we can be heroes

Meillä on Tampereella ihana porukka, jonka lonkerot ulottuvat hiukan muillekin paikkakunnille. Voisi tosin sanoa, että ylipäänsä neulojat tuntuvat olevan ihanaa porukkaa, mutta varsinkin meidän Tampereen poppoo muutamalla ulkopaikkakuntalaisella (etä)vahvistuksella on aivan spesiaali-ihana. Ei nimittäin ole montaa sellaista tilannetta ollut, mihin ei jonkinlaista apua, tukea tai ratkaisua olisi löytynyt! Synttärisankareille järjestetään ylläreitä, ja joululahjoja juonitaan yksissä tuumin. Monella meistä on ehtinyt olla isojakin suruja, mihin on järjestetty lohtua eri muodoissa.

Itselläni oli vähän pienempi harmitus, kun reilu viikko sitten lähdin viimeistä kertaa kuunvaihteeseen päättyneen työni merkeissä toimistolle. Töistä olin suoraan menossa neuletapaamiseen, mutta bussipysäkillä juuri ennen bussin tuloa tajusin unohtaneeni neuleen kotiin! Vänisin asiasta heti yhteen spesiaali-ihanaan pieneen Whatsapp-ryhmään, jossa sankarillinen Mewii ehdotti, että hakisin häneltä lankaa ja puikot, hän kun asuu sopivasti lähellä sekä entistä työpaikkaani, että neulemiittipaikkaamme. <3

Nappasin siis pari jämäkerää yksisäikeistä merinoa ja 2,5 mm puikot töihin suunnatessani, ja samana iltapäivänä Sokoksen yläkerrassa loin silmukat kämmekäspariin. Muutamaa päivää myöhemmin Mewiille oli valmiina pehmoiset käsineet!

We can be heroes

Peruskämmekkäät sileällä varrella ja eripariraidoituksella

Lanitium ex Machina Merino Single

Keesi Awesome Light

(yhteensä kai alle 40 grammaa)

Puikot 2,5 mm

Ollessani Tampereen Lankamaailmassa työharjoittelussa tein sinne pari neuleohjetta, toinen niistä oli kämmekkäät sukkalangasta. Nämä sankarikäsineet on tehty hiukan tuota ohjetta muokaten, ja tämä ei suinkaan ole ainoa pari, joka tänä keväänä puikoiltani putoaa...

Fingering-vahvuinen yksisäikeinen merino on yksi tämän hetken lempilankalaaduistani ja nimenomaan asusteissa. Siinä on mahtava halo, se on ihanan pehmeää, ja se ottaa värit todella uniikilla tavalla. Harmittavasti langan kaunista pintaa ei tunnu saavan taltioitua kameralla kovin hyvin. Tai sitten vika on kuvauskalustossa, valaistuksessa tai (todennäköisimmin) täällä kameran toisella puolella, kun viime aikoina on allekirjoittaneella ollut erityisen hankalaa saada hyviä kuvia tai edes ok-laatuisia kuvia. Pahoittelen tilannetta.

dancing in the street

Jospa välillä esittelisi jotain neuleitakin, ettei blogi ala liikaa kallistua kirjojen puolelle. ;)

Ostin viime syksynä Kuitupitoisista Kokoontumisajoista läjän lankaa, mm. yhden vyyhdin Lanitium ex Machinan BFL Sock Twistiä värissä Mega City One. Tuo väri osui silmiini heti lankoja katsellessani, ja tuntui kovasti kuiskivan nimeäni, joten valinta oli aika nopea.

Joskus joulukuussa, ehkä ne muutamat joululahjaneuleet tehtyäni, aloitin langasta sukat. Joulukuu oli pimeä, ja onnistuin neulomaan ensimmäistä sukkaa lähinnä hämärissä olosuhteissa, siis kirjaimellisesti. :D Melkein puolet neulonta-ajasta menikin sen pohtimiseen, että tuleekohan sukista minkään näköiset, kun värit eivät tuntuneet asettuvan kivasti.

Helmikuussa nappasin sukkaneuleen mukaan tilanteessa, jossa piti äkkiä keksiä joku aivoton neule ystävän synttäreille. Ravintolassa pohdin ääneen, että viimeksi sovittaessa sukka tuntui kovin isolta, ja mietin jopa sukan purkamista.

