I wander round, feet off the ground

Koska kesäflunssa päätti ottaa toisen kierroksen, enkä ole tällä viikolla jaksanut kuvata videota, palaan viime viikon (ja hiukan aiempiinkin) tunnelmiin kuvien kera. (Terkkuja nimimerkille Sipsander, joka laittoi minulle aivan ihanan viestin heinäkuussa. Tässä niitä lupaamiani keikkakuvia! :))

Kesähän ei ole mitään ilman suosikkimieskuoroni kesäkeikkoja. :) Alkukesä meni kotia laittaessa, mutta kesäkuun viimeisen päivän keikka Rutalahden Letkaliiterillä merkkasi minulle kesäreissujen aloitusta.

Ja millainen keikka! <3 Etukäteen jo vähän jännitin ja täpinöitsin, mm. koska meillä oli Ruohisböönien kanssa pieni pyykkipoikajekutus pojille. :D (Kuten pian huomaatte, mieskuoromusiikki on hyvin vakava asia, joten välillä pitää järkätä vähän kepposia. ;))

Sata jänistä

Juffe oli vuoden poissa kuvioista, joten iloitsimme porukalla, kun hän ja kevään kiertueelta poissa ollut Joel (alla) olivat taas kuoron rivistössä. :)

Kaksi kättä hississä

HÚ!

Letkaliiterillähän järjestettiin myös lavatanssit, ja allekirjoittanut uskalsi hakea lempparikuorolaistaan Kettusen Jannea valssiin. En ehtinyt heti alkuun, mutta tanssimme osan kappaleesta kuitenkin. En ole kovin rohkea, joten tämä oli minulle iso juttu. :)

Viime viikon alussa kutsui sitten Kainuu ja Savo ja Hengitysliiton Hyvässä hengessä -kiertue, jolle matkattiin (jälleen) yhdessä Ruohisböönaporukan kanssa. Höpöttelen kiertueesta enemmän Lankakirjan seuraavassa videojaksossa, mutta näiden kuvien väliin jaan muutaman muiston. Hyvin vaikea on kyllä laittaa kolmea kokemaani keikkaa järjestykseen, jokainen oli omalla tavallaan huikea ja ikimuistoinen. <3

Kajaaniin saavuimme myöhään tiistai-iltana. Viikkoni teemana tuntui olevan kettu. :D Kettuja bongailin vielä kotiin palattuani, kun minua odotteli kaksi osittain kettuteemaista fanipostipakettia. Alkuviikostakin tuli kirjekuorellinen kettuja:

Hei tyypit, ootte ihan hulluja! <3 Yritän laittaa hyvän kiertämään asap. :)

3.8.2016 Kajaanin Raatihuoneentori

"Ou beibe, mä oon sun pikku flamingo. Vie mut kotiis ja halaa mut puhki!"

"Meikäpoika kinetissä hississä."

Kajaanissa oli sitten toritanssit. Ja, no. Minulla oli valssin alkaessa hyvä paikka, vikkelämmät jalat ja hiukan enemmän rohkeutta kuin viimeksi. :) Oli mukavaa tanssia ihan koko valssi Jannen kanssa, ja nyt pysyin jopa rytmissä. :D

4.8.2016 Kuopion Kauppatori

Nuolisade

Nuolisateen kuvaamisesta "kiitokseksi" sain yhden nuolen eli kiertuekopterin suoraan päähäni. :D Jyrki (vasemmanpuoleisin) heitti minulle toisen lavalta, mutta sen kopterin omi myöhemmin itselleen eräs pikkufani. :)

Aina sussa kii

Säästömarssi

Kuopiossa keikan jälkeen minua tultiin nykimään hihasta, että "Hei sä oot varmaan Maria. Mä katon sun videoblogia!" :) Oli kiva rupatella hetki, ja jos luet tätä postausta, niin en välttämättä videolle ainakaan kaikkia näitä kuvia laita.

5.8.2016 Mikkelin Hallitustori

Torikahvila Marski, noin kaksi tuntia ennen keikkaa. Paikalla lisäkseni eräs Ruohisbööna ja hänen kolme lastaan.

Pikkufani, 3v: "Missä Nanne?"

Äitinsä: "Siun täytyy kysyä Marialta, mie veikkaan, että Maria on aika hyvä bongaan Jannea!"

Minä: "Ehe, hehe... (köh)"

(Ei siinä sitten mennyt kai varttiakaan, kun bongasin Kettusen. :D Väitän, että oli silkka sattuma!)

Lintubongarin twist

I Don't Mind, kantriversio

Pant Legs Flap Around

"Shake your feather, spread your wings all wide!"

