vanhaa valssia rahinaa gramofoni kaiuttaa

Keskeytämme hyvin alkaneen blogitauon erittäin akuutilla ilmoitusasialla: se neuloo! Jollekin muulle kuin itselleen vieläpä!

Rukki ei ole kauheasti Tourin jälkeen kuiskinut, sen sijaan puikot ovat maagisesti vetäneet puoleensa. Loputtomalta tuntuneen paidanhelman (WM Lace ja tämä ruumiinympärys, voitte kuvitella) lisäksi sohvannurkasta on pullahtanut puikoilta päättelyä odottamaan ainakin neljä pipoa ja yksi lapanen, ja suurin osa näistä pikkuneuleista on menossa tai mennyt ihan muualle kuin neulojalle itselleen.

Yllä olevan kuvan neule on alku huivista, jonka aloitin tänään ja jonka pitäisi olla ensi viikonloppuna valmis saajansa 80-vuotisjuhlille. Lanka on itse värjäämääni merino-nylon-stellinaa, koska hän ansaitsee vähän ylellisyyttä. :)

Ja sitten takaisin huivin pariin. Kirittäjänä toimii David Tennant -karkki Doctor Who:n muodossa Netflixistä. <3

(Palaan linjoille, kunhan ehdin!)

Tour de Fleece

Arki rukin kanssa on koittanut. Katariina on edelleen ihana, mutta jotkut projektit jäävät ikävästi jumittamaan, tai sitten vain muut kiireet estävät istahtamasta rukin äärelle kunnolla.

Osallistuin kuitenkin toki Tour de Fleeceen, joka poljettiin Ranskan ympäriajon aikana, eli 29.6.-21.7.2013. Tämä oli ensimmäinen Tourini, mutta olin seurannut tarpeeksi Ravelrya ja pysyin kohtuudessa niin joukkueiden kuin tavoitteiden suhteen. Ja vaikka loppua kohti meinasivat usko ja puhti loppua, pääsin kuin pääsinkin tavoitteisiini.

Ensimmäinen tavoitteeni oli kehrätä ohutta sukkalankaa, korkeintaan sport-vahvuista, navajokerrattuna. Ensimmäisenä Tour-päivänä poljinkin melkoisesti, yli puolet topsista. Tämän kuvan ottamisen jälkeen itse asiassa polkaisin rullalle vielä parikymmentä grammaa säiettä.

Toisena päivänä ahkeroin säikeen valmiiksi, ja yötä vasten vielä kertasinkin.

Valmiista langasta tuli navajoituna todellakin ohutta: 414m/102g. Villassa oli 75% superwash BFL:ää ja 25% nylonia, kunnon sukkalankaa siis sain aikaiseksi.  Siitä on valmiina jo ensimmäinen sukkakin! :)

Ensimmäisellä viikolla lähdin torstaina käymään Helsingissä ja kävin kaakon suunnalla yöpymässä, joten torstaista tuli ensimmäinen lepopäivä. Niinpä poljin myös varsinaisen Tourin lepopäivän eli seuraavan maanantain.

Toinen haasteeni oli tehdä oikeaa kolmisäikeistä. Olin värjännyt kolme suunnilleen samanpainoista lettiä superwash BFL:ää, joka on kuiturakkauteni.

Tätä kehrätessä päästin säikeen paksummaksi, eikä tästä ehkä tullut aivan yhtä tasaista kuin ensimmäisestä kehruusta, mutta kaunista silti. Kolmisäikeisenä tässä on metrejä 884 ja grammoja 220. Langasta on tulossa jotain aika spesiaalia, joskus. ;)

Kolmanneksi halusin tehdä kaksisäikeistä lankaa. Olin värjännyt 75/25 merino/silkkiä, pahaksi onneksi turkoosilla. Eräs tietty turkoosi värini nimittäin tykkää vuotaa, ja koska silkin takia tämä piti käsitellä hellävaraisesti, villa vuoti turkoosia käsiini melkoisesti. Myyntiin en olisi vuotavaa villaa missään nimessä päästänyt, mutta itselleni en ole niin turhantarkka. Silti kirosin tätä kehrätessä.

