one day I'm gonna write a poem in a letter

Viime vuonna ylitin lukutavoitteeni: en lukenut 25 kirjaa vaan 42. :) Tänä vuonna asetin riman vielä vähän korkeammalle, ja päätin lukea ainakin 50 kirjaa. Osallistun myös Helmet-lukuhaasteeseen.

Ensimmäiset kolme lukuhaasteen kirjaa olivat tänä vuonna runoteoksia. Ystäväni Minna Autio julkaisi esikoisensa, ja julkkareista tarttui mukaan myös Vilja-Tuulia Huotarisen Naisen paikka. Spiraali on hieno runokokoelma! Ja tämä ei ole maksettu mainos. :D Naisen paikan olen joskus lukenut, mutta luin nyt uudelleen, ja voin suositella sitäkin. :) Tämän enempää en nyt osaa sanoa kummastakaan, pitäisi lukea vielä uudelleen ja makustella.

Spiraali menee kategorioihin 7, 48 ja 49 lukuhaasteessa.

Bongasin Tulenkantajien kirjakaupalta muutaman muunkin kirjan, jotka jäivät odottamaan seuraavaa viikkoa ja tilipäivää. Palkkapäivänä tein siis lenkin töistä pysäkille kaupan kautta. Saila Susiluodon Ariadneen liittyy myös interaktiivinen runoteos/-sovellus Antikythera, jonka saa ostettua iPadille App Storesta. En ihan vielä raaskinut ostaa Antikytheraa, mutta Ariadnesta nautin, kuten aina Susiluodon kirjoista. Sekin jäi odottamaan uusintaottoa.

Neljäs vuoden 2016 kirja oli myös samasta kaupasta. Janica Branderin Lihakuun kansikuva herätti kiinnostukseni (no hei: petroolia, pinkkiä ja karhu, ei ihme). Lihakuu sisältää vahvoja novelleja, joiden aiheet sitoo toisiinsa niin vahvat ihmissuhteet kuin hienosti toteutettu maaginen realismi ja tietynlainen absurdius. Novellit laittavat miettimään.

Lihakuu menee lukuhaasteen kategorioihin 3 ja 8.

Tammikuun kirjojen yleisarvosana: 4,5/5. Hyvin aloitettu lukuvuosi siis! :)

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

I can't believe my eyes

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat ovat valmiit! Päättelin vielä samaan syssyyn viimeisetkin langanpäät ja nakkasin kylpyyn, että saan ne huomenna jalkaani, kun lähdemme sukuloimaan.

Jouluaaton väri määriteltiin kommenteissa toisille. Minä onnistuin nappaamaan aika kivan ohjeen! Itse vietin aaton alkupäivän katsellen Teemalta Video Killed The Radio Star -ohjelmaa, jossa käytiin läpi musiikkivideoiden historiaa, joten siksi musiikkivideoihin liittyvä ohje.

Meillä on melko retroisat verhot, jotka saalistin Helsingistä, Kampin Anttilan alepöydästä pari vuotta sitten, kun Villavyyhti vielä oli. :) Pessi niitä tässä esittelee, kuva on samalta ajalta, nykyään ovat siis jo ikkunassa...

Rytmitin raidat vastaamaan suunnilleen tausta- ja kuviovärejä verhoissa. Lankoina omat Minisock ja Pick-a-Sock.

Aika erilaiset tuli näistä sukista! Yritän saada kunnollisia kuvia lähipäivinä ihan käytössä. :)

Mukavia pyhienjatkoja! :)

little creatures laughing

Eilisen testin mukaan olen Rosina Ankkanen (Jemima Puddle-Duck, en ole ihan varma, löysinkö oikean suomennoksen nimestä), jonka vaaleanpuna-sinisestä viitasta nappasin raitaan värit. Paitsi että vaaleanpunaisen tilalla on nyt aika makeaa pinkkiä (sama Minisock kuin aiemmin) ja sinisenä toki turkoosia (vielä kerran Open Waters).

