don't you know you're driving your mamas and papas insane

Hoi! Kuvailin tänään mm. näitä pikkuisia Mini Supersockeja, ja iltapäivän tansseista kotiuduttuani naputtelin Yarngrimoiren Etsy-puotiin. Siellä siis sellaista, mitä jäi neuleretriitistä yli. Ihan kaikkia minien värejä ei jäänyt, mutta ihan kiva kattaus silti. :)

all the strangers came today

Tammikuun alun pakkasilla yllätin itseni haaveilemasta kaulurista, siis sellaisesta pitkähköstä pötköstä, jollaisia olin aiemmin karsastanut. Nyt tarvitsin sellaisen työmatkoille ja lenkeille huivin kaveriksi.

Kävin stashia läpi, ja pyörittelin useampaakin pehmoista vyyhtiä käsissäni, kunnes eksyin joulukalenterisukkien jäljiltä juuri lajitellulle jämälankalaatikolleni. Kymmenen pientä pehmoista palleroa huuteli nimeäni. Pistin ne samaan kuvaan ja räpsiessäni mietin, miten toteuttaisin raidoituksen. Sitten hoksasin kirjahyllyssä Heurekasta kotiutuneen parin 12-sivuisia noppia.

Siitä se ajatus sitten lähti! Kynää ja paperia ja vaaka ja suunnilleen hatusta heitetty silmukkamäärä, 3 mm puikot ja mulla oli hyvin addiktoiva noppapeli. :D Kauluri valmistui noin viikossa, kun aina piti neuloa vielä seuraava raita.

Ohje: Oh! You pretty things, Ulla 1/16 (oma) / Ravelryssa

Puikot: 3 mm

Lanka: Keesi Ultrasock x2, Kraft BFL Sock, Lanitium ex Machina Merino Sock Twist, Yarngrimoire BFL Supersock ja Yarngrimoire Supersock x5
Menekki: Yhteensä noin 110 grammaa (jämäkerät olivat painoltaan 7-36 grammaa)

Fiilis: talven paras neule! Kuvissa jo jonkun aikaa käytössäkin ollut

Kiitokset: Setsu, Gufi, Downton Abbey, David Bowie <3

Jossain vaiheessa neulomista kaverit alkoivat kysellä, että kai teen ohjeen. Tällä kertaa olin jopa kirjoittanut jonkinlaiset muistiinpanot, joten toki lupasin ohjeen. Ja Ullan deadline-päivänä reippailimme miehen kanssa (kahdesti! Koska kuvaaja ensin kysyi, että miten haluan hänen rajaavan kuvat, ja sitten ei kuunnellut, mitä vastasin! :D) erään sillan alle muutamia hiihtäjiä väistellen.

Ajattelemani hienot graffititaustat olivatkin saaneet lumien myötä huurrelasitteen, mutta toimivat silti melko kivasti vähän rauhallisempana taustana. Ja ohjekin lähti lopulta ihan ajoissa, vaikka karkasin välillä tanssimaan.

Nimeä mietin koko tammikuun. Suuren maestron kuolema ei voinut olla vaikuttamatta tähän, ja kun jo ties kuinka monetta päivää kauluriohjetta ajatellessani päässä soi Oh! You pretty things -kappale, oli valinta lopulta selvä.

Oh! You pretty things on kunnianosoitus paitsi niille pienille ihkulankakerille, jotka haluaa vielä käyttää johonkin ihanaan projektiin, myös herra Bowielle. <3

P.S.: Oli muuten hauskaa seurata noppien todennäköisyyttä. Minun noppani halusivat arpoa minulle paljon eri vihreitä, kun taas yhtä kolmesta turkoosista jämästä tuli vasta aivan viimeisillä 10-20 sentillä. :D

nautitaan hyvässä seurassa

Olenkin jo aiemmin maininnut rakkaudestani Seminaarinmäen Mieslaulajiin, ja viime vuoden loppu olikin yhtä Semmari-huumaa. :)