Kirosanoja kyllä tuli muutenkin. Merinosilkki oli aivan uutta, ja liukkautensa vuoksi se vaati melkoista keskittymistä sekä todella hienosäätöä rukin "asetuksiin". Siinä missä BFL:ää voi melko huoletta polkea vähän sinnepäin olevilla säädöillä, vaati merinosilkki täsmälleen millintarkat säädöt.

Loppujen lopuksi merinosilkkikin alkoi taipua käsissäni, ja toinen säie olikin jo sitten tosi ohutta. Joskin ohutta oli ensimmäinenkin säie isolta osalta. Epätasainen vyyhti kertoi metreikseen 1050, grammoja tässä on 125.

Vuotaminen ei muuten pysähtynyt edes pesuveteen, joten tämä yksilö pääsee uudelleen värikylpyyn, lisään siihen aavistuksen petroolia, jospa se ynnä uusi etikkakiinnitys auttaisivat. Tämä lanka nimittäin suorastaan huutaa haluavansa isona Ikarukseksi.

Brass, steam & poetry

Muistattehan tämän "teevadin" vielä? Keskitalven mittaan sen ympärille rakentui juhlapuku:

Sieltä se hameen alta pilkistää, se teellä värjätty alushame. Melkoinen homma muuten oli se, siinä oli viitisen metriä kangasta, mikä oli vähän liikaa meidän kylpyhuoneemme kapasiteetille. Ja loppujen lopuksi päädyin sitten kaventamaan alushametta.

Alushameen, joka on siis valkoista lakanakangasta, lisäksi suunnittelin ja toteutin asuun taftihameen, jonka vyötärökaitale on korotettu ja tuettu (mietin jopa korsettia, mutta jätin tällä kertaa tekemättä) sekä intianpuuvillaisen paidan.

Mekon inspiraatio tuli steampunkista, olin haaveillut jo pitkään steampunk-juhlapuvusta, vaikka en oikeastaan edes tiennyt, mihin tilaisuuteen. Tätä asua tehdessä mietin, että se voisi sopia runokeikoilleni, mutta en kuitenkaan ole pitänyt tätä kesän keikoillani, se tuntuu vähän liian... juhlavalta. Mutta ehkä sille löytyy vielä käyttöä. :)

Olkaimet menevät takaa ristiin. Rakastan. <3

 

Napit on hankittu eräästä vakionappikaupastani, Lyanwoodilta Etsystä. Tilasin itse asiassa muistaakseni kolme settiä metallisia nappeja, joista valitsin kaikkein koristeellisimmat tähän.

Linnunrata ja kuinka se saavutettiin

Pari kuukautta sitten todellakin kävin pokkaamassa todistuksen ja ruusun. Melkoisen räkätaudin jälkimainingeissa, mutta juuri valmistunut pitsihuivi harteillani (oli kyllä aavistuksen liikaa se huivi, mutta siitäkin lisää joskus toiste).

Pitsihuivi (tosin eri) oli myös osa artesaanityötä, jonka olin saanut noin kuukausi ennen valmistumista valmiiksi. Sain asiakkaaltani heti luvan julkaista kuvat, mutta jälleen on bloggaamisessa kestänyt...

Artesaanityöhön kuului siis asiakastyönä asukokonaisuuden suunnittelu, kaavoitus ja ompelu (kaikkine prototyyppeineen). Asiakkaani oli hyvin persoonallinen pukeutuja, joten oli todella hauskaa suunnitella ja toteuttaa hänelle puku hänen poikansa ylioppilasjuhliin.

Edessä olevan epäsymmetrisen organzakaitaleen vuoksi tämä mekko alkoi kutsua itseään nimellä Linnunrata. Varsinainen miehustakangas oli maltillista ryppytaftia, myrskypilven petroolinvärin lomasta hohtaa tietyssä valossa siniviolettia.

Mekon asusteeksi neuloin Boo Knitsin Rainshine-huivin. Asiakkaani valitsi mallin, mutta ihastuin oitis Boo Knitsin ohjeisiin ja tälläkin hetkellä kesken on kaksi hänen malliaan... Lankana tässä huivissa oli käsinvärjäämäni Wetterhoffin Silvia (500m/50g) ja lankaa kului uskomattomat 31g.

Huiviin tuli tosin lisäpainoksi arviolta parikymmentä grammaa helmiä, sateenkaaren sävyissä hohtavia kirkkaita siemenhelmiä. Olin aiemmin vain kerran kokeillut yhteen pitsihuiviin helmien neulomista, mutta rakastuin tähänkin.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen lopputulokseen, ja myös asiakkaani piti valmiista työstä paljon. Joitain asioita tekisin nyt toisin, mutta sitähän elämä on, oppimista. :)

the most curious thing

Onpa taas vierähtänyt.

Olisi kauheasti blogattavaa, mutta jotenkin... no, yritetään taas. Ainakin artesaanityöstä ja eräästä muustakin ompeluprojektista on lähipäivinä tulossa asiaa. Ehkä innostun taas hetkeksi ajankohtaisemmistakin aiheista. Katsotaan. :)

(Seuraako tätä edes enää kukaan?)

melko varma joka askel on

Viimeisiä viedään koulun suhteen. Muutama päivä vapaata artesaanityön kirjoittamiseen ennen viimeistä ompelunäyttöä koulussa. Tänään on agendassa ollut mm. tällaista.

Pessi tuli vahtimaan, että varmasti luen. Taisi olla tylsää puuhaa. :)

 

Välillä herättelen sukkamojoa henkiin kauniiden värien avustuksella. Louhittaren Väinämöistä; toisesta sukkaprojektista jäänyt Oliivi-jämä sekä violettipinkki Eiku.

simakouran kainalossa

Lähes niin kauan, kuin olen tiennyt olevani pakana, on mukanani kulkenut ajatus voimaeläimestä, joka toimii eräänlaisena henkioppaana. Minun tietojeni ja kokemusteni mukaan voimaeläin voi myös vaihtua - ja se on minulla vaihtunutkin, harvoin, mutta tietynlaisten elämänmuutosten yhteydessä.

Ja viime syksystä alkaen elämääni on tallustellut puolisalaa eräs suuri metsäkansan edustaja.

"Kussa on ohto tuuditeltu
mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän
otavaisen olkapäillä
kultaisessa kätkyessä
sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa
vitjoissa hopeaisissa
tuonne synkkähän salohon
mustan maan sisähän
mesimättäiden nenähän."

(Karhun syntyruno - yksi monesta versiosta - joka ei päätynyt Kalevalaan.)

Karhun synty -runosta inspiraationsa saanut lanka. Kuituina tässä on Hopeasäikeen superwash merinoa (petrooli) ja Keesin sw merino-blingiä (kelta-punainen). Jaoin molemmat letit 16 osaan ja kehräsin sekä navajokertasin raidoiksi. Havittelin sukka- tai sport -vahvuutta, mutta DK:tahan tästä tuli: metrejä n. 500m/230g.

Viime syksyn Kädentaidot-messuilta kotiutui jo aiemmin ostetun ketunpään kaveriksi pieni rakupoltettu karhunpää, valmistaja ihana Silmu-Keramiikka.

Karhun ja ketun lisäksi seinälle pääsyä odottaa aivan hiljattain kotiutunut printti. Etsyhän on puolillaan kauniita ja söpöjäkin taideprinttejä (puhumattakaan esim. ristipistokaavioista), mutta kotiin päätynyt yksilö lumosi minut ensisilmäyksellä. Lopulta se oli pakko hankkia, palkinnoksi juhlapuvun valmistumisesta. Saman taiteilijan Moon on kuitenkin ehkä pakko vielä hankkia makuuhuoneeseen.

Yksi mesikämmen vartioi kirjojanikin yhdessä pienen gargoylekokoelman kanssa.