Olin yhden yön em. ihanan Ruohisböönan ja perheensä luona, ja lauantaina sitten Onnibussilla Tampereelle. Kotipysäkiltä kotiin raahautuessani, keikkojen jälkeisen haikeuden jo hiipiessä kimppuun, eräs minulle tuntematon ihminen tuli kysymään, olenko sattumoisin Semmareiden keikalta tulossa. :D

Näillä muistoilla jaksan lentää kohti pimenevää syksyä. Hymy on herkässä ja välillä virnistelen typerästi, kun palaa mieleen jokin kiva muisto reissulta. :)

switch on the TV

Mainostauko!

Olen miettinyt pitkään enemmän tai vähemmän neuleaiheisen videocastin tekemistä, mutta se on jäänyt, koska mm. työt, kevätväsymys ja Semmareiden Hullun hommaa -kiertue. Juuri nyt elämässä on aika paljon kaikkea muuta, ja prioriteettilistan kärjessä tärkeämpiäkin asioita, joten harkitsen asiaa uudelleen esimerkiksi sitten, kun olen saanut oman asunnon. :)

Mutta mainostan muita! Sillä olen aina tilaisuuden tullen istahtanut neuleen kanssa alas ja neulonut muutaman ihanan ihmisen seurassa. Harmi, että eivät minun vilkutteluani, hihitystäni tai neulettani näe, sillä ovat siellä ruudun toisella puolella. :D

Tuin videocastiin tutustuin toki ensin, ja välillä on harmittanut, jos ei ole uusinta jaksoa ehtinyt katsomaan Heti Paikalla sen ilmestyttyä Youtubeen. Pidän Tuin tyylistä, pitkät videot ovat parhaita ja on mahtavaa, kuinka oma itsensä Tui (sekä vieraileva tähti Laika) on kameran edessä. Kuten kyllä oikeastaan kaikki ne, joita olen katsonut. :D Suosittelen siis Tuita!

Mewii oli ehkä ystävistäni se, joka seuraavaksi mietti videocastin tekemistä. Taisin olla mukana yllyttämässä aika kovin! Ja ei ole tarvinnut katua. :) Mewiin videocasteissa kivaa on ollut päästä tutustumaan neuleisiin ja kuulla niiden tekemisestä. Vaikka Mewiitä tuleekin nähtyä enemmän tai vähemmän usein neuletapaamisissa, niin videot ovat silti olleet kivoja, eikä niissä nyt välttämättä pahasti ole ollut "vanhaa" asiaa. Suosittelen tätäkin!

Nekkis eli Kiukkulintu on sellainen, jota oikein odotin kieli pitkällä. ;) Muistatte varmaan sen ihanan itä-suomalaisen neidin, josta olen pariinkin otteeseen puhunut? No, siellä tämä ihkulainen nyt on ruudun takana! <3 Olin mukana testaamassa livestreamausta parilla eri alustalla ennen videocastia ja sitten yllättäen olikin videocast-jakso! Waat, ihanaa! Suosittelen, ehdottomasti suosittelen!

Kerppa on tuttu irkistä, ja hänen videocastinsa tuli aika yllätyksenä. Joskin, eipä tässä ole viime aikoina ehtinyt ihan hirveästi irkatakaan. Kerppa on ihana kameran edessä, eikä taustalla häärivä assistenttikaan haittaa mitään. :D Neulo-Kerppaa on vasta yksi jakso, mutta odotan mielenkiinnolla lisää. :) Ja tottakai suosittelen Neulo-Kerppaa myös!

Muita suomalaisia neulevideocasteja (en tykkää podcast-termistä, kun kyseessä on video eikä audio) en ole ehtinyt vielä katsella, mutta aika kattava ja päivittyvä lista löytyy Suomalaiset podcastit -ryhmästä Ravelryssa.

päivä kuin perhonen, häivähdys ikuisen

Kun on herännyt keskellä yötä ilman mitään selkeää syytä valvomaan (eli pyörimään lakanoissa) kolmeksi tunniksi, ei ole aivan terävimmillään. Noh, työpäivästä kuitenkin selvisin hienosti, ja huomisen teenkin etätöitä. :D

Onneksi päivä jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle.

Kävin lunastamassa vähän odotettavaa keväälle. ;) Ainakin toinen niistä on etukäteissyntymäpäivälahja itselleni, koska Semmareiden levynjulkaisukiertue päättyy sopivasti syntymäpäivänäni. Ja mikäpä olisikaan parempi paikka syntymäpäivänäni olevaan konserttiin kuin kotikaupunki!