Semmarit täytti 25 vuotta viime vuonna, ja sen kunniaksi kiertelivät ympäri Suomea. Itse kävin kokemassa neljä konserttia (sekä aiemmin syksyllä, kun tavallaan potkaisivat 25-vuotiskiertueen käyntiin vähän ennakkoon Jyväskylän Lutakossa), ja tunnustan tässä nyt heti, että oli muuten ensimmäinen kerta, kun olen yhden yhtyeen/artistin (saati kuoron) saman kiertueen keikkoja käynyt katsomassa enemmän kuin kaksi. Mutta kyllä se kannatti! Syksyn kiertueen päätöskeikalta Lahdesta jäi kyllä haikeat fiilikset, mutta ylipäänsä Semmareiden keikoista saa aina hirvittävästi positiivista energiaa, eivätkä juhlakiertueen konsertit olleet poikkeuksia. Sillä energialla on tämäkin kaamosaika pian tarvottu. :) Ja mikä mahtavinta: Juhlakunnossa-kiertue jatkuu vielä tänä keväänä! <3

Yksi iso syy - sen lisäksi, että kappaleet ja lavashow:t herroilla ovat upeita ja mukaansatempaavia - tähän kiertelyyn omalta osaltani on ollut se, että olen kuin vahingossa tutustunut ihanaan faniporukkaan. Tämän ansiosta keikoille on järjestynyt kyytejä ja muutenkin porukassa keikkailu on ollut mukavaa. Rokkikeikoille tykkään edelleen lähteä yksin (joskin monesti törmään keikoilla ainakin pariin ystävään), mutta Semmarit toimivat erittäin hyvin nautittuna hyvässä seurassa. :)

Kuoro julkaisi kiertueella Laulukirjan, joka sisältää useita kuoron kappaleita nuotteineen ja sanoineen. Olihan se pakko saada! Sopivasti Tampereen konsertissa oli mieskin mukana ja hän osti kirjan minulle pikkujoululahjaksi. ;) Olen ollut arka pyytelemään muusikoilta nimmareita, mutta uskaltauduin nyt hankkimaan kaikkien kuorolaisten nimikirjoitukset kirjan kansilehdelle.

Mutta ei minun juhlintani rajoittunut pelkästään keikoilla juoksemiseen. Yarngrimoirella pistettiin pystyyn valtaisa klubi Semmareiden 25-vuotisen taipaleen kunniaksi. Ilman faniyhteyksiä en olisi tätäkään saanut aikaiseksi: klubin idean esitti ystäväni, joka myös auttoi minua ideoimalla biisejä, lisukkeita, värejä ja kaikkea mahdollista. Kiitos siis Anulle kaikesta vaivannäöstä!

Klubeista oli valittavana joko langallinen tai kuidullinen, kuviin olen ottanut molemmat versiot, vaikka vastaanottajille toki lähti vain jompikumpi.

Ensimmäinen paketti lähti matkaan lokakuussa. Wunderbaum on ollut pitkään lempilevyni Semmareilta, ja sain siihen liittyen itse mahtavan väri-inspiraation, sälän suhteen taas idea tuli Anulta. Väri on nimeltään Ich bin eine Wunderbaum, joka on sekä lainaus levyltä löytyvästä Mein klein Mutter -biisistä, että viittaus itse levyyn, jota on tehty kolmessa värissä: punaisena, keltaisena ja vihreänä. Ja no, eihän sellaista pakettia ilman aitoa Wunderbaumia voi lähettää. Lanka oli Supersockia, kuitu merino-bambu-nylon-sekoitusta.

Perinteinen vihreä wuntsikka valikoitui pakettiin oikeastaan siksi, että laventelintuoksuista ei oikein paketin budjetin rajoissa löytynyt kovin helposti, ja toisekseen siksi, että sen tuoksusta tuli mieleen seetripuu.

Marraskuu oli kiertuekuukausi, joten marraskuun klubipaketti oli tuplasti mahtavampi, ja sain kuin sainkin sen matkaan ennen kiertueen alkamista. Tämän paketin kokoamisessa oli nimittäin aivan hirvittävästi vastoinkäymisiä, joista voi lukea enemmän Yarngrimoiren Ravelry-ryhmästä. Pienellä avustuksella ja kompromisseilla sain kuitenkin paketit matkaan.