Tänään onnenpyörä arpoi (kahdeksalla värillä) vihreän. Hassusti olin eilen ajatellut, että sukka kaipaisi vähän glitteriä, vähän toivoen, että voisikohan tämän päivän raitaan jotenkin hyödyntää kimallesukkalankaa. Mielessäni vieläpä tämä Lanitiumin Radioactive Swamp. :D Pohdin kyllä ensin Ylämailla-vihreää tähänkin, mutta sitten muistin kimallemietteeni ja hyvinhän tuo tuohon sopii. <3

Neuloin raidan jälkeen harmaalla 7 kerrosta sileää ja 20 kerrosta joustinta. Näin ollen varren pituudeksi tuli minun laskujeni mukaan 124 kerrosta.

ainakin kuusi mahdotonta asiaa

(22.12.2015, luonnos)

Ripustan lohikäärmepuuhun pääskysen
oksanhankaan maitovalaan
            käännän latvan kohti aurinkoa
                    unisena pilvipeitteen takaa kurkistelevaa

mesikämmenelle tähtivalot
kaipaan talviunta kuin karheamielinen

Pöydällä pieniä aurinkoja,
keltainen muistikirja, jossa kaikki (tämäkin)
                                                    kiintopisteinä ajassa

tämä aika on keikahtanut ympäri
valunut viemäriin
on toinen toukokuu, maa vihreänä
ja linnut sekaisin, kasvit
                        (mikä ilmastonmuutos?)

Vuoden lyhin päivä on muuttunut jo illaksi
käperryn talvipesään keskeneräisen taljani ääreen
silitän tummanruskeaa pintaa
muut työt saavat odottaa.

Maria Saarinen
talvipäivänseisauksena 2015

Näissä merkeissä siirryn joulunajan viettoon. Ihanan pehmeää ja mukavan lämmintä talvipäivänseisausta kaikille Lankakirjan lukijoille! <3

this looks like fun

Näyttääpä pahasti siltä, että näistä sukista tulee hyvin eripariset. Mutta ei se mitään, tykkään eriparisukista! :D

Tänään piti valita värit tietokoneen tai puhelimen taustakuvan mukaan. Tietokoneella olisi ollut miehiä Sotlannin nummilla kiltit päällä, mutta päädyin kuitenkin puhelimeni taustakuvaan, joka on tällainen oranssi-kelta-turkoosi-voittoinen väripläjäys:

Jaoin siis päivän kerrosten määrän kolmella ja neuloin aina seitsemän kerrosta kullakin värillä.

Oranssi on Markkalankaa, keltainen jo kerran tässä sukassa esiintynyttä Pick-a-Sockia, ja turkoosi Kraftin bfl-sukkalankaa. Ihan täysin taustakuvan turkoosia vastaavaa en löytänyt varastosta, joten otin sellaisen turkoosin, jota en ole vielä käyttänyt.

Olen tainnut kuvata kaikki tämän "blogijoulukalenterin" kuvat puhelimella, mutta nyt kaivoin kameran esille ja kokeilin, saisinko yhteiskuvaa sukista ja puhelimen taustakuvasta. Toki juuri, kun sain säädöt kohdilleen, kamerasta loppui akku. :D Onneksi siihen tuli lyhyelläkin latauksella hiukan eloa ja sain otettua muutaman kuvan. Tässä vain puhelimen taustakuva näyttää sinisemmältä kuin oikeasti on - siinä, missä turkoosit ovat melkein liiankin vihertäviä itse sukassa.

there's colour everywhere

A-sukan 20. päivän raita piti valita tämän päivän inspiroimana. Tihrustin aamupäivällä Wikipedian suomenkielistä (ja sittemmin myös englanninkielistä) listaa tapahtumista, syntyneistä ja kuolleista ja päädyin lopulta googlaamaan taiteilija Juhana Blomstedtin teoksia.

En ollut aiemmin Blomstedtista kuullutkaan, mutta huomasin upean värinkäytön ja silmiini osuivat etenkin teokset, joissa toistuivat A-sukassa vallitsevat värit. Valitsin inspiraatiokuviksi tämän blogikirjoituksen viimeisen kuvan sekä tämän näyttelyn esitekuvan, mutta jäin vielä miettimään tarkemmin värien käyttämistä, kun lähdin neulemiittiin ja Sh'bam-tunnille.