Maaliskuussa totesin sukkapulan uhkaavan (kahdet sukat olivat kuluneet puhki ja pari paria kummallisesti hukassa - joskin myöhemmin löytyivät ihan fiksusta jemmasta) ja päätin neuloa sukat vihdoin loppuun, jotta saisin varastoon täytettä. Maaliskuu toi tullessaan auringonvalon, jossa värit näyttivät erittäin ihanilta ja sukkakaan ei tuntunut yhtään liian lörpältä jalkaan.

Inspiroiduin väreistä niin, että mätsäsin kynnetkin sukkaneuleeseen. :) Kuvat eivät aivan tee oikeutta; vihreän ja harmaan lisäksi langasta löytyy myös kaunista violettia.

Sukat ovat olleet valmiina ehkä viikon päivät, mutta tänään sain vihdoin pääteltyä langanpäät ja kuvattua, kun se aurinkokin paistoi niin kivasti "studioon". Sopivasti ehtivät valmiiksi, kun ei taida tänä keväänä pahemmin villasukkia tarvita enää. :D

Dancing in the street

Perussukat varpaista varteen; 8-aloitus ja ranskalainen kantapää väärinpäin

Lanitium ex Machina BFL Sock Twist, väri Mega City One, 65 grammaa

2,25 mm puikot

Neuloin sukkiin melko lyhyet varret reippaalla joustimella. Varressa minulla on aina 4s enemmän kuin kärjessä, ja yleensä värikkäät sukkalangat läikittyvätkin varresssa nätimmin.

Hauskasti kevään Neuleretriitissä muutamankin kerran tartuin Lanitiumin myyntilaareilla kivanväriseen sukkalankaan - huomatakseni värin olevan yllättäen Mega City One. :D Päädyin kuitenkin ostamaan blingiä ihan muissa väreissä. ;)

all the strangers came today

Tammikuun alun pakkasilla yllätin itseni haaveilemasta kaulurista, siis sellaisesta pitkähköstä pötköstä, jollaisia olin aiemmin karsastanut. Nyt tarvitsin sellaisen työmatkoille ja lenkeille huivin kaveriksi.

Kävin stashia läpi, ja pyörittelin useampaakin pehmoista vyyhtiä käsissäni, kunnes eksyin joulukalenterisukkien jäljiltä juuri lajitellulle jämälankalaatikolleni. Kymmenen pientä pehmoista palleroa huuteli nimeäni. Pistin ne samaan kuvaan ja räpsiessäni mietin, miten toteuttaisin raidoituksen. Sitten hoksasin kirjahyllyssä Heurekasta kotiutuneen parin 12-sivuisia noppia.

Siitä se ajatus sitten lähti! Kynää ja paperia ja vaaka ja suunnilleen hatusta heitetty silmukkamäärä, 3 mm puikot ja mulla oli hyvin addiktoiva noppapeli. :D Kauluri valmistui noin viikossa, kun aina piti neuloa vielä seuraava raita.

Ohje: Oh! You pretty things, Ulla 1/16 (oma) / Ravelryssa

Puikot: 3 mm

Lanka: Keesi Ultrasock x2, Kraft BFL Sock, Lanitium ex Machina Merino Sock Twist, Yarngrimoire BFL Supersock ja Yarngrimoire Supersock x5
Menekki: Yhteensä noin 110 grammaa (jämäkerät olivat painoltaan 7-36 grammaa)

Fiilis: talven paras neule! Kuvissa jo jonkun aikaa käytössäkin ollut

Kiitokset: Setsu, Gufi, Downton Abbey, David Bowie <3

Jossain vaiheessa neulomista kaverit alkoivat kysellä, että kai teen ohjeen. Tällä kertaa olin jopa kirjoittanut jonkinlaiset muistiinpanot, joten toki lupasin ohjeen. Ja Ullan deadline-päivänä reippailimme miehen kanssa (kahdesti! Koska kuvaaja ensin kysyi, että miten haluan hänen rajaavan kuvat, ja sitten ei kuunnellut, mitä vastasin! :D) erään sillan alle muutamia hiihtäjiä väistellen.

Ajattelemani hienot graffititaustat olivatkin saaneet lumien myötä huurrelasitteen, mutta toimivat silti melko kivasti vähän rauhallisempana taustana. Ja ohjekin lähti lopulta ihan ajoissa, vaikka karkasin välillä tanssimaan.

Nimeä mietin koko tammikuun. Suuren maestron kuolema ei voinut olla vaikuttamatta tähän, ja kun jo ties kuinka monetta päivää kauluriohjetta ajatellessani päässä soi Oh! You pretty things -kappale, oli valinta lopulta selvä.