Ja kaulassa killuu Titimadamin kullanvärinen karhu. Tämänkin ostin viime kädentaitomessuilta - vierastan kullanvärisiä koruja, mutta tämä jäi mieleeni niin, että piti vielä ennen lähtöä käydä ostamassa.

Hienompia tilaisuuksia varten on myös jono kalevankarhuja. Minulla on samaa sarjaa myös korvakorut, mutta en voi pitää nappimallisia. On siis rahatilanteen joskus parantuessa satsattava riippuviin karhukorvakoruihin.

Näiden lisäksi toivelistallani ovat Moon Raven Designsin pikkuinen luolakarhu ja Taigakorun talviunille valmistautuva uroskarhu.

Kerroin alussa, että puolisalaa. Mutta ohto on silti ollut mielessäni ja turvanani jo ennen kuin löysin pakanuuden. Otavan minulle näytti taivaalta eräs pimeän kotitaipaleen saattaja, ja sen jälkeen olen aina etsinyt sen taivaalta pimeällä kulkiessani.

Ensimmäinen voimaeläimeni, susi, yhdessä kuun kanssa edustavat jumalatarta (Akkaa, Mielikkiä, Kuutarta) ja feminiinistä puolta minussa, ja toinen voimaeläimeni, kettu, yhdessä auringon kanssa jumalaa (Ukkoa, Tapiota) ja maskuliinista puolta. Karhu taas osuu siihen tasapainoiseen kohtaan: miehiset voimat, ja toisaalta äidinvaistot (Otavassakin yhden tulkinnan mukaan on emokarhu ja kolme poikasta, vaikkakin kuvio viittaa myös aikaan, jolloin karhulla oli häntä). Karhunpeijaisissakin (ikivanha karhun kunniaksi pidetty rituaali, jolla ei nykyajan syöpöttelypeijaisiin ole enää paljon yhtymäkohtia) on rituaalisesti vihitty tyttö ja poika. Ehkä tarvitsen kaikki nämä kolme hahmoa, ja ehkä niitä tulee vielä lisää, suojelijoita.

fancy some tea on your skirt?

Joskus on Visio, joka vaatisi tiettyä väriä tai materiaalia, mutta retket kangaskauppoihin eivät tuota tuloksia. Tämä käy useimmiten kouluprojektien kanssa.

Joskus on kangas, joka kertoo heti, miksi se haluaa tulla. Yleensä tapahtuu silloin, kun ihan vaan ohikulkumatkalla tai kaverin seuraksi lähtee kangaskauppaan ajatuksena, että eipä sieltä varmaan mitään tartu mukaan. Juu ei, yleensä nämä retket ovat olleet lompakolle tuhoisimpia...

Ja toisinaan käy niin hyvä tuuri, että tulee Valtava Visio, ja kuin sattumankaupalla siihen löytää Juuri Oikeat materiaalit. Ensimmäisestä paikasta, josta etsii materiaalia. (Tosin tällä kertaa se sattui olemaan valtava kangastukku.)

Viimeksi mainitusta ei vielä sen enempää muuten, mutta tulossa on siis juhlapuku kouluprojektina. Mutta tässä mielenkiintoisessa projektissa olen mm. ommellut puhtaanvalkoisesta lakanakankaasta alushameen - ja sitten sotkenut sen teellä. Tarkoituksella.

is this the return to Oz?

Muutakin on valmistunut sukkien lisäksi. Muutama ihan perusmyssy jo kesällä, samoin yksi huivi.

Dream in Color Starrysta valmistui kolmas In the Land of Oz -huivi sen jälkeen, kun lanka oli yrittänyt olla jo vaikka mitä muuta. Huivin mannekiinina toimii gargoylekokoelmaani täydentämään kesällä äidiltä muuttanut aavistuksen isompi yksilö, joka vartioi sitä kirjahyllyä, jossa ovat kaikki suosikkini.

Myös keltainen Fifi ja Daybreak tulivat valmiiksi, mutta eivät ole päässeet kuviin.

