hiljaisuuden retriitti ei ollut minun meriitti

Vietin viikonlopun Päivölässä ihanassa seurassa. Löysin kehruumojoni ja kehräsin ihanan sukkalangan. Tapasin paljon ihania ihmisiä ja myin lankaa ja villaa. Paras viikonloppu vähään aikaan.

Välähdyksiä vuodelta 2013

Vuonna 2013:

Ompelin itselleni juhlapuvun.

Tein artesaanityön ja valmistuin vaatetusalan artesaaniksi.

Osallistuin Tour de Fleeceen.

Toinen isoäitini täytti 80 vuotta ja neuloin mummulle lahjaksi pitsihuivin.

Osallistuin Lihattomaan Lokakuuhun (joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistui oikein hyvin), ja totesin, ettei minusta ole ihan kasvissyöjäksi.

Kävin Laukaan Saraakalliolla katselemassa ikivanhoja kalliomaalauksia.

Reissukauppailin ja -kehräsin useampaankin otteeseen. Tässä ollaan matkalla syksyiseen kehruutapaamiseen ihan Tampereella.

Neuloin sukkia. Ja vähän muutakin.

Toki myös värjäsin esim. villaa, lankaa, varpaitani ja sormiani.

Vietin yön Villavyyhdissä muiden neulojien kanssa. Paluumatka Tampereelle autolla kesti puoli seitsemästä puoli yhteentoista, sillä kuskikin oli vähän väsynyt ja keli erittäin mielenkiintoinen.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi kerijälaitteen, ja sillä on sitten kakuteltu urakallakin.

Maistelin ensimmäistä kertaa Blossaa ja samalla tulin myyneeksi jokusen lankavyyhdin ja villaletin Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa.

...ja sillä välin mies hajotti vahingossa tietokoneeni näytön (ja kävi ostamassa kiltisti uuden koneen). Tulipa ensimmäistä kertaa käytettyä hyväksi kotivakuutusta ja saatua hiukan korvausta sieltäkin.

Hajotin vanhan kehruutuolini (joka oli jostain ehkä 60-luvulta) ja ostin tilalle uuden. Musta ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta, sillä Pessi päätti, että uusi kehruutuoli on Täydellinen Valtaistuin Maailman Parhaalle Kissalle.

Neuloin villasukat eräälle papalle erääseen helsinkiläiseen vanhainkotiin.

Kävin toista kertaa Tikki, takki, silmä, pisto -käsityötarvikemarkkinoilla ja sorruin vähän. Ihan vähän vaan. Kummasti meni kyllä koko budjetti.

Matkustin Helsinkiin asti löytämään vihdoinkin tarpeeksi värikkäät retroverhot olohuoneeseen. Verhot löytyivät - Kampin Anttilan poistopisteestä. :D Pessi yritti taas omia ne.

Osallistuin Kaheleissa Yule-vaihtoon ja sain aivan mahtavan paketin. <3

Opettelin tekemään itse sushia. Nam.

Lisäksi kävin toki kädentaitomessuilla (vaikka tänä vuonna en enää saanutkaan ilmaislippua, nyyh), hain töitä niitä saamatta, hankin toisen rukin, otin toisen ja kolmannen tatuointini, ihastuin yhä enemmän Doctor Who:hun ja tartuin enemmän hetkiin kuin edellisinä vuosina. Kävin yhdellä CMX:n keikalla, löysin uudelleen Seminaarinmäen Mieslaulajat ja kävin kahdella Semmareiden keikalla, ostin musiikkia, kirjoja, vaatteita ja kankaita. Haaveilin mm. isommasta asunnosta, töistä, omasta yrityksestä tai edes työhuoneesta, David Tenn...noh, eiköhän tässä ollut jo. :D

The girl who waited

Palataanpa hetkeksi viime marraskuuhun. Silloin nimittäin perheemme lisääntyi yhdellä varsin pienellä ja somalla jäsenellä. Muistatteko vielä kuuman kesäpäivän Jyväskylässä ja kohtaamisen Villavyyhdin Sidekickin kanssa?