Kävikin ilmi, että punainen, keltainen, oranssi sekä turkoosin ja tumman petroolin värit toistuivat tänään muutenkin. Neulemiitissä sain Itä-Suomesta tulleen pienen paketin, jonka päälle oli askarreltu vielä muutama supersöpö silmukkamerkki. <3

Paketista paljastui varmaan maailman pienin ja suloisin maustekakku! Maistui muuten erittäin hyvältä jumpan päälle! ;) Kakku piti luonnollisesti syödä heti, sillä se ei olisi kauaa säilynyt. :P Kiitokset ihkulle Sannille Liperiin. <3

Päädyin käyttämään päivän teemavärejä raidoittaen, aina neljä kerrosta per raita. Sinapinkeltainen on Keesin (joskus aika kauan sitten) värjäämää Novitan Pikkusiskoa, petrooli samaa Minisockia kuin eilisen raidassa, oranssi käsinkehräämääni BFL/nylonia värissä Mielikki, turkoosi jälleen kerran Open Waters -Ultrasockin jämää ja punainen samaa Minisockia kuin jo parissa raidassa tässä sukassa.

this amazing and expanding universe

Hii-hoo! B-sukkakin on nyt ajan tasalla.

Olen tiistain lapsi, joten eilen neuloin vaaleanpunaisen/pinkin raidan sukkaan. Lankana Lanitiumin Merino Sock Twist värissä Antoinette. Ihana pinkki, pakko ehkä tilata tätä lisää (tämä raita on neulottu The Doodlerin jämästä). :)

Lompakkoni on nyt, kuten yleensä, täynnä ainoastaan kuitteja ja erilaisia kanta-asiakaskortteja, joten mennään Visa Electronin galaksikuvan väreillä. Petrooli on vielä yksi itselle jäänyt solmuinen Minisock, ja keltavihreä siksak on tehty Keesin Ultrasockista, väri oli Zazzle. (Sekin on muuten Doodlerin jämä. Pitäisi päätellä siitä huivista muuten langanpäät ja pingottaa kevyesti ja kuvata...)

Siksakin nappasin osittain Thyonen kaaviosta, mutta tein vain yhden kerroksen kokonaan vihreällä. Tuo kuviohan siis syntyy nostetuin silmukoin, eli kirjoneuletta ei tähänkään tarvinnut. :D Hauskasti muuten huomasin vasta nyt linkittäessäni, että Thyonekin liittyy avaruuteen; se on yhden Jupiterin kuun nimi.

roasting chestnuts on a fire

Tänä iltana olen päässyt joulukalenterisukissa jo eilisen raitaan, jee!

Mutta mennäänpä järjestyksessä. Toissapäivänä piti valita silmien väri. Noh, siniharmaata ei mun lankavarastostani löydy, joten turvauduin jälleen kerran samaan Open Waters -turkoosiin. :D Se oli turkooseista/vaaleista petrooleista harmaaseen vivahtavin. Petroolin raidan keskelle tuli tässäkin kantapää.

Eilisen raidan väri valittiin kotikunnan mukaan. Tampere on niin iso paikka, että piti olla ruskea. Lähinnä sitä oli okranvärinen Väinämöinen (muistaakseni jokin Eiku).

Varressa lisäsin harmaiden välikerrosten määrän kahteen, kun raidatkin ovat leveämpiä. Eikä niitä montaa enää tulekaan! Huomasin jo jokin aika sitten, että polvisukkia näistä ei kyllä ole tulossa, luultavasti johtuen tiukasta käsialastani. :D Mutta aika pitkävartiset sukat silti. :)

viesti Hiirisaarelta

Huh, menipä tänäänkin myöhäiseksi. Mutta ei se mitään, koska mulla alkoi tänään ns. loma! :) Teknisesti ottaen teen kyllä vielä ensi viikon alkupuoliskon etätöitä, mutta luultavasti ei ole mitään kovin kiireellistä luvassa.

Vähän niin kuin loman alkamisen kunniaksi kävimme ystäväni kanssa vetämässä sushiöverit lounaalla. Suosittelen lämpimästi Sakura no Watamisushin lounasbuffettia! Nam.

Kauppareissun, ruuanlaiton yms. jälkeen ehdin viimein iltayhdeksältä neuleen pariin tänään ja illan neuleeksi valikoitui jämälankavillasukkajoulukalenterisukka B.