Oh! You pretty things on kunnianosoitus paitsi niille pienille ihkulankakerille, jotka haluaa vielä käyttää johonkin ihanaan projektiin, myös herra Bowielle. <3

P.S.: Oli muuten hauskaa seurata noppien todennäköisyyttä. Minun noppani halusivat arpoa minulle paljon eri vihreitä, kun taas yhtä kolmesta turkoosista jämästä tuli vasta aivan viimeisillä 10-20 sentillä. :D

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

I can't believe my eyes

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat ovat valmiit! Päättelin vielä samaan syssyyn viimeisetkin langanpäät ja nakkasin kylpyyn, että saan ne huomenna jalkaani, kun lähdemme sukuloimaan.

Jouluaaton väri määriteltiin kommenteissa toisille. Minä onnistuin nappaamaan aika kivan ohjeen! Itse vietin aaton alkupäivän katsellen Teemalta Video Killed The Radio Star -ohjelmaa, jossa käytiin läpi musiikkivideoiden historiaa, joten siksi musiikkivideoihin liittyvä ohje.

Meillä on melko retroisat verhot, jotka saalistin Helsingistä, Kampin Anttilan alepöydästä pari vuotta sitten, kun Villavyyhti vielä oli. :) Pessi niitä tässä esittelee, kuva on samalta ajalta, nykyään ovat siis jo ikkunassa...

Rytmitin raidat vastaamaan suunnilleen tausta- ja kuviovärejä verhoissa. Lankoina omat Minisock ja Pick-a-Sock.

Aika erilaiset tuli näistä sukista! Yritän saada kunnollisia kuvia lähipäivinä ihan käytössä. :)

Mukavia pyhienjatkoja! :)

tasajalkaa tanssii kauas

Yhtä vähän kuin lakata hengittämästä ja jatkaa elämistä, voin minä näemmä lakata neulomasta säärystimiä tänä syksynä. Aina on puikoilla yksi pari.

Ja yksi pari turkooseja säärystimiä ei vain riitä. #turkoosionuusimusta

Tämä meni niin, että tiesin jemmanneeni johonkin yhden vyyhdin itse värjäämääni tumman turkoosia sukkalankaa, ja halusin siitä säärystimet. Mutta vyyhtipä piilotteli minulta, ja sen sijaan vastaan tuli Keesin Ultrasockista (väri Open Waters, olinpa nohevana jemmannut vyötteenkin talteen!) neulottu huivi, joka ei ollut pysynyt pingotetussa muodossaan oikeastaan yhtään. Pistin purkaen, pesin langasta kiharat pois ja puikottelin säärystimet samalla kaavalla kuin viimeksikin.

Sitten tulin järjestäneeksi työ- ja käsityönurkkausta, ja se alkuperäinen säärystimiksi haluamani lanka löytyi (olin jostain syystä tuikannut valmiiksi kerityn kerän erään ufon kanssa samaan pussiin, ei ihme, ettei löytynyt lankalipastosta...). Lanka (omaa Supersockia, jos oikein muistan, ja väri näemmä joku vähän viallinen, hiukkasen vuoti käsiin) alkoi huutaa, että kyllä siitäkin pitää säärystimet tehdä. Ei kun puikot kauniiseen käteen, ja työn touhuun.

Ja kas näin, saatte taas ihastella itse äherrettyjä (ihan kirjaimellisesti) säärikuvia ja makuuhuoneemme ei-minkään-väristä tapettia. :D Onneksi näitä jalanlämmittimiä on kuvausta odottamassa lisääkin ja puikoillakin yksi pari, joten jospa käyttäisi seuraavien kuvaamiseen vähän enemmän luovuutta. ;)

Kursivoitu pätkä sekä otsikko CMX:n kappaleesta Turkoosi, joka alkoi soida päässä lataillessani kuvia Flickriin. Laulun sanat A.W. Yrjänän käsialaa.

silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin kuin etukäteen huomista suunniteltiin

Hups, mihinkähän ne viikot oikein kuluvat? Sitä aina lykkää ja lykkää bloggaamista "parempaan hetkeen", ja sitten on taas mennyt yli kuukausi. Noh, totta on myös se, että tuolla olisi iso pussillinen neuleita kuvaamatta, langanpäät päättelemättä tai pingottamatta, että ei ole edes oikeastaan mitään raportoitavaa.

Mutta nämä säärystimet ovat olleet jo ainakin viikon vastaanottajallaan, kuvatkin otettu muistaakseni pari päivää ennen paketin lähettämistä.

