I hear voices

Olen riipustellut suunnilleen jokaisen neuletyöni edistymistä ja kerroksia muistiin milloin minkäkinlaiselle muistilapulle. Lappu on hyvä, helppo pitää tässä sohvannurkassa (neulomis- ja koneenkäyttöpaikassani) käsinojalla hiirimaton ja sen alusena toimivan keittokirjan päällä. Mutta yksittäiset laput tuppaavat yleensä hukkumaan suunnilleen muutaman päivän sisällä neuleen valmistumisesta. Usein laput ovat hukassa myös silloin, kun pitäisi tehdä se toinen sukka tai lapanen tai jatkaa horrostanutta neuletakkia.

Koska teen suunnilleen kaikki neuleeni omasta päästä, olisi kuitenkin esimerkiksi sukkamuistiinpanot mukava säilyttää. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi hankkia kunnollista muistikirjaa tai lehtiötä aiemmin.

Nyt syksyllä, kun neuletyöt liimaavat minut taas joka päivä television ääreen useaksi tunniksi, päätin korjata tämän vääryyden. Olin katsellut Anttilassa ja Prismassa sööttejä kierrevihkoja, joissa on kaikenlaisia omituisia otuksia kannessa, mutta piipahdin taannoin Akateemiseen, jossa silmääni osui jotain kivaa.



Tukevat kierrekannet, hyvä ulkoasu ja ruutusivut - siinä yhdistyvät kaikki kolme asettamaani kriteeriä. Sähkönsininen muistikirja on nyt toiminut muutaman projektin muistiinpanokirjana, ja on todella kätevä. Kierrekansien ansiosta sitä on hyvä pitää käsinojalla, ja ruutusivut ovat helpommat kuin viivalliset, mitä tulee kerrosten laskemiseen. Kun on useampi työ kesken, vain yhdessä voin käyttää hienoa kerroslaskuriani. :D

Kuvassa näkyy myös yksi keskeneräinen, oranssi sukka (tulee sille parikin vielä) miehelle. Kärjen tosin joudun varmaankin tekemään mustalla, sillä lanka alkaa uhkaavasti loppua.