tahdotko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?

Äärettömän tiukka ja stressaava koulujakso on vihdoin takanapäin, ja lyhyen talviloman jälkeen aloitin tällä viikolla työssäoppimisen Lielahden Lankamaailmassa. Olen pitänyt viime viikkoa jonkinlaisena tienristeyksenä tai rajamerkkinä: sen alusta alkoi ajanjakso, joka on tuonut ja tuo tullessaan muutoksia, uusia tuulia ja oppimista.

Reilu kaksi viikkoa sitten sain valmiiksi toisen In the Land of Oz -huivin, jonka väriensä vuoksi nimesin Jester of Oziksi. Pingotin huivin lähes heti valmistuttuaan ja voi luojatar, siitä tuli ihana! <3 Kuvassa myös näyttösilinterini ja huivia pitää paikallaan itsetehty koru (linnunkallo ei omaa käsityötä, vaan kauan sitten Ainoalta ostettu).

Ylläoleva kuva on muuten viimeinen minusta huulikoruni kanssa. Jouduin noin viikko sitten ottamaan sen pois ienteni hyvinvoinnin vuoksi ja voi kun on edelleen omituinen ja alaston olo. Mutta seitsemän vuotta on pitkä aika lävistykselle. Nenäkoruakaan minulla ei tätä kirjoittaessa näy; asiakaspalvelutyön takia nenässä on huomaamaton häivekoru.

Kaksi viikkoa sitten tiistaina minut kutsuttiin koulussa osastonjohtajamme huoneeseen. Lyhyen englanninkielisen haastattelun jälkeen sain kuulla ilouutisen: olen mukana ryhmässä, joka lähtee heti pääsiäisen jälkeen opiskelijavaihtoon Prahaan! :) Kolme viikkoa keväisessä Prahassa, tutustumassa perinteisiä kädentaitoja opettavaan kouluun. <3

Muutakin matkustelua on luvassa; neljän viikon päästä pidetään taas neuleretriitti. Tänä vuonna päätin pyrkiä mukaan, ja sain kuin sainkin yhden paikoista, jotka menivät muutamassa minuutissa! :) Lisäksi Yarngrimoire Yarns -lankoja lähtee mukaan jonkinmoinen läjä.

Ja jotta elämä ei kävisi yksitoikkoiseksi muutenkaan, olen asettanut itselleni deadlinen saada valmiiksi runokokoelmani. Sitä onkin sitten sorvattu enemmän ja vähemmän.

Kaiken tämän jälkeen Prahasta tullessa on (toivottavasti) edessä lyhyehkö loma, mutta en suinkaan ajatellut koko kesää lomailla. Loppukesäksi nimittäin olen menossa erääseen tosi mielenkiintoiseen ja kivaan paikkaan työssäppimaan.

Että sellaista. Mitä teille kuuluu? :)

the treetops glisten

Se tuli sitten kunnon talvi vihdoin! <3 Vaikka kyllä sitä kieltämättä viime viikon alussa kesti vähän aikaa tottua, kun samaan aikaan oli arkeenpaluuviikko ja sen mukanaan tuoma väsymys ja ketutus. :P

Talvea vastaan piti sitten ruveta joulun jälkeen oikein kunnolla valmistautumaan:

Jo aikoja sitten aloitetut lakritsijäätelösukat miehelle. Lankana mustavalkoinen Fabel, jonka alunperin meinasin värjätä itselleni, mutta mies halusikin mustavalkoiset sukat "kun ei semmosia vielä oo". Syksyn ja talven mittaan mies on ketunhäntä kainalossa kehunut ohuita sukkia ja pyytänyt niitä lisää, kun kuulemma eivät hiosta liikaa. Harmillisesti melkein meinaa mennä niin, että yhdet tai kahdet sukat hajoavat (korjauskelvottomiksi) siinä ajassa, kun ehdin neuloa yhdet. :P Yhdet sukat odottavatkin taas parsimista.. Ai niin, puikot näissä olivat 2,25 mm.

Wollmeisesta neulotut kevättäpinätumput odottelivat aikansa toista peukaloa ja langanpäiden päättelyä. Näihinkin piti tuttuun tapaan ommella jotain koristuksia, nappeja tai muuta, mutta pakkanen velvoitti ottamaan heti käyttöön. Lankana siis WM Twin Frühling ja puikot 2,5 mm.  Mallina ihan peruslapaset kiilalla sovitellen ja kokeillen. Hiukan ovat parinkymmenen asteen pakkasella kylmähköt, mutta aloitin jo uudet lapaset paksummasta langasta!

 

 Tämä lämpöinen (ja vähän jo käytössä lörpsähänyt) myssy on neulottu itse värjätystä alpakka/merinolangasta (50/50), metrejä on sport-vahvuuden verran eli 300m/100g, mutta lanka on ihanasti juuri sopivan pörheää ja pipo tosi lämmin. <3 Puikot mulla taisivat olla 3,5 mm, ja malli omasta päästä, muistaakseni yhdet lisäykset resorin jälkeen ja sopivissa kohdin kavennukset 16-säteisenä.

Modistikurssin töitä, jotka muistan vasta nyt esitellä: kokoelma parkkinahkaisia rannekoruja. Näissä on käytetty siis nautaparkkia, jonka olen leikannut, värjännyt, siloittanut ja rasvannut sekä tietysti lisännyt metalliosat. Keltaisissa ja punamustassa on käytetty vellibatiikkia värjäyksessä. Vasemmanpuoleinen keltainen lähti muuten Tuille arvontavoitoksi!

Viimeinen hattu odottaa yhä kunnollisia kuvia, mutta täältä voi vähän kurkistella. Yritän saada siitä kuvia omassa päässä, kunhan päivänvalo, kivatukkapäivä, viikonloppu ja kuvaaja kohtaavat. :D

Koska sukkia ei voi koskaan olla liikaa, aloitin sukat LittleRedBicyclen ihanasta hitusen vahvemmasta Hipster Sock -sukkalangasta. Näistä tulee Hermionen jokapäiväset sukat, hiukan jouduin säätämään silmukkamäärän kanssa (ja aloituskin on eri päästä), mutta silti ihanat.

Sitten jostakin syksystä asti kesken ollut Plain and Simple. Mulla on jotenkin kiero suhde vihreään, pidän tietyistä sävyistä kovasti, mutten osaa oikein käyttää sitä. Niinpä päätin rohkeasti neuloa jotain isompaa oikein räikeässä sävyssä. ;) Tämä on itse värjäämääni BFL Supersockia, neljä vyyhtiä olen tähän varannut ja vaikuttaisi riittävän ihan hyvin. Kuva ei kyllä tee värille oikeutta, lanka suorastaan säkenöi luonnonvalossa!

you may think at first I'm as mad as a hatter

Kuten toivottavasti suurin osa teistä tietääkin, olen nyt reilun vuoden opiskellut vaatetusalaa Hämeenlinnassa. Tänä syksynä aloitin koulunkäynnin parin kuukauden työssäoppimisella, joten olin hiukan ulkona koulun sisäisistä asioista. Yllättäen sainkin sitten sähköpostia, että pitäisi valita kakkosjaksolle joku kurssi/tutkinnon osa, jota suoritetaan koko jakso.

Hiukan harkittuani päädyin tutkinnon osaan nimeltään Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen. Tiesin siitä ainoastaan sen, että kurssi pidettäisiin modistien luokassa. (Modisteja on niin vähän, että linja on kaksivuotinen, ja molemmat luokat työskentelevät samassa tilassa melko työpajamaisesti.)

Positiivinen yllätys olikin melkoinen, kun me kolme ko. kurssin valinnutta saimme kuulla, että saisimme tehdä hattuja ja kaikenlaista!

Lyhyen teorian jälkeen halusin tehdä knallin. Koululla oli mustana vain juuri tilattuja muihin nähden kalliita huopateelmiä (joka on siis se hatun esiaste), joten päätin värjätä omani. Jotain vain meni vikaan... syytän sitä, että pulloihin oli merkitty värit hyvin epäselvästi! ;)

Koska knallista tuli siis kuitenkin tummansininen, päätin sen olevan harjoitusversio, ja näin ollen vähän hulluttelin somistamisen kanssa.