Muuta: olen ollut Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa sekä joulun välipäivinä ihan kotikaupungin kehruumiitissä (jälkimmäisessä jo Katariinan kanssa). Olen osallistunut yhteen vaihtoon, josta sain ihanan paketin. Olen ollut työssäoppimassa ja päässyt samalla kurkistamaan puvustuksen maailmaan. Olen lähettänyt runokokoelmaani kustantajille. Ja juuri nyt on meneillään toisiksi viimeinen rutistus koulussa. (Itse asiassa tätä kirjoittaessani pitäisi oikeasti tehdä portfoliota...) Kohta sekin loppuu, hurjaa.

puettiin kultaan, purppuraan ja esiteltiin kaikille

On täällä neulottukin. Syksyllä iski vanha kunnon sukatus. Kaikista sukista ei ehtinyt ottaa kuvaa edes keskeneräisinä, mutta tässä jotain.

Ihan perussukat varpaista aloittaen ja ihan vaan mulle. :D Lankana Yarngrimoire BFL Supersock, tämä vyyhti jäi itselle ihan värjäysvirheen takia ja sai nimekseen Kyyn pimeä puoli.

Toiset ihan perussukat, aavistuksen lyhyemmällä varrella vain. Lanka on Wool Therapyn Solace Sockia, väri Dark&Twisty.

Sitten jotain vähän erikoisempaa: täysmerinoiset sukat, eikä edes ihan perussukat! Malli on kuitenkin omasta päästä sovellettu. Meiningillä: "oho, kärjestä tuli vähän liian leveä - väännänpä sivuihin palmikot ettei tartte purkaa". Näistä tuli kotihissuttelusukat. Lanka on ihanaa Lai-la-lai Yarnzin Merino Sockia

Sitten jotain vielä erikoisempaa: ihan ohjeesta neulotut sukat! Hermione's Everyday Socks on tosi kiva malli, teen varmaan toistekin. Lankana näissä Little Red Bicyclen Tandem Sock.

Miestäkin pitää sukittaa. Taannoin Tico Ticon loppuunmyyntilaarin äärellä käyty keskustelu miehen kanssa: "Valkkaa tuolta laarista joku kerä ni teen sulle sukat." (Mies ottaa sokkona laarin pohjalta jonkun, joka osoittautuu violettiraidalliseksi) "Hei tätähän mä sillon kerran kattelin Anttilassa. Tästä väristä tulee mieleen se yks vanha kuusnepapeli." ("Ahaa", vastasi neuloja, joka ei ollut koskaan c64:sta edes nähnyt...)

Lanka siis Tico Ticoa, ja ihan perussukat varresta alkaen kokoa 42.

Toiset sukat miehelle. Valmistuneista ei ole kuvaa, mutta tämä on Zwerger Garnin paksumpaa Opalia. Värin nimi on Momo, joten vaikka en yhtään tykännyt väreistä, oli pakko ostaa lanka miehen sukiksi. ;)

Sitten jo toiset ohjeesta tehdyt sukat! Nämä - kuten muistaakseni Hermionetkin - käänsin varpaista ylöspäin, simppeli kuvio oli juuri passeli siihen. :) Malli on Sherlock Holmes -inspiroitunut Sign of Four, ja lanka Western Sky Knitsin Aspen Sockia, jonka väri Chocolate Teal toi ihan mieleen Uuden Sherlockin asunnon.

päin hiljaisuuden ääniä

"näin sidottuna pyörään
sen laidoilla eläinten radat
sen akselilla aurinko
puolilla hämärän pedot"

Tottelee nimeä Katariina (tai hienommin Lady Katherine Brass-Heart, koska mies kutsui sitä jo ennen ostosta steampunk-rukiksi, ja koska siinä on oikeasti messinkinen "sydän"). Saapui minulle marraskuussa, ja pois en vaihtaisi.  (Paitsi, että salaa haaveilen matkakokoisesta rukista, mutta hys, ei kerrota sitä Katariinalle.)

Valitettavasti koulu ja elämä hidastavat toistaiseksi kehräystahtia. Asiaan vaikuttaa myös ehkä seikka, että Katariinalla saan ihan oikeasti jo ohutta säiettä, joten kehrääminenkin kestää kauemmin...

