I wander round, feet off the ground

Koska kesäflunssa päätti ottaa toisen kierroksen, enkä ole tällä viikolla jaksanut kuvata videota, palaan viime viikon (ja hiukan aiempiinkin) tunnelmiin kuvien kera. (Terkkuja nimimerkille Sipsander, joka laittoi minulle aivan ihanan viestin heinäkuussa. Tässä niitä lupaamiani keikkakuvia! :))

Kesähän ei ole mitään ilman suosikkimieskuoroni kesäkeikkoja. :) Alkukesä meni kotia laittaessa, mutta kesäkuun viimeisen päivän keikka Rutalahden Letkaliiterillä merkkasi minulle kesäreissujen aloitusta.

Ja millainen keikka! <3 Etukäteen jo vähän jännitin ja täpinöitsin, mm. koska meillä oli Ruohisböönien kanssa pieni pyykkipoikajekutus pojille. :D (Kuten pian huomaatte, mieskuoromusiikki on hyvin vakava asia, joten välillä pitää järkätä vähän kepposia. ;))

Sata jänistä

Juffe oli vuoden poissa kuvioista, joten iloitsimme porukalla, kun hän ja kevään kiertueelta poissa ollut Joel (alla) olivat taas kuoron rivistössä. :)

Kaksi kättä hississä

HÚ!

Letkaliiterillähän järjestettiin myös lavatanssit, ja allekirjoittanut uskalsi hakea lempparikuorolaistaan Kettusen Jannea valssiin. En ehtinyt heti alkuun, mutta tanssimme osan kappaleesta kuitenkin. En ole kovin rohkea, joten tämä oli minulle iso juttu. :)

Viime viikon alussa kutsui sitten Kainuu ja Savo ja Hengitysliiton Hyvässä hengessä -kiertue, jolle matkattiin (jälleen) yhdessä Ruohisböönaporukan kanssa. Höpöttelen kiertueesta enemmän Lankakirjan seuraavassa videojaksossa, mutta näiden kuvien väliin jaan muutaman muiston. Hyvin vaikea on kyllä laittaa kolmea kokemaani keikkaa järjestykseen, jokainen oli omalla tavallaan huikea ja ikimuistoinen. <3

Kajaaniin saavuimme myöhään tiistai-iltana. Viikkoni teemana tuntui olevan kettu. :D Kettuja bongailin vielä kotiin palattuani, kun minua odotteli kaksi osittain kettuteemaista fanipostipakettia. Alkuviikostakin tuli kirjekuorellinen kettuja:

Hei tyypit, ootte ihan hulluja! <3 Yritän laittaa hyvän kiertämään asap. :)

3.8.2016 Kajaanin Raatihuoneentori

"Ou beibe, mä oon sun pikku flamingo. Vie mut kotiis ja halaa mut puhki!"

"Meikäpoika kinetissä hississä."

Kajaanissa oli sitten toritanssit. Ja, no. Minulla oli valssin alkaessa hyvä paikka, vikkelämmät jalat ja hiukan enemmän rohkeutta kuin viimeksi. :) Oli mukavaa tanssia ihan koko valssi Jannen kanssa, ja nyt pysyin jopa rytmissä. :D

4.8.2016 Kuopion Kauppatori

Nuolisade

Nuolisateen kuvaamisesta "kiitokseksi" sain yhden nuolen eli kiertuekopterin suoraan päähäni. :D Jyrki (vasemmanpuoleisin) heitti minulle toisen lavalta, mutta sen kopterin omi myöhemmin itselleen eräs pikkufani. :)

Aina sussa kii

Säästömarssi

Kuopiossa keikan jälkeen minua tultiin nykimään hihasta, että "Hei sä oot varmaan Maria. Mä katon sun videoblogia!" :) Oli kiva rupatella hetki, ja jos luet tätä postausta, niin en välttämättä videolle ainakaan kaikkia näitä kuvia laita.

5.8.2016 Mikkelin Hallitustori

Torikahvila Marski, noin kaksi tuntia ennen keikkaa. Paikalla lisäkseni eräs Ruohisbööna ja hänen kolme lastaan.

Pikkufani, 3v: "Missä Nanne?"

Äitinsä: "Siun täytyy kysyä Marialta, mie veikkaan, että Maria on aika hyvä bongaan Jannea!"

Minä: "Ehe, hehe... (köh)"

(Ei siinä sitten mennyt kai varttiakaan, kun bongasin Kettusen. :D Väitän, että oli silkka sattuma!)

Lintubongarin twist

I Don't Mind, kantriversio

Pant Legs Flap Around

"Shake your feather, spread your wings all wide!"

Olin yhden yön em. ihanan Ruohisböönan ja perheensä luona, ja lauantaina sitten Onnibussilla Tampereelle. Kotipysäkiltä kotiin raahautuessani, keikkojen jälkeisen haikeuden jo hiipiessä kimppuun, eräs minulle tuntematon ihminen tuli kysymään, olenko sattumoisin Semmareiden keikalta tulossa. :D

Näillä muistoilla jaksan lentää kohti pimenevää syksyä. Hymy on herkässä ja välillä virnistelen typerästi, kun palaa mieleen jokin kiva muisto reissulta. :)

jos kohdallain päivä on viimeinen

On tähän syksyyn mahtunut vähän suruakin.