15. päivänä väri tuli valita lapsuuden lempikirjan mukaan. Mielessä kävi pari muutakin vaihtoehtoa, kunnes tästä sohvalta kirjahyllyä katsellessani bongasin sieltä Marja Luukkosen Tähtisumun vangit.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta sen antajalta, mutta se on julkaistu vuonna 1990, jolloin olen ollut vasta 5-vuotias. Luulen saaneeni kirjan kuitenkin vasta lähempänä 10. ikävuottani. Kauan se minulla on ollut, sillä olen lukenut sen lapsena ja teininä monesti ja vielä pariin kertaan aikuisiälläkin. Tähtisumun vangit on siitä kiintoisa kirja, että siinä on paljon ns. maagista realismia - asia, joka minua kiehtoo kaunokirjallisuudessa vielä nykyäänkin. Tajusin asian vasta ihan äskettäin ja tajusin heti, miksi kirja on ollut minulle niin tärkeä ja pysynyt mukana lapsuudesta asti.

Sukan raita edustaa siis kirjan kansikuvaa. Turkoosina sama Keesin Open Waters ja oranssinkirjava on toki Lanitiumin Mad Max: Flameria, sillä se vain osui parhaimmin tähän kansikuvaan. Tämän raidan keskelle tuli myös kantapää; tein sukkaan samanlaisen ranskalaisen kantapään kuin muihinkin kärjestä aloittamiini teen.

(Kun bloggausta varten vähän pläräsin kirjaa, niin pakko myöntää, että tekee mieli lukea se taas uudelleen. :))

yeah it's hard to be a tonttu

(Kofeiinittoman) kahvin voimin sain tänään paketoitua vielä nämä postiin menevät lahjat. Huh! Huomenna yhdistämme lahjamme (hehhe) ystävän kanssa ja lähetämme jouluiloa Itä-Suomeen yhdelle ihkulle neitokaiselle. <3

harjulle kaunotar ylämaan jäi heiluttamaan

Eilen, lukiessani joulukalenterin päivän värin määrityksen, tuli heti mieleen Brittein saaret, mutta koska olen käynyt jo Lontoossa, siitä tuli mieleen Skotlanti, jonne haluaisin aivan ehdottomasti. Ja Skotlannista taas tuli mieleen Ylämailla.

Joten eilisen raita on siis jo kerran tässä sukassa esiintynyttä Ylämailla-väristä lankaa luonnollisesti. :) Toinen vaihtoehto olisi ollut Islanti, ja joko geysirinturkoosi tai Freijan purppura.

Seuraavaa kalenterisukkapostausta saanette odottaa viikonloppuun asti, sillä tämän ja huomisen illan pyhitän hyshysjuttujen väkertämiselle. ;)

olet saapunut oudompaan ympyrään

Hiljattain on ollut paljon puhetta synestesiasta, eli siitä, että esimerkiksi näkee jotkin numerot tai kirjaimet tietyn värisinä. Esimerkiksi viime kuun Roosalupilla Anja Snellman puhui siitä ja oli puhetta siitä, että se liittyy usein erityisherkkään persoonallisuustyyppiin. Sibeliuksen synestesiasta myös uutisoitiin taannoin, ja eilen luin synestesia-aiheesta vielä Tyyliä metsästämässä -blogista.

Vasta oikeastaan edellämainitun bloggauksen ja sen kommentteja luettuani tajusin, että minullakin on tuollainen tilajatkumo-synestesia. Eli näen kalenterin mielessäni kuvina ja vuodet jopa tietyllä tapaa väreinä.

Esimerkkinä viikkokalenterini:

Viikkoni on ikäänkuin lukujärjestysmäinen nauha, jota pystyy kelailemaan oikealle tai vasemmalle. Viikonloput ovat ikään kuin lihavoidut. Jos minulla on esimerkiksi menoja, nään ne mielessäni noiden viikonpäivien nimien alla.

Kun "loitonnan" tästä näkymästä, tai haluan pohtia vuoden kulkua, näen kuukaudet. Kuukaudet menevät vuoden mukaan alekkain, mutta vuodet vierekkäin, kas näin:

Eli esimerkiksi kun nyt joulukuussa mietin vaikka vuoden 2016 alkukuukausia, tavallaan "hyppään" takaisin ylös.

Värit sekä viikoissa, että kuukausissa ovat tylsästi vain valkea ja musta, mutta tajusin vasta, että vuodet ne vasta friikit ovatkin:

Käytännöllisesti katsoen samanlainen nauha kuin viikoissakin. Vuosikymmenet ja -sadat ovat tavallaan isompia "etappeja" ja vuodet niiden välillä vähän pienempiä. Eihän tämä nyt kovin friikiltä näytä? No ei, mutta kun näen vuosisadat tiettyinä väreinä. Esimerkiksi 1900-luku on minulle kellastuneen paperin värinen, kun taas 2000-luku on jotain paperinvalkoisen ja krominharmaan väliltä. Muiden vuosisatojen värejä on hankala selittää, mutta sävyt ikään kuin tummenevat, mitä kauemmas historiaan mennään.

Huh. Melkoinen hämmennys tämä. :D En ollut jotenkin osannut edes ajatella, että kaikki eivät vaan näe mielessään mitään kalenterinäkymiä! Olen ajatellut, että ihan normaalia on tämä. Minähän en näe numeroita tai kirjaimia värillisinä, enkä oikeastaan musiikkiakaan (lähinnä musiikista tulee tietynlaisia mielikuvia tai assosiaatioita joista sitten tulee värejä päässäni).

there's children throwing snowballs

Lunta! Ainakin vähän. Toivottavasti tulee lisää, ja pysyy. <3

Eilisen kalenterisukkaraidan neuloin ja päätinkin vasta tänään, eilisten pikkujoulujen takia. Väri valikoitui näin: ensin valitsin lankapussukoista seitsemän sellaista lankaa, joista yksikään ei ollut päässyt vielä sukkiin. Sitten päätin järjestyksen (suunnilleen spektrin mukaan, numero yksi olisi pinkki ja lähtisin laskemaan siitä myötäpäivään*). Vasta sitten katsoin lottoarvonnan tuloksen ja laskin luvun kymmenen, joka osui Lanitiumin Mad Max Flamer -väriin.

*Tosin langat olivat kyllä alunperin ihan vaan peräkkäin, laitoin ne vain kuvaa varten ympyräksi.

Tämän päivän raitavärin lukiessani naurahdin ääneen. Minulla on kahvimukeissa todella paljon graafisia mustavalkoisia yksilöitä, mutta juuri tänään kahvimukiksi valikoitui pari joulua sitten Helsingistä asti metsästetyn punaraitaisen mukiparin toinen yksilö. Punaista siis sukkaan!

(Kuvan aamiainen melkein kahden vuoden takaa, kun olin aamulla jo juonut kahvit ennen kuin muistin kalenterisukka-asian.)

Ja onhan se myönnettävä, että tässäkin sukassa on oma väriteemansa. :) Punaisen raidan myötä pääsin A-sukassa kiilalisäyksiin, seuraavassa A-sukan raidassa onkin sitten kantapää melko keskellä raitaa, jos olen laskenut kerrokset oikein.

the smell of cakes and pies

Tämä bloggaus on vähän myöhäinen, sillä olen viettänyt ensin päivän jouluostoksilla ja sitten illan ihanissa #neulonta-irkkikanavan pikkujouluissa. Jälkimmäisissä oli kyllä hauskempaa, vaikka tykkäänkin joululahjaostoksista ja kaikenlaisesta jännästä, mitä suunnitella. :)

Joululahjaostoksista ei sen enempää, sillä ostelin aika paljon hyshysjuttuja, mutta sentään voin vilauttaa vähän paketointimateriaaleja! Hyvin pienellä silmäilyllä löysin kivaa lahjapaperia Suomalaisesta kirjakaupasta, ja Kirja-Kärkkäiseltä tarttui mukaan Blockwallahin kettuleimasin, jolla ajattelin koristella pakettikortteja jne.

Sitten kun taikoisi jostain vähän lisää aikaa, että saisi ne paketit paketoitua ja kortit tehtyä ja pari lahjaneulettakin valmiiksi asti...