Osa kehruista on vielä kuvaamattakin, mutta tässä ohuimmat:

Noin 375m, vähän yli 100 g, navajokerrattu. Ihan tarkkoja speksejä tästä en nyt muista, ja lanka meni äidille synttäri- ja joululahjaksi. Kuitu on Pulukaton BFL:ää, väri Blissful, joka näytti aivan erilaiselta Etsyn kuvassa, ja kaikki se ihana syksyinen kirkkaus katosi tuonne beigen ja valkoisen sekaan kehrätessä. Mutta äiti rakastaa tätä!

Tässä taas on pohjalla oma värjäys, kuitu on superwash BFL:ää, joka alkaa olla on ihan lempikuituni tällä hetkellä. :) Tästä tuli huisan ohutta säiettä, mutta suht tiukaksi kehrätyn säikeen ja lähestulkoon ylikierteen puolelle lipsahtaneen navajoinnin takia metrejä "vain" n. 470/120 g (eli n. 390m/100g). Neulon tästä juuri huivia 3,5 mm puikoilla, ja tulee mukavan rentoa neulepintaa.

"oli kirja siinä sanottiin
ja iltaisin taloissa puhuttiin
että tästä on paha mennä enää
että tästä ei ihminen pääse
on jääminen tähän saa istua pölyyn
ajatella sanoin ajatella kuvin
jotka katsovat itseään
saa unohtaa mikä oli

tai voi katariinanpyörässä
sidottuna käsistä
aivan hitaasti kääntyä
päin hiljaisuuden ääniä" 

(CMX: Katariinanpyörä, san. A.W. Yrjänä)

(P.S.: Seuraavien päivien aikana luvassa joitakin välähdyksiä menneeltä ajalta - ja vähän tulevastakin.)

learning to ply

Satuin pari viikkoa sitten oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja meille muutti vähäksi aikaa lainaan rukki, Louët Victoria.

Aloitin rukin kanssa vaatimattomasti harjoittelemalla pienillä nöttösillä. Ensimmäisenä kaupanpäällisinä tullut humbug-bfl, joka oli melkoisen hankalaa työstää.

Harjoittelin samalla kunnolla navajokertausta, ja kolmisäikeistä lankaa tuli 44 grammaa ja 38 metriä.

Samana päivänä, kun rukki tuli, sain hirveän apuavillaloppuu! -kohtauksen ja nappasin ruokakaupasta mukaan pari Hahtuvaista. Nekin käytin navajokertaamisen opetteluun. Toinen vyyhdeistä on 48 g ja 58m, toinen huikeat 50g ja 80m.

Ensimmäinen isompi topsi rukin kanssa sen sijaan päätyi kaksinkertaiseksi. Dyeabolicalyarnsin BFL Humbugia värissä Carnivale. Lankaa siitä syntyi n. 275m (115g).

tänä vuonna käy kato

"Joskus elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa
mut se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa
sä törmäät teräviin kiviin kosken kuohujen raivotessa
keula tuntuu kestävän, kaiken kestävän
vene on pieni ja vaatimaton, vaikka varustamo on vauras

elämä on hauras
jo kuudentena päivänä voit rikkoa sen käsillä
kun kivinen maa saa nöyrtymään sun kultaluisen auras
elämä on hauras"

Tänä vuonna olen kohdannut surun monta kertaa. Kevät raakuudessaan vei kaksi ihmistä lähes peräkkäisinä päivinä. Toisen tunsin vain vähän aikaa netin kautta. Toinen asui naapurissa, kun olin lapsi.

"tänä vuonna käy kato
karja menee umpeen
sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten"

Kesän korvalla eräs ystävä joutui kohtaamaan aivan hirvittävän menetyksen. Siitä lähtien CMX:n Talvipäivänseisaus on soinut päässäni.

Myös muilla ystävillä on ollut menetyksiä. Joillakin aivan liikaa.

Vaikka kuolema ei olekaan käynyt aivan minua lähellä, on silti käsittämätöntä ajatella, kuinka jotakuta ei yhtäkkiä enää olekaan. Tai kuinka elämä muuttuu silmänräpäyksessä.