Huopahattuja ehti tehdä toisenkin, niinpä ostin sen oikeasti mustan teelmän. Se olikin nimenomaan miesten hattuihin tarkoitettua paksumpaa huopaa. Mikä tarkoitti sitä, että lierin vetäminen tukille vaati paljon enemmän käsivoimia kuin edellinen. Toisaalta lieriä ei tarvinnut kovettaa appretuurilla!

Toiseen knalliini olen erittäin tyytyväinen ja olenpa sitä käyttänyt jo jonkin verran. :)

Tähän väliin hiukan huopahatun rakenteesta. Perinteisen, käsintehdyn, kaksiosaisen (=pohja ja lieri tulevat eri tukeilta) huopahatun valmistus aloitetaan kostuttamalla sellainen kulahtaneen pipon näköinen huopateelmä. Huopia on monenlaisia, näissä tekemissäni olen käyttänyt sileäkarvahuopaa, joka on hyvä materiaali aloittelijalle.

Kun teelmä on kostea, se höyrytetään hauskalla höyrypannulla. Sitten se vedetään tukeille, kiinnitetään alumiininastoilla, prässätään mahdolliset kuprut pois ja annetaan kuivua.

Kuivuttuaan osat irrotetaan tukeilta ja muotoillaan lieri. Knallien lierinauhan alle olen ommellut sellaista muovinauhaa, jota sanotaan perlonkarkaasiksi. Kovitetaan pohjaosaa appretuurilla, jos se on tarpeen. Leikataan pohja sopivan kokoiseksi ja ommellaan hattu kasaan. Sitten somistetaan nauhalla, höyhenillä, soljella, kankaalla, mitä ikinä keksiikin! Ja aivan viimeiseksi ommellaan vuorinauha.

Tähän kaikkeen tosin kuuluu myös hirmuinen määrä pähkäilyä, mallaamista, millimetreissä laskettavia leikkaus-trimmauksia, appretuurin kuivumisen odottelua... ja lierinauhan ompelu muuten on haastavaa!

Jatketaan. Saimme myös muodistustehtävän. Löysin Kontista itselleni liian pienen hatun viidellä eurolla.

Oikeasti suurin työ ei näy edes kuvassa: suurensin hatun tukittamalla sen uudelleen sekä ompelin uuden vuorinauhan ja harjasin huovan karvat nätimmin. Jos sopiva tukki olisi ollut valmiina, pohjakin olisi saanut hiukan uuden mallin.

Kolmas hattuni ei niinkään sisältänyt varsinaista erikoismateriaalia (pl. kovikkeet), mutta kangashatun kaavoittaminen oli erittäin mielenkiintoista. Itse suunnittelemani kaavan, proton ja kaavamuutosten jälkeen syntyi kiva syyshattu:

Kyllä, suunnittelin lierinkin itse. Harmi, kun en jaksanut raahata kameraa useammin kouluun, työkuvat olisi olleet kivoja!

Ai niin, ette muuten ikinä usko, mitä lierissäni on kovikkeena. Halusin siitä pesunkestävän, joten käytin muovimattoa, sellaista siis mitä on melkein jokaisen vuokra-asunnon lattiassa.

Siinäpä hattuja vähäksi aikaa. Paitsi että yksi on vielä kuvaamatta (sekä vähän nahka-asiaa) - tein näyttönä huopahatun, johon yhdistin poroparkkinahkaa. Siitä tuli Hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta se on vielä tätä kirjoitettaessa arvioitavana. Se ansaitseekin oman bloggauksensa.

(P.S.: Yrittäkää kestää nämä mahtipontiset päivitykseni. Meinaan joka kerta vain roiskia muutaman kuvan ja heittää väliin kryptisiä lauseita, mutta sitten päädyn pölpöttämään tyhmiä sinne väliin.)

(P.P.S.: muistakaa arvonta!)