vanhan talon puuseinää aurinko säteillään suutelee

Viides neuleretriitti Päivölän kansanopistossa 16.-18.3. Olen niin väsynyt (mutta onnellinen!) ja mykistynyt, ettei nyt irtoa enempää sanoja. Oli ihanaa, oli.

Varoitus: tämä postaus sisältää paljon (ehkä epäolennaisia) kuvia sekä sisäpiirivitsejä.

Retriittisukka vyyhdistä, joka vaati jäädä itselleni. BFL Supersockia, ja rakastan sitä miten nuo värit läikittyvät.

Myytävääkin oli monella. Kaikki muut kuvat aiheesta epäonnistuivat, mutta Pörrön napit ja huivineulat olivat kyllä aika ihania, ainakin näiden vieressä kassaa pitäneen mielestä. Ja reissukassaan kilahteli mukavasti hiluja omista langoista. :)

Herkkupöytä ei-enää-niin-notkuvana (lauantai-illalta). Eihän tässä nyt mitään barbaareja sentään olla. Eikun siis, om nom nom.

Rukkeja oli kolmisenkymmentä, mutta vain kaksi värttinää bongasin. Itsekin meinasin ottaa värttinän mukaan mutten ehtinyt etsiä sitä. Vaan kyllä sitä tällaisessa seurassa on silti aika kohtalokasta pyöriä...

Ja se kuume tarttui ehkä lopullisesti. Edellisen kuvan Suzie Pro:lla on poljettu ensimmäinen kehräykseni ikinä ja saatu siitä salin täydeltä raikuvat aplodit. :D Violetti on merinosilkkiä, joka oli aika ihkua, ja kirjava corriedalea, joka ei ollut yhtään kamalaa sekään. Tuotannollisista syistä lanka saattaa sisältää solmuja. ;)

Mutta ostin vain kolme vyyhtiä lankaa! Ei nyt puhuta mitään siitä, että tuo yksi vyyhti on 300g. Ja että nuo takana olevat villatkin (corriedalea, kirjavan tosin sain harjoittelua varten) kotiutuivat.

Nyt on kyllä hirrrrrween, hirrrrrrrrrrween voimaantunut olo!

Olen löytänyt sisäisen lampaani.

(Bää.)