Säärystimet, ihan perus, ohje täysin hatusta. Loin sukkalangasta sopivanoloisen määrän silmukoita, neuloin 2,5 mm puikoilla hiukan resoria, sitten 3 mm puikoilla sileää, kunnes työ oli noin 30 cm pitkä, ja neuloin toisen resorin. Näissä ensimmäisissä säärystimissä myös punnitsin lankaa välillä, ettei toinen jäisi lyhyemmäksi.

Lankana oli joku sukkalanka, jonka ostin Hippusia-blogin Johannalta, ja jonka vyötteen onnistuin jo hukkaamaan. Nimi oli muistakseni Supersoxx tai jotain sinne päin. Ihan perussukkalankaa, 75/25 villa/nylon, ja metrejä n. 420. Lankaa kului n. 85 grammaa.

Meillä on aivan ihana neuleaiheinen irkkikanava, jossa on muodostunut (oman tamperelaisen neuleporukan lisäksi) melko ihana kaveriporukka, jossa keksitään välillä kaikenlaista kivaa piristystä toisille. Itse sain kesällä Itä-Suomesta ihanan keksilähetyksen, omnom. <3 Näitä neuloessani keksileipuri tuskaili, ettei löydä säärystimiä kaupoista ja iso tarve olisi. Puikoilla olevat säärystimet alkoivatkin kuiskia, että haluavat muuttaa oitis valmistuttuaan Itä-Suomeen Sannin jalkoja lämmittämään.

Enpä silti itsekään täysin vaille jalkojenlämmittimiä jää, sillä olen neulonut itselleni jo kahdet samanlaiset säärystimet, sekä vähän aiemmin yhdet hiukan toisenlaiset. Kukahan niistäkin vaan päättelisi langanpäät ja kuvaisi...

On muuten melko hankalaa kuvata omia jalkojaan, ainakin järjestelmäkameralla. :D Seuraaviin täytyy ehkä pyytää kuvausapua.

I must confess

Oli seuraavaksi tarkoitus esitellä tällaista väriyhdistelmää tunikan muodossa, joten tikuttelin hihat valmiiksi supernopeasti, päättelin langanpäät, ompelin napit ja pesin...

Ja siitä tuli liian pieni. Tai se on oikean kokoinen paitana, mutta kun tarkoitus oli tehdä väljä, melkein mekkopituinen neuletunika, oli mitoitus väärä. Vähän kyllä epäilin tätä toisen hihan silmukoita poimiessa, mutta annoin mennä... Nyt pusero on häpeämässä ja odottamassa purkua.

Sillä tulin aloittaneeksi jotain aivan uutta! Taas takkia fingering-paksuisesta langasta. :D Tässä neuloin hihat melkein heti, kun sain hihat ja vartalon erotettua, ja juuri nyt posotan helmaa iäisyyden. On tullut katsottua jokunenkin jakso Frendejä samalla...

Sain myös Neulottelua-blogin sndralta tunnustuksen. :)

Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille. 

 

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

 
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.

 

Aika monessa blogissa tämä tunnustus on jo näkynyt, lähes kaikissa niissä, jotka olisin tähän linkittänyt. Itse haluan antaa tunnustuksen yhdelle pidemmän ajan suosikilleni ja kahdelle uudemmalle:

Poni syö lankarahani

Hippusia

Supermajji seikkailee

Mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä?

Minulla ei ole pienintäkään havaintoa. Mutta sen sijaan minulla on uusi lempivillatakki:

(Olisi voinut kyllä vetäistä sen hartioilta paremmin ylle, mutta toisaalta se on kiva juuri noinkin.)

Tarkoitus oli tehdä hiukan lantiopituista pidempi A-linjainen takki. No, pesussa se venähtikin pituutta enemmän kuin leveyttä. Silti - tai juuri siksi - tykkään aivan hirveästi.

Lankana tässä on käsinvärjätyt langat, joista vihreä BFL Supersock on ollut jo melkein valmis Plain and Simple, ja hihoja vailla ollut Still Light, jonka helmassa oli tuota petroolinsinistä superwash merinoa. Petrooli on ollut em. Still Lightin lisäksi puseronalku yhdessä lämpimän punaisen lajitoverinsa kanssa.

Nyt ne ovat täydelliset yhdessä. Tämä on minun Mad Hatter* -takkini

Koska takille tuli yllättävästi mittaa, aiemmin ostamani napit loppuivat tietysti kesken. Hassun Hatuntekijän luonteen mukaan korvasin puuttuvan napin toki aivan erilaisella, vaikka olisin voinut käydä ostamassa yhden lisää.

Mukavin tuo takki on kuitenkin ollessaan täysin auki.

Koko takki on neulottu 3,5 mm puikoilla, vaikka ei olisi tehnyt pahaa neuloa ainakin nappilistat vaikkapa kolmemillisillä. Toisaalta se ei haittaa. Takki on kuitenkin juuri hyvän kokoinen ja mallinen ja väriyhdistelmä täydellinen. Olen rakastunut. <3

Kuvista valtava kiitos ja hatunnosto Glendoralle.

*Nimi tulee väriyhdistelmästä, jonka alkuperäinen versio on saanut inspiraationsa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hassun Hatuntekijän vaatetuksesta. Takkiin päätynyt väripari on hiukan sinertävämpi ja värikylläisempi, mutta tämänkaltainen oliivin-/omenanvihreän ja petroolin yhdistelmä on silti minulle aina Mad Hatter.

curiouser and curiouser

Kohta pitäisi olla jotain näytettävää. :)

Välähdyksiä vuodelta 2013

Vuonna 2013:

Ompelin itselleni juhlapuvun.

Tein artesaanityön ja valmistuin vaatetusalan artesaaniksi.

Osallistuin Tour de Fleeceen.

Toinen isoäitini täytti 80 vuotta ja neuloin mummulle lahjaksi pitsihuivin.

Osallistuin Lihattomaan Lokakuuhun (joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistui oikein hyvin), ja totesin, ettei minusta ole ihan kasvissyöjäksi.

Kävin Laukaan Saraakalliolla katselemassa ikivanhoja kalliomaalauksia.

Reissukauppailin ja -kehräsin useampaankin otteeseen. Tässä ollaan matkalla syksyiseen kehruutapaamiseen ihan Tampereella.

Neuloin sukkia. Ja vähän muutakin.

Toki myös värjäsin esim. villaa, lankaa, varpaitani ja sormiani.

Vietin yön Villavyyhdissä muiden neulojien kanssa. Paluumatka Tampereelle autolla kesti puoli seitsemästä puoli yhteentoista, sillä kuskikin oli vähän väsynyt ja keli erittäin mielenkiintoinen.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi kerijälaitteen, ja sillä on sitten kakuteltu urakallakin.

Maistelin ensimmäistä kertaa Blossaa ja samalla tulin myyneeksi jokusen lankavyyhdin ja villaletin Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa.

...ja sillä välin mies hajotti vahingossa tietokoneeni näytön (ja kävi ostamassa kiltisti uuden koneen). Tulipa ensimmäistä kertaa käytettyä hyväksi kotivakuutusta ja saatua hiukan korvausta sieltäkin.

Hajotin vanhan kehruutuolini (joka oli jostain ehkä 60-luvulta) ja ostin tilalle uuden. Musta ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta, sillä Pessi päätti, että uusi kehruutuoli on Täydellinen Valtaistuin Maailman Parhaalle Kissalle.

Neuloin villasukat eräälle papalle erääseen helsinkiläiseen vanhainkotiin.

Kävin toista kertaa Tikki, takki, silmä, pisto -käsityötarvikemarkkinoilla ja sorruin vähän. Ihan vähän vaan. Kummasti meni kyllä koko budjetti.

Matkustin Helsinkiin asti löytämään vihdoinkin tarpeeksi värikkäät retroverhot olohuoneeseen. Verhot löytyivät - Kampin Anttilan poistopisteestä. :D Pessi yritti taas omia ne.

Osallistuin Kaheleissa Yule-vaihtoon ja sain aivan mahtavan paketin. <3

Opettelin tekemään itse sushia. Nam.

Lisäksi kävin toki kädentaitomessuilla (vaikka tänä vuonna en enää saanutkaan ilmaislippua, nyyh), hain töitä niitä saamatta, hankin toisen rukin, otin toisen ja kolmannen tatuointini, ihastuin yhä enemmän Doctor Who:hun ja tartuin enemmän hetkiin kuin edellisinä vuosina. Kävin yhdellä CMX:n keikalla, löysin uudelleen Seminaarinmäen Mieslaulajat ja kävin kahdella Semmareiden keikalla, ostin musiikkia, kirjoja, vaatteita ja kankaita. Haaveilin mm. isommasta asunnosta, töistä, omasta yrityksestä tai edes työhuoneesta, David Tenn...noh, eiköhän tässä ollut jo. :D