summertime, and the livin' is easy

Se siitä blogireipastumisesta sitten. :D Ehkä en otakaan mitään paineita. Bloggaan silloin kun siltä tuntuu. Jaan nykyään paljon asioita muualla, kuten irkissä, Ravelryssa ja Facebookissa, ja olen hirveän laiska kuvaamaan. Lisäksi koulu vei talvella ja keväällä hirveästi aikaa ja kesällä kaikki pakko tuntuu entistä ärsyttävämmältä.

Mutta ehkä asiaan tulee muutos, siis bloggaamiseen ja varsinkin kuvaamiseen. Siitä lisää tuonnempana. Alkukesä kului aika tiiviisti tietokoneella, nimittäin romaanikäsikirjoituksen ääressä. En sano nyt muuta kuin että pian elämme ehkä jänniä aikoja. :) Mahdollisesti. Jos uskallan.

Keväällä ja alkukesästä tuli ostosteltua paljon. Siis, toistan, paljon. Sen lisäksi, että värjäyspohjalankavarastoni eivät joka päivityksen jälkeen huuda tyhjyyttään. ;)

Olen rakastunut käsinvärjättyyn lankaan yhä syvemmin ja sitä on tullut hankittua - tässä joitakin ihkuja. Kiertäen vasemman puolen sinivihreästä kohti keskustaa: Handun luomuhuivilanka Sinipiika pieni, Handun perussukkis Ilman hämylaineet hienot, Fleece Artistin Trail Socks Ruby, Dyeabolical Yarnsin Bling Sparkly Sock Yarn We Are All Mad Here, ja saman värjääjän samaa lankaa nimettömänä vihreänä kaksi vyyhtiä, Femme Fatale Fibersin Mata Hari Sock Mad as a Hatter ja Little Red Bicyclen Hipster Sock Blackberry Compote.

Kuten kuvasta ehkä huomaa, minulla on edelleen erimielisyyksiä miehen Canon EOS 350D:n kanssa. Tai sitten en vaan osaa. Joka tapauksessa, sain kuuman vinkin ja tulin vilkaisseeksi NetAnttilan kamera-alea, josta mukaan lähti saman valmistajan 1000D. (Meillä on muuten nyt yhteensä neljä toimivaa ensisijaisesti valokuvaukseen tarkoitettua kameraa, jotka kaikki ovat Canoneja. Hih.)

Tilasin keväällä syntymäpäivälahjaksi itselleni mistelinvärisen wollmeisepötkylän. Väri tuntui alkuun kivalta, mutta en sitten keksinytkään siitä mitään ja sittemmin kirkkaammat värit ovat jälleen vallanneet värimakuni. Niinpä olikin ihanaa, kun sain vaihdettua mistelin porkkanaan: minä olin superonnellinen kirkkaasta oranssista (josta parhaillaan muotoutuu huivi) ja toinen osapuoli taas yhtä onnellinen mistelistä. :)

Kuvassa näkyvät valokuvat ovat piristystä seinälle, etsystä. <3

Kittilinssillä räpsyt eivät kyllä ole paljon sen parempia kuin kolmeviiskymppiselläkään, mutta etsin on mielestäni parempi, ja valovoimaa on ehkä hiukan enemmän? En mene vannomaan kun en hirveästi vielä valokuvaamisesta tiedä. Opettelen vasta.

Itse asiassa se kuuma vinkki koskikin kyllä objektiivia (kameran löytyminen alesta oli satumainen onnensattuma, koska onhan Oma Kamera nyt aina Oma Kamera), ja olikin tarkoitus suunnata linssikaupoille. Sitten... viikko sitten perjantaina tietokoneestani kosahti näytönohjain. Todettuaan tämän mies näki epätoivoni: olin juuri ostanut kalliihkon kameran (joka sekin on maksettava osissa, toim. huom.) ajatellen asiaa harkitessani, että tietokoneen nyt pitäisi vielä pari vuotta kestää. Minulla on keskeneräinen romaanikässäri jolla on deadline.

Niinpä seuraavana päivänä uljas ritarini marssitti minut tietokoneliikkeeseen ja osti tytölleen alekoneen. Vanha läppärini, mikäli se joskus saadaan kuntoon, siirtyy miehelle. Mies tosin puhalsi hiukan eloa laitteeseen, mutta kuulemma kyseessä on vain väliaikainen paikkaus. Emolevy pitäisi siis uusia. Linssikaupat unohdin ainakin tältä kuulta, katsotaan syssymmällä.

Hassu juttu muuten sinänsä: samana päivänä kun kone kosahti, menin vielä aamulla sortumaan Wollmeiseen. Kaksi sataprosenttista pullopostia kiikutin eilen postista kotiin. <3 Pötkylöiden alla makaava valokuva on myös etsystä, ja se pääsee aiempien pienempien kuvien seuraksi seinälle. Kunhan vain löydän kuville kivat kehykset. :)

Ja on täällä tullut neulottuakin (tämä kuva on otettu vanhalla kameralla, toim. huom.), tällainen kasa ja vähän enemmänkin odottaa päättelyä. Tosin päällimmäinen huivi sekä tuo violetti huivi on jo päätelty ja pingotettu, violetti lähtikin uudelle omistajalleen jo. :) Ja pian valmistunee lisää pingotettavaa. Ja sukkia.

P.S. Kaupassa olis vielä vähän lankaa vailla omistajaa. ;)