Alkuvoimaa oli kappale, joka sai minut viimeistään täysin Semmari-faniksi, ja se on edelleen yksi voimabiiseistäni. Alkuvoimaa saivat klubilaiset Ulurun eli Ayer's Rockin väreistä, jotka hohtavat kuidussa merino-silkki-sparklena ja lanka oli Sparkly Sockia eli kultaglittersukkalankaa. Lisäksi muistuttelin vinyylitarran avulla varomaan kenguruita siellä "down under". ;)

Moby Dick taasen löytyy kuoron tuoreimmalta suomenkieliseltä levyltä, eikä tällaista klubia nyt voi ilman Mobya, kuoron legendaarista bussia, lähettää! Värit kumartavat nimen kirjallisen inspiraation ja kappaleen merimieshenkisyyden puoleen (kuituklubilaiset saivat samaa kuitua kuin Alkuvoimaakin, lankaklubilaiset Silky Merino Lacea). Ja kaikille rommia pullollinen! Lisäksi erään fanin luvalla lähetin klubilaisille koottavaksi hänen suunnittelemansa mini-Mobyn, joka on siis tuollainen 3D-paperiasia.

Juhlakuukauden kunniaksi paketeissa oli vielä hiukan ylimääräistä lisuketta. Pierutyyny, koska "onhan mulla ongelma, nimittäin pieruongelma" (Semmareiden ensimmäinen oma kappale oli Pieruongelma). 25-kortti kätki sisälleen klubikirjeen. Ja väkersin kaikille klubilaisille rusetit blingillä - ja sitten herrat olivatkin vaihtaneet valkoiset kauluspaidat mustiin ja mirrit kravatteihin! :D

Oikeastaan jo ennen ensimmäistä kiertuekeikkaani päätin, että joulukuun paketin inspiraatio voisi melko varmasti tulla kiertueen uusista biiseistä. Olihan siellä sitten uutta musiikkia kerrakseen. <3 Meinasi tulla valinnanvaikeus, mutta mustaa ja vetistä joulukuuta piristämään päätin ottaa hyväntuulisimman kappaleista.

Parasta ennen on mielettömän hieno osoitus kuoron kyvystä luovaan, positiiviseen hulluuteen. :D Värit tottakai imelähköt ja räikeät. Lankaklubilaiset saivat Merino Mitteniä (uudessa superwash-pohjassa) ja kuituklubilaiset superwash-merinoa. Lisukkeina tietysti tikkarit (joita oli paketeissa oikeasti kaksi, unohdin sen hetkeksi kuvatessani pakettia) (ja varatikkari on hyvä olla, kuten nähtiin parillakin kiertueen keikalla), ja peltirasiat, joihin törmäsin ihan sattumalta, ja joista tuli heti Semmarit mieleen.

Joulun taikaa -kortit sain Anulta, ja niitä oli passelisti jokaiselle klubilaiselle. Piti itse asiassa lähettää nämä muiden joulukorttien mukana, mutta huomasinpa, että eivät olekaan aivan standardikokoa, joten lykkäsin kortit paketteihin mukaan.

Täytyy myöntää, että piti itsellekin kasettirasia hamstrata. Kuvissa näkyy puna-vaaleanpunainen, mutta puolet klubilaisista saivat vihreä-petroolin, jollaisen nappasin itsellenikin. :)

Niin mukavaa kuin tätä klubia olikin suunnitella ja lähetellä, olin erittäin helpottunut, kun sain viimeisetkin paketit maailmalle. :D Tällainen lisukkeellinen klubi on aina hiukan stressaavampi ja työläämpi kuin pelkästään lankaa tai kuitua sisältävä klubi.

Välähdyksiä vuodelta 2013

Vuonna 2013:

Ompelin itselleni juhlapuvun.

Tein artesaanityön ja valmistuin vaatetusalan artesaaniksi.

Osallistuin Tour de Fleeceen.

Toinen isoäitini täytti 80 vuotta ja neuloin mummulle lahjaksi pitsihuivin.

Osallistuin Lihattomaan Lokakuuhun (joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistui oikein hyvin), ja totesin, ettei minusta ole ihan kasvissyöjäksi.

Kävin Laukaan Saraakalliolla katselemassa ikivanhoja kalliomaalauksia.

Reissukauppailin ja -kehräsin useampaankin otteeseen. Tässä ollaan matkalla syksyiseen kehruutapaamiseen ihan Tampereella.

Neuloin sukkia. Ja vähän muutakin.

Toki myös värjäsin esim. villaa, lankaa, varpaitani ja sormiani.

Vietin yön Villavyyhdissä muiden neulojien kanssa. Paluumatka Tampereelle autolla kesti puoli seitsemästä puoli yhteentoista, sillä kuskikin oli vähän väsynyt ja keli erittäin mielenkiintoinen.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi kerijälaitteen, ja sillä on sitten kakuteltu urakallakin.