Oma pieni apuri saapui siis minullekin. :) Hän on Amelia (Pond/Earhart), ja pakko tunnustaa, että Katariina-isosisko on jäänyt hyvin vähälle huomiolle Amelian saapumisen jälkeen.

Tosin tässä on myös myönnettävä, että näiden kahden kehruun jälkeen en ole kehrännyt mitään. En ole myöskään kuvannut niitä kolmea Amelialla kehrättyä lankaa vielä. Vaikka rukki olisi kuinka ihana, joskus vain iskee kehruuplääh. Onneksi viikonloppuna tieni vie jälleen Päivölään, ja sosiaalinen kehruu on ennenkin parantanut pläähin. :)

Sateenkaarirakkautta

En yleensä esittele kuin vilaukselta keskeneräisiä töitä, mutta tämä projekti tarvitsee omat hetkensä parrasvaloissa. :)

Erään Ravelry-ryhmän Sateenkaari-KAL tuli juuri oikeaan saumaan, kun aloin olla hiukan pahoillani siitä, etten halunnut osallistua Ravellenicseihin, sillä boikotoin* Sotshin olympialaisia mm. Venäjän seksuaalivähemmistöjen tilanteen vuoksi. Ja Ravellenicseissä kohistiin vähän siihen ääneen, etten uskaltanut mukaan.

Mutta tähän KALiin lähdin, ja sainpa huikeen idiksen, jossa yhdistäisin norjalaista rakkautta, omaa rakkauttani käsinvärjättyihin lankoihin sekä sateenkaaren (lähes) kaikkia värejä.

Varastoista löytyi jo montaa väriä, loput värjäsin kisoja odotellessa, ja violetiksi valikoitui lopulta teollisesti värjätty Cascaden Heritage. Muut langat ovat Lanitium Ex Machinan, Keesin ja Handun värjäämiä.

Ensimmäisellä viikolla ahkeroinkin kirjoneuletta hyvän tovin, mutta olympialaisten toisella kisaviikolla meinasi puhti loppua aivan kesken. Oli miehen lomaviikko ja lisäksi oli tarkoituis aloittaa värjäyshommat retriittiä varten.

Ensimmäinen kämmekäs kuitenkin valmistui hiukan ennen kisojen loppumista, viime viikon torstaina, eduskunnan täysistuntoa kuunnellessa. Tarkemmin sanoen sukupuolineutraalin avioliittolain lähetekeskustelun siivellä. Samalla aloitin toisen parin, jossa väritys meneekin hiukan eri tavalla. Siitä lisää myöhemmin!

*Täytyy tunnustaa, että katselin vähintään toisella silmällä talviolympialaisten avajaiset, mutta itse urheilua tai myöskään päättäjäisiä en katsellut.

Värjäysruno

Lähdin tästä värjäämähän,
taikojani tekemähän:
villavuoren valkkaelin,
lankakasan laittaelin.
Väripurkit kirjavaiset
ääreen lieteni asetin.

Värit liemeen mittaelin,
sanat salaiset sanelin.
Villat hellästi väritin,
langat pyöritin padassa,
että saisin säikeet sievät
kuidut oikein oivalliset.

(28.2.2014)

(Kuva alkuvuodelta joltain muulta värjäyspäivältä, mutta yhtä lailla sotkin käteni tälläkin viikolla.)

Eilinen Kalevalan päivä oli hektinen värjäyspäivä, niinpä väriliemien, villan ja langan kanssa leikkiminen inspiroi runoilemaan trokeemitalla. Siinä määrin, että päätin vihdoin katkaista taas jostain iskeneen blogihiljaisuuden.

Olisi paljon kirjoitettavaa ja aiheita, mutta sitä ei vain tule tartuttua kameraan blogikuvien merkeissä. Saatan siis päivittää jonkun aikaa kännykkäkuvilla, jotka on vieläpä väännetty Instagram-filtterien läpi. Mutta päivityksiä on luvassa. :)

What we were after now was the old surprise visit.

