarkkinoilla ei tullut otettua kauheasti onnistuneita kuvia, mutta lasimestarin sentään sain kortille napattua.

Ja lintusia kojulla, jolla oli muitakin ilmeikkäitä eläimiä.

Minä ostin kyseiseltä kojulta minikokoiset pöllöt (tuo siivekäs oli narunpätkässä kiinni, ja säädin sen koruksi, mutta tuo ei ole lopullinen ratkaisu) ja mummulle tuliaisiksi makaavan mäyräkoiran. Nuo on tosiaan vain muutaman sentin mittaisia.

Katukivi on vähän myöhemmältä ajankohdalta. Luokkatoverini kanssa kyttäsimme pitkään irtonaisia kiviä ennen kuin onnisti. ;)

Sitten kuvia Vltavan rannalta: