you may think at first I'm as mad as a hatter

Kuten toivottavasti suurin osa teistä tietääkin, olen nyt reilun vuoden opiskellut vaatetusalaa Hämeenlinnassa. Tänä syksynä aloitin koulunkäynnin parin kuukauden työssäoppimisella, joten olin hiukan ulkona koulun sisäisistä asioista. Yllättäen sainkin sitten sähköpostia, että pitäisi valita kakkosjaksolle joku kurssi/tutkinnon osa, jota suoritetaan koko jakso.

Hiukan harkittuani päädyin tutkinnon osaan nimeltään Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen. Tiesin siitä ainoastaan sen, että kurssi pidettäisiin modistien luokassa. (Modisteja on niin vähän, että linja on kaksivuotinen, ja molemmat luokat työskentelevät samassa tilassa melko työpajamaisesti.)

Positiivinen yllätys olikin melkoinen, kun me kolme ko. kurssin valinnutta saimme kuulla, että saisimme tehdä hattuja ja kaikenlaista!

Lyhyen teorian jälkeen halusin tehdä knallin. Koululla oli mustana vain juuri tilattuja muihin nähden kalliita huopateelmiä (joka on siis se hatun esiaste), joten päätin värjätä omani. Jotain vain meni vikaan... syytän sitä, että pulloihin oli merkitty värit hyvin epäselvästi! ;)

Koska knallista tuli siis kuitenkin tummansininen, päätin sen olevan harjoitusversio, ja näin ollen vähän hulluttelin somistamisen kanssa.

Huopahattuja ehti tehdä toisenkin, niinpä ostin sen oikeasti mustan teelmän. Se olikin nimenomaan miesten hattuihin tarkoitettua paksumpaa huopaa. Mikä tarkoitti sitä, että lierin vetäminen tukille vaati paljon enemmän käsivoimia kuin edellinen. Toisaalta lieriä ei tarvinnut kovettaa appretuurilla!

Toiseen knalliini olen erittäin tyytyväinen ja olenpa sitä käyttänyt jo jonkin verran. :)

Tähän väliin hiukan huopahatun rakenteesta. Perinteisen, käsintehdyn, kaksiosaisen (=pohja ja lieri tulevat eri tukeilta) huopahatun valmistus aloitetaan kostuttamalla sellainen kulahtaneen pipon näköinen huopateelmä. Huopia on monenlaisia, näissä tekemissäni olen käyttänyt sileäkarvahuopaa, joka on hyvä materiaali aloittelijalle.

Kun teelmä on kostea, se höyrytetään hauskalla höyrypannulla. Sitten se vedetään tukeille, kiinnitetään alumiininastoilla, prässätään mahdolliset kuprut pois ja annetaan kuivua.

Kuivuttuaan osat irrotetaan tukeilta ja muotoillaan lieri. Knallien lierinauhan alle olen ommellut sellaista muovinauhaa, jota sanotaan perlonkarkaasiksi. Kovitetaan pohjaosaa appretuurilla, jos se on tarpeen. Leikataan pohja sopivan kokoiseksi ja ommellaan hattu kasaan. Sitten somistetaan nauhalla, höyhenillä, soljella, kankaalla, mitä ikinä keksiikin! Ja aivan viimeiseksi ommellaan vuorinauha.

Tähän kaikkeen tosin kuuluu myös hirmuinen määrä pähkäilyä, mallaamista, millimetreissä laskettavia leikkaus-trimmauksia, appretuurin kuivumisen odottelua... ja lierinauhan ompelu muuten on haastavaa!

Jatketaan. Saimme myös muodistustehtävän. Löysin Kontista itselleni liian pienen hatun viidellä eurolla.

Oikeasti suurin työ ei näy edes kuvassa: suurensin hatun tukittamalla sen uudelleen sekä ompelin uuden vuorinauhan ja harjasin huovan karvat nätimmin. Jos sopiva tukki olisi ollut valmiina, pohjakin olisi saanut hiukan uuden mallin.

Kolmas hattuni ei niinkään sisältänyt varsinaista erikoismateriaalia (pl. kovikkeet), mutta kangashatun kaavoittaminen oli erittäin mielenkiintoista. Itse suunnittelemani kaavan, proton ja kaavamuutosten jälkeen syntyi kiva syyshattu:

Kyllä, suunnittelin lierinkin itse. Harmi, kun en jaksanut raahata kameraa useammin kouluun, työkuvat olisi olleet kivoja!

Ai niin, ette muuten ikinä usko, mitä lierissäni on kovikkeena. Halusin siitä pesunkestävän, joten käytin muovimattoa, sellaista siis mitä on melkein jokaisen vuokra-asunnon lattiassa.

Siinäpä hattuja vähäksi aikaa. Paitsi että yksi on vielä kuvaamatta (sekä vähän nahka-asiaa) - tein näyttönä huopahatun, johon yhdistin poroparkkinahkaa. Siitä tuli Hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta se on vielä tätä kirjoitettaessa arvioitavana. Se ansaitseekin oman bloggauksensa.

(P.S.: Yrittäkää kestää nämä mahtipontiset päivitykseni. Meinaan joka kerta vain roiskia muutaman kuvan ja heittää väliin kryptisiä lauseita, mutta sitten päädyn pölpöttämään tyhmiä sinne väliin.)

(P.P.S.: muistakaa arvonta!)