Miittiin oli lahjakas ystävä tuonut tyrkylle ihania Swarovskin sydämistä tehtyjä korviksia. Vähän niin kuin minua varten oli paritkin turkoosinsävyiset sydämet valikoitu, mutta minä rakastuin päätäpahkaa näihin sateenkaarisydämiin ja pakkohan ne oli ostaa pois kuleksimasta. <3

Lisäksi toinen ystävä tuli tohkeissaan miittiin ja kertoi, kuinka oli törmännyt koirien kanssa lenkillä kettuun, jolla ratsasti tonttu, ja joka vielä veti pientä rekeä! Siis kuvitelkaa! Ja kaiken tämän kumman ihanan lisäksi se tonttu oli lähettänyt ystäväni matkassa minulle paketin! Oi iloa! <3 Paketista roikkui pari kaunisäänisiä kulkusia sekä Myyrä-joulukalenteri!

Yritän malttaa pari viikkoa, vaikka aivan ihanassa karhukortissa kerrottiinkin, että lahjan saa avata sitten, kun huvittaa. Päätin kuitenkin odottaa talvipäivänseisaukseen asti.

Tonttu siinä taitaa kirjata karhun joululahjatoiveita ylös. Luulen, että karhukin toivoisi joululahjaksi kunnolliset unet ja sitä ennen vähän hyvää ruokaa.

Vilkaisin aamulla joulukalenterin tämän päivän ohjeet ja nappasin mukaani tulenloimotuksesta muistuttavaa punaoranssia Lanitiumia. Minulla on vähän huonosti punaista, enkä halunnut toista samanväristä raitaa näin lähekkäin. Ja onhan tuo Lanitium jotenkin liekehtivämpää kuin tuollainen aika peruspunainen, jota oli neljännen päivän raita. :)

Lisäksi olen tänään sekä ostanut, hakenut postista että suunnitellut vähän joululahjoja. Hihih. ^__^

jos kohdallain päivä on viimeinen

On tähän syksyyn mahtunut vähän suruakin.

Kuten olen varmasti monta kertaa täälläkin kertonut, olen nyt pari vuotta aika aktiivisesti fanittanut Seminaarinmäen Mieslaulajia eli Semmareita. Olen kulkenut ihanan faniporukan kanssa ympäri Suomea keikoilla sen verran, kun talous on antanut periksi. Semmareista ja faniporukasta on tullut minulle eräänlainen "perhe" tai ainakin ihana porukka, jonka kanssa kokea kaikenlaista pääosin hauskaa ja kivaa.

Pyhäinmiestenpäivän alla saimme kuulla kuitenkin suru-uutisen: Sakari Antila, Semmareiden jäsen, yksi "veljistä", nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana.

Vaikken toki Sakaria tuntenut muuten kuin "yhtenä Semmareista", niin uutinen tietysti järkytti. Neljä viikkoa kului varsin epäuskoisissa tunnelmissa kaikkine faniporukan kanssa kerättyinen adresseineen ja kuolinilmoituksineen. Itselleni Sakarin kuolema konkretisoitui oikeastaan vasta viime viikonloppuna, kun Semmarit nousivat Lahden Finlandia-Klubin lavalle kunnioittamaan ystävänsä poismenoa. 

Keikka omistettiin Sakarille, ja sen avasi upea Ylämailla, jonka Semmarit olivat laulaneet Sakarin kuolinvuoteella. Biisin ajan kuoron rivistössä oli tyhjä paikka Sakarin kohdalla.

Keikka oli valtavan hieno kokonaisuudessaan, mutta myös erittäin rankka. Kirjaimellisesti itkua ja naurua, surua ja iloa erittäin kaksijakoisesti läpi illan. Sakaria kunnioitettiin ja kiitettiin monella tapaa. Tunnelma oli erittäin koskettava, yleisö eli vahvasti mukana, vielä vahvemmin kuin yleensä Semmareiden keikoilla.

Show must go on, ensi keväänä Semmareiden keikkabussi Moby Dick lähtee kiertämään Suomea levynjulkkareiden merkeissä. Sakaria ei voi korvata kukaan, mutta olen todella onnellinen siitä, että Semmareiden tarina jatkuu silti.

"Jos kohdallain päivä on viimeinen
lailla leijonan vaan tahdon elää sen
kaunis on aamu ja aurinkoon
katse viimeinen kai

tiedä huomenna en
nousemmeko taas
vai varjoihin jään
veljieni viereenkö jään"

Seminaarinmäen Mieslaulajat: Ylämailla
San: Pohjola

nautitaan hyvässä seurassa

Olenkin jo aiemmin maininnut rakkaudestani Seminaarinmäen Mieslaulajiin, ja viime vuoden loppu olikin yhtä Semmari-huumaa. :)

Semmarit täytti 25 vuotta viime vuonna, ja sen