Mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä?

Minulla ei ole pienintäkään havaintoa. Mutta sen sijaan minulla on uusi lempivillatakki:

(Olisi voinut kyllä vetäistä sen hartioilta paremmin ylle, mutta toisaalta se on kiva juuri noinkin.)

Tarkoitus oli tehdä hiukan lantiopituista pidempi A-linjainen takki. No, pesussa se venähtikin pituutta enemmän kuin leveyttä. Silti - tai juuri siksi - tykkään aivan hirveästi.

Lankana tässä on käsinvärjätyt langat, joista vihreä BFL Supersock on ollut jo melkein valmis Plain and Simple, ja hihoja vailla ollut Still Light, jonka helmassa oli tuota petroolinsinistä superwash merinoa. Petrooli on ollut em. Still Lightin lisäksi puseronalku yhdessä lämpimän punaisen lajitoverinsa kanssa.

Nyt ne ovat täydelliset yhdessä. Tämä on minun Mad Hatter* -takkini

Koska takille tuli yllättävästi mittaa, aiemmin ostamani napit loppuivat tietysti kesken. Hassun Hatuntekijän luonteen mukaan korvasin puuttuvan napin toki aivan erilaisella, vaikka olisin voinut käydä ostamassa yhden lisää.

Mukavin tuo takki on kuitenkin ollessaan täysin auki.

Koko takki on neulottu 3,5 mm puikoilla, vaikka ei olisi tehnyt pahaa neuloa ainakin nappilistat vaikkapa kolmemillisillä. Toisaalta se ei haittaa. Takki on kuitenkin juuri hyvän kokoinen ja mallinen ja väriyhdistelmä täydellinen. Olen rakastunut. <3

Kuvista valtava kiitos ja hatunnosto Glendoralle.

*Nimi tulee väriyhdistelmästä, jonka alkuperäinen versio on saanut inspiraationsa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hassun Hatuntekijän vaatetuksesta. Takkiin päätynyt väripari on hiukan sinertävämpi ja värikylläisempi, mutta tämänkaltainen oliivin-/omenanvihreän ja petroolin yhdistelmä on silti minulle aina Mad Hatter.