Sukkia! Ilmojen viiletessä vanha kunnon sukkamojo ilmestyi taas jostain. Ja vihdoin eräänä iltana sain jopa pääteltyä langanpäät! Ja kuinka kivaa onkaan saada itselle neljät ihkut upouudet sukat. <3

Näiden raitasukkien alkua vilauttelin artesaanityötä tehdessä. Lanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä, josta uhkaa tulla yksi lempisukkalangoistani. Ihastuttavaa neuloa, tämä! :) Väreinä violetti Eiku sekä Oliivi. Ihan perussukat omalla kaavalla (8-aloitus ja ranskalainen kantapää väärinpäin), kuten muissakin omissa sukissa.

Näistäkin on ollut puhetta. Ensimmäinen itsekehräämäni sukkalanka, 75% BFL:ää ja 25% nylonia, ja metrejähän tuli n. 420/100g. Näistä sukista tuli mulle Voimasukat, ei pelkästään värinsä vuoksi, vaan siksi, että olen värjännyt villan, kehrännyt sen langaksi ja neulonut sukkaset itselleni. Näihin, jos mihin, on siirtynyt käsistäni voimaa ja ajatuksia.

Jossain vaiheessa tarvitsin väriterapiaa. Kaivoin riikinkukon värisen Trail Socks -vyyhdin pussista, johon olin kerännyt lahjoiksi neulottavia lankoja, mutta väri huutelikin kovaan ääneen, että haluaa juuri minun varpaitani lämmittämään. Lanka on muuten aivan ihanaa muutenkin kuin väriltään.

Minulle jäi ns. käsiin muutama vyyhti Yarngrimoiren uutuutta, Supersock-sukkalankaa (75% merinoa, 25% nylonia, 425m/100g), ja yhden halusin värjätä spiraloituvaksi. Selailin väri-inspiraatiokuvia, ja A Clockwork Orange -teemainen printti iski silmään. Värjäyksessä kävi hups ja harmaa osuus jäi lyhyemmäksi, joten raidoista tuli aika hassut. Tykkään. <3

Knalli (joka kaipaisi teippiharjaa, köh) on ollut syksyn ykkösasusteeni. <3

Sitten hypätäänkin ajassa todella paljon taaksepäin. Nämä raitasukat valmistuivat joskus keväällä, muistaakseni, ja ovat olleet jo käytössäkin. Kuvakin on otettu kauan sitten, mutta blogiin asti ei ole ehtinyt. Väinämöistä nämäkin, väreinä Oliivi ja Valaan Laulu.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, perussukat miehelle, joka kärsii jatkuvasta villasukkapulasta. Lankana näissä on Handun perussukkis värissä No need to argue. Minusta lopputulos näyttää vähän öljyläikiltä.

Tässä eivät suinkaan ole ainoat viime aikoina neulomani sukat, palaan asiaan toivottavasti piakkoin...

tästä se alkaa, tuntematon

Viime viikon lauantaina pääsin työväenopiston järjestämän kalliomaalauskurssin puitteissa tutustumaan Laukaan Saraakallion maalauksiin. Nämä tuhansia vuosia vanhat maalaukset vetivät sen verran sanattomaksi, että annan kuvien puhua puolestaan. (Valitettavasti iPhone-laatua, mutta päällimmäinen ajatus ei ollutkaan lähteä kuvaamaan.)

Yksi vaikeimmista alasmenokohdista. Reissu oli fyysisesti melko rankka, sillä maalauksia pääsi katsomaan laskeutumalla hyvin jyrkkää reittiä kallion sivuitse. Henkistä energiaa tältä reissulta kyllä kertyi taas roimasti.

Muinaismuistomerkkiä on oikein asiakseen tultu ammuskelemaan. Ihmiset, mikä niitä vaivaa?

Ensi syksylle kaavaillaan työväenopiston retkeä Astuvansalmelle, bussikyydein tapahtuva retki onnistuu, mikäli yli kaksikymmentä ilmoittautuu. Jos siis kalliomaalaukset kiinnostavat, katsokaa ensi syksyn Tampereen työväenopiston lehti tarkkaan! (Tämä sama Kiehtovat Kalliomaalaukset järjestetään kuulemma myös.)

se on käsiesi liikkeissä

Heinäkuun jälkeen olen tosiaan neulonut, rukki on saanut olla aivan rauhassa. Tai sai olla, sillä viime viikonloppuna oli Tampereella kehruumiitti, jonne läksin toki rukkeineni.

Mukana oli myös kaikenlaisia herkkuja ja houkutuksia. Ja vähän syötävääkin. ;)

Ja kyllähän se kehruumojo sitten iski. Lauantaina sain aikaiseksi melkein* viisikymmentä grammaa erittäin ohutta säiettä Keesi Industriesin aivan ihanasta merinosilkistä. Sunnuntaina polkaisin tapaamisessa ainakin saman verran, ja vielä kotona sen verran, että sain toisenkin säikeen valmiiksi, ja sittenpä kertasinkin tätä ainakin pari iltaa... Nyt lanka odottaa rullalla, että jaksaisin pyöräyttää sen vyyhdille ja laskea metrit.

*Olisin saanut itse asiassa varmaan koko ensimmäisen säikeen, mutta Katariina tykkää jostain syystä katkoa nyörejä. Lauantain aikana se katkoi hamppunyörin kaksi kertaa, eikä mukana tietenkään ollut vaihtoehtoista matskua. Vietin puolitoista tuntia kaupungilla etsien paistinarua, mutta ilmeisesti sitä ei sitten ole tosiaan muualla kuin rautakaupoissa, mikä on erittäin outoa.

askel ja pysähdys kerrallaan, yksi nurin, yksi oikein

Oli puhetta siitä, miksi tunnun neulovan paljon enemmän kuin pitkään aikaan, mutta mitään ei valmistu. Noh...

Still light -sovelma Wollmeisen pitsilangasta odottelee hihoja. Päävärinä on Aquarius, josta piti tulla ensin tumman Magnolie-pitsin kanssa raitatunika, mutta jossain vyötärön kohdilla iski uusi inspiraatio. Puolet langasta siis on neulottu kahteen kertaan jo. :D Porkkanapitsin ostin kanssaräveltäjältä sukkalankavyyhdillä.

Lisää ohutta yläosaa ja purkulankaa! Omasta päästä alulle pykätty raitatakki on siinä tulossa. Vihreä itse värjätty bfl-sukkalanka on ollut alunperin melkein valmis Plain and Simple, josta en sitten pitänytkään tarpeeksi. Sitten siitä tuli hihoja vaille Still light -sovelma, mutta siinä tökki liian pieni pääntie. Puseron helmaan olin raidoittanut tumman turkoosia itse värjättyä merinolankaa (josta itse asiassa aloitin ensin punaisen kanssa raitapaitaa), mutta sekin raidoitus tökki (yritin olla liian luova tai jotain). Katselin aikani keskeneräistä paitaa, ja väriyhdistelmä suorastaan huusi takiksi. Tämä on suunnilleen vyötäröllä, ja meinaan tehdä tästä vähintään reisipituisen mukavuustakin, joten posotettavaa on...

Mutta vaikka isojakin neuleita on kesken, pitää välillä päivittää sukkavarastoa. Tässä välissä edellisen postauksen päättelykeijua edelleen odottavaan kasaan on päätynyt jo yhdet sukat miehelle ja melkein yhdet omatkin sukat.

Ostin joskus viime vuonna kanssaräveltäjältä Guide to Galaxy -värisen WM Twinin, josta oli tarkoitus tulla Hitchhiker. Mutta ei sitten tullutkaan muutamaa hammasta enempää. Nyt syksyllä inspiroiduin langasta ja ihan perussukkaa pukkaa, mutta nätistipä raidoittuu! <3 Ja koska Guide to Galaxy, piti taas kerran aloittaa iltalukemiseksi Linnunrata -trilogia.

Tästä pitää vielä jakaa hauska sattumus. Sukkaneule oli taannoin mukana neulemiitissä, josta postasin Instagramiin kuvan otsikolla "So long and thanks for all the fish!" Miitin jälkeen kävin Akateemisessa päivittämässä taiteilijatarvikevarastoani työpisteen siivouksen jäljiltä. Loppusumma tarvikkeille oli tasan 42 euroa.