Maistelin ensimmäistä kertaa Blossaa ja samalla tulin myyneeksi jokusen lankavyyhdin ja villaletin Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa.

...ja sillä välin mies hajotti vahingossa tietokoneeni näytön (ja kävi ostamassa kiltisti uuden koneen). Tulipa ensimmäistä kertaa käytettyä hyväksi kotivakuutusta ja saatua hiukan korvausta sieltäkin.

Hajotin vanhan kehruutuolini (joka oli jostain ehkä 60-luvulta) ja ostin tilalle uuden. Musta ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta, sillä Pessi päätti, että uusi kehruutuoli on Täydellinen Valtaistuin Maailman Parhaalle Kissalle.

Neuloin villasukat eräälle papalle erääseen helsinkiläiseen vanhainkotiin.

Kävin toista kertaa Tikki, takki, silmä, pisto -käsityötarvikemarkkinoilla ja sorruin vähän. Ihan vähän vaan. Kummasti meni kyllä koko budjetti.

Matkustin Helsinkiin asti löytämään vihdoinkin tarpeeksi värikkäät retroverhot olohuoneeseen. Verhot löytyivät - Kampin Anttilan poistopisteestä. :D Pessi yritti taas omia ne.

Osallistuin Kaheleissa Yule-vaihtoon ja sain aivan mahtavan paketin. <3

Opettelin tekemään itse sushia. Nam.

Lisäksi kävin toki kädentaitomessuilla (vaikka tänä vuonna en enää saanutkaan ilmaislippua, nyyh), hain töitä niitä saamatta, hankin toisen rukin, otin toisen ja kolmannen tatuointini, ihastuin yhä enemmän Doctor Who:hun ja tartuin enemmän hetkiin kuin edellisinä vuosina. Kävin yhdellä CMX:n keikalla, löysin uudelleen Seminaarinmäen Mieslaulajat ja kävin kahdella Semmareiden keikalla, ostin musiikkia, kirjoja, vaatteita ja kankaita. Haaveilin mm. isommasta asunnosta, töistä, omasta yrityksestä tai edes työhuoneesta, David Tenn...noh, eiköhän tässä ollut jo. :D

Sateenkaarirakkautta

En yleensä esittele kuin vilaukselta keskeneräisiä töitä, mutta tämä projekti tarvitsee omat hetkensä parrasvaloissa. :)

Erään Ravelry-ryhmän Sateenkaari-KAL tuli juuri oikeaan saumaan, kun aloin olla hiukan pahoillani siitä, etten halunnut osallistua Ravellenicseihin, sillä boikotoin* Sotshin olympialaisia mm. Venäjän seksuaalivähemmistöjen tilanteen vuoksi. Ja Ravellenicseissä kohistiin vähän siihen ääneen, etten uskaltanut mukaan.

Mutta tähän KALiin lähdin, ja sainpa huikeen idiksen, jossa yhdistäisin norjalaista rakkautta, omaa rakkauttani käsinvärjättyihin lankoihin sekä sateenkaaren (lähes) kaikkia värejä.

Varastoista löytyi jo montaa väriä, loput värjäsin kisoja odotellessa, ja violetiksi valikoitui lopulta teollisesti värjätty Cascaden Heritage. Muut langat ovat Lanitium Ex Machinan, Keesin ja Handun värjäämiä.

Ensimmäisellä viikolla ahkeroinkin kirjoneuletta hyvän tovin, mutta olympialaisten toisella kisaviikolla meinasi puhti loppua aivan kesken. Oli miehen lomaviikko ja lisäksi oli tarkoituis aloittaa värjäyshommat retriittiä varten.

Ensimmäinen kämmekäs kuitenkin valmistui hiukan ennen kisojen loppumista, viime viikon torstaina, eduskunnan täysistuntoa kuunnellessa. Tarkemmin sanoen sukupuolineutraalin avioliittolain lähetekeskustelun siivellä. Samalla aloitin toisen parin, jossa väritys meneekin hiukan eri tavalla. Siitä lisää myöhemmin!

*Täytyy tunnustaa, että katselin vähintään toisella silmällä talviolympialaisten avajaiset, mutta itse urheilua tai myöskään päättäjäisiä en katsellut.

Värjäysruno

Lähdin tästä värjäämähän,
taikojani tekemähän:
villavuoren valkkaelin,
lankakasan laittaelin.
Väripurkit kirjavaiset
ääreen lieteni asetin.

Värit liemeen mittaelin,
sanat salaiset sanelin.
Villat hellästi väritin,
langat pyöritin padassa,
että saisin säikeet sievät
kuidut oikein oivalliset.

(28.2.2014)

(Kuva alkuvuodelta joltain muulta värjäyspäivältä, mutta yhtä lailla sotkin käteni tälläkin viikolla.)

Eilinen Kalevalan päivä oli hektinen värjäyspäivä, niinpä väriliemien, villan ja langan kanssa leikkiminen inspiroi runoilemaan trokeemitalla. Siinä määrin, että päätin vihdoin katkaista taas jostain iskeneen blogihiljaisuuden.

Olisi paljon kirjoitettavaa ja aiheita, mutta sitä ei vain tule tartuttua kameraan blogikuvien merkeissä. Saatan siis päivittää jonkun aikaa kännykkäkuvilla, jotka on vieläpä väännetty Instagram-filtterien läpi. Mutta päivityksiä on luvassa. :)

on tänään hyvä päivä elää

"tuli syksy, tietäjätär
mesiviini huulillaan
antoi lapsille hämärän leikit
vanhemmille uniaan"

(CMX: Olkoon täysi sinun maljasi)

Vaikka kesä ihanine elämyksineen menikin, en jaksa surra. Olen aina rakastanut syksyä, tarkemmin sanottuna syys-lokakuuta, kun puut saavat aivan uuden väriloiston ja ilma tuoksuu maalta ja kirpeältä ja - syksyltä.

Eikä syksyni todellakaan ankea ole muutenkaan. Syksyn ohjelmistoon mahtuu mm. kehruutapaaminen ja kuitupitoiset kokoontumisajot, kalliomaalauksia, suomalaista muinaisuskoa, kirjoittamista, art journal -askartelua, lukemista, ja tottakai paljon neulomista, kehräämistä ja värjäämistä. Sen kaiken arkipäiväisen hutun lisäksi siis.

Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana olen miettinyt kiivaasti, miksi neulon paljon, mutten saa mitään valmiiksi/käyttöön. No, tässä nyt on yksi mahdollinen syy: olen jemmannut läjän neuleita odottamaan langanpäiden päättelyä. Ei kenelläkään olisi päättelykeijua lainata, yhdeksi illaksi edes?

Tänä vuonna olen ihmetyksekseni huomannut, että en haluakaan neuloa vain itselleni. Viimeiset muutamat vuodet minulla on ollut niin vähän neuleaikaa, että olen itsekkäästi jättänyt isolta osin lahjaneulomiset neulomatta. Nyt tuntui siltä, että läheisiä voisi lahjoa pehmeillä paketeilla jouluna. :)

Rakastan värjäämistä. Tällä hetkellä on hyvä, jos saan langan ja villan myynnistä ns. omani pois, mutta rahan lisäksi värjääminen antaa minulle niin paljon muutakin. Nämä asiakkaalle tilauksesta värjätyt langat ilahduttivat jo itsessään minua, mutta vielä enemmän, kun asiakas kuvan nähtyään ilahtui suuresti. :) Kaksi merinosilkkivyyhtiä matkustaa tällä viikolla maailmalle.

Blogikin täytti aivan hiljattain viisi vuotta. Josko tämä eipäs-juupas-uhmaikä alkaisi väistyä. Ideoita olisi vaikka kuinka, kaikki ei välttämättä liity käsitöihin, mutta tuntuisi tyhmältä aloittaa uutta blogia vain ns. lifestyle-jutuille. Koska elämäntyyliini liittyy suurelta osin myös kaikki käsin tekeminen.

Aivan pian kuitenkin luvassa ihan oikeasti neulomispainotteista asiaa, kunhan olosuhteet ovat oikeat kuvaamiselle. Pysykää kanavalla! :)

minä laulan tähän kauneuden

Päivitin Yarngrimoire Shopiin vähän sukkalankaa! Ylläoleva kaunotar halusi kovin jäädä luokseni, mutta siellä on kaikkea muuta kivaa. :)

suuret, pienet ja pääsi kokoiset

Retriitissä nähdään! :)