"Oletko huomannut?
Magneettinen pohjoisnapa vaihtaa
paikkaa etelän kanssa
Silti pohjoisessa on aina kylmä
Heinäkuussakin kuolema tuulessa"

Vajaa kuukausi sitten neule- ja kehräysyhteisö koki yhteisen surun, kun monen tuntema ja pitämä Villasukka-Heli menehtyi aivan yllättäen.

Tapasin Helin muutaman kerran, ensimmäisessä retriitissä ja sitten joitakin kertoja ohimennen messuilla. Mutta hän oli aina ystävällinen, tuntui läheiseltä, helposti lähestyttävältä. Helin tummaa Sonata-rukkia ihailin ensimmäisessä retriitissä ja haaveilin kehräämisestä, enkä uskaltanut edes koskea rukkiin.

Vaikka tämä vuosi onkin pitänyt sisällään paljon oppimista, olisin vähiten tarvinnut oppitunteja luopumiseen ja suruun. Kuolema kuuluu elämään, mutta tämä kuolema alkaisi jo riittää vähäksi aikaa.


(Lainaukset: Ismo Alanko - Elämä on hauras, CMX - Talvipäivänseisaus ja Tuvalu - Metarktis.)

Croquet with the Queen today?

Se tuli valmiiksi. <3

118 grammaa ja 273 metriä ihanuutta. On se epätasaista, mutta kertaus vähän tasoitti sitä. Kertasin kaksisäikeiseksi, koska halusin värien vähän sekoittuvan, ja kahelisti sekoittuivatkin! Langasta ei tullut kovin pehmeää, mutta ei se mitään, koska en kuitenkaan raaski tätä neuloa piiiitkään aikaan. :D

hyväpostipäivä

Sateisen maanantain piristivät postilaatikosta löytyneet kirja ja langanhakulappu. Sekä vähän ennen postiin ja kauppaan lähtemistä saapunut tekstiviesti kauan odotetusta paketista.

Jo vuosi sitten ihastelin Etsyssä vintage- ja retrokameroilla otettuja, kauniin vanhahtavia valokuvia. Muutama odottelee juuri nyt seinälle pääsyä (jahka saan "kehykset" niille valmiiksi). Päätin kuitenkin sijoittaa rahani digijärkkäriin ja työnsin haaveet taidekuvakamerasta tuonnemmas.

Sitten Visuaalisesti vaativa kottarainen kävi Amsterdamissa ja toi sieltä tuliaisen. Kamerakuumeeni kohosi infernaalisesti, mutta kesti monta viikkoa, ennen kuin uskalsin edes googlettaa, millaista hintaa tuollaisesta kamerasta pyydetään.

Ja tulos on tässä. Saanko esitellä: uusi perheenjäsen, Diana Mini, tai kuten jo sen uudelleenimesin, Little Lady Di. <3

Olisin saanut pelkän kameran heti, mutta päätin ostaa suhteellisesti edullisemman salamallisen setin, jota joutuikin melkein kuukauden odottamaan. Mukana tuli myös värisuotimia ja mielettömän kaunis kuvakirja. Kaikki pakattuina erittäin käytännölliseen laatikkoon, jota aukoessa ei tarvinnut ollenkaan irvistellä ja puhua rumia (mahdottomat pakkaukset ovat kiroukseni elektroniikkaa ostaessa).

Tämä kaunotar pääsee heti seuraavan päivänvalon aikaan käyttöön, ellen innostu leikkimään salamalla sitä ennen. ;) Ensin on kuitenkin ehkä luettava käyttöopas, ja vähän mietittävä, miten sillä filmikameralla oikein kuvattiinkaan. :P

Sadepäivä ei tehnyt oikeutta myöskään tälle pariskunnalle, mutta twinit Jeton ja Aquarius muuntautunevat Clockworkiksi jossain välissä.

Olisi tuolla myös läjä kuvia valmistuneista töistä, kunhan joku jaksaisi naputella niistä oman postauksensa...