Kuten olen varmasti monta kertaa täälläkin kertonut, olen nyt pari vuotta aika aktiivisesti fanittanut Seminaarinmäen Mieslaulajia eli Semmareita. Olen kulkenut ihanan faniporukan kanssa ympäri Suomea keikoilla sen verran, kun talous on antanut periksi. Semmareista ja faniporukasta on tullut minulle eräänlainen "perhe" tai ainakin ihana porukka, jonka kanssa kokea kaikenlaista pääosin hauskaa ja kivaa.

Pyhäinmiestenpäivän alla saimme kuulla kuitenkin suru-uutisen: Sakari Antila, Semmareiden jäsen, yksi "veljistä", nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana.

Vaikken toki Sakaria tuntenut muuten kuin "yhtenä Semmareista", niin uutinen tietysti järkytti. Neljä viikkoa kului varsin epäuskoisissa tunnelmissa kaikkine faniporukan kanssa kerättyinen adresseineen ja kuolinilmoituksineen. Itselleni Sakarin kuolema konkretisoitui oikeastaan vasta viime viikonloppuna, kun Semmarit nousivat Lahden Finlandia-Klubin lavalle kunnioittamaan ystävänsä poismenoa. 

Keikka omistettiin Sakarille, ja sen avasi upea Ylämailla, jonka Semmarit olivat laulaneet Sakarin kuolinvuoteella. Biisin ajan kuoron rivistössä oli tyhjä paikka Sakarin kohdalla.

Keikka oli valtavan hieno kokonaisuudessaan, mutta myös erittäin rankka. Kirjaimellisesti itkua ja naurua, surua ja iloa erittäin kaksijakoisesti läpi illan. Sakaria kunnioitettiin ja kiitettiin monella tapaa. Tunnelma oli erittäin koskettava, yleisö eli vahvasti mukana, vielä vahvemmin kuin yleensä Semmareiden keikoilla.

Show must go on, ensi keväänä Semmareiden keikkabussi Moby Dick lähtee kiertämään Suomea levynjulkkareiden merkeissä. Sakaria ei voi korvata kukaan, mutta olen todella onnellinen siitä, että Semmareiden tarina jatkuu silti.

"Jos kohdallain päivä on viimeinen
lailla leijonan vaan tahdon elää sen
kaunis on aamu ja aurinkoon
katse viimeinen kai

tiedä huomenna en
nousemmeko taas
vai varjoihin jään
veljieni viereenkö jään"

Seminaarinmäen Mieslaulajat: Ylämailla
San: Pohjola

tunnetko sinäkin ajan palavan

Heinäkuun 30. päivänä viime vuonna päätin aloittaa itselleni Instagramiin kuvahaasteen, saman, jota joskus yritin tehdä järjestelmäkameran kanssa, eli Project 365. Lyhyesti siis, tavoitteenani oli ottaa vuoden jokaisena päivänä kuva (kännykkä)kameralla ja julkaista Instagramissa (sekä Facebookissa).

Ja kyllähän niitä kuvia kertyi se 365 ja vähän päällekin, kun joinakin päivinä otin kaksi kuvaa. Muutaman kerran jouduin kyllä fuskaamaan, kun päivän kuvan ottaminen venyi hiukan puolenyön jälkeen, mutta listasin ne silti teknisesti edellisen päivän kuviksi, koska en ollut vielä mennyt nukkumaan.

Tästä lähdettiin, päivä 1. Melko syksyiset fiilikset oli silloin(kin), helleaaltojen jälkeen iloitsin sateesta ja odotin malttamattomana syksyä.

Vähän yli 400 kuvaan mahtuu kaikenlaista. Kuvasin mm. ruokaa:

Muutama keikkakuva tuli napsittua, näiden laadussa näkyy aika selkeästi puhelimen vaihtuminen, uudessa puhelimessa on parempi kamera.

Yleensä, jos en mitään muuta keksinyt, ja päivän ruoka ei ollut fotogeeninen, kuvasin kirjoja, joita luin tai jotka olin ostanut tai jotka olivat seuraavana lukulistalla... (Olen lukenut paljon Stephen Kingiä viime aikoina.)

Toki kuvauskohteissa oli myös (pääosin keskeneräisiä) neuleita:

Joskus piti valita hätäpäissä joku kuvauskohde, että saisi päivän kuvan, ja kuvasta tulikin yllättävän hyvä:

Toisinaan taas kuviin tarttui hauskoja, ihmeellisiä tai muuten mieleenpainuvia hetkiä tai tilanteita esimerkiksi lenkkipolun varrelta tai sitten kotoa.

Joitakin kuvia suunnittelin jopa muutamia päiviä ennen kuin sain kuvan otettua. Aina ei onnistunut, mutta usein näistäkin tuli ihan helmiä.

Toki värjäyshommista tarttui kuviin paljon materiaalia.

Ja pitihän sitä omaa pärstääkin kuvata muutamaan otteeseen. ;)

Paljon muutakin puhelimen muistiin tarttui ja Instagramiin viuhahti. Nyt on ollut melkoinen tyhjiö, kun haaste on loppunut. Mitä sitä nyt kuvaisi? Tarkoituksena on toistaa tämä haaste heti ensi vuoden alusta. Tosin ensi vuonnahan tämä onkin Project 366. ;)

Päättyneen projektin kuvat löytyvät aikajärjestyksessä Flickristäni Project 365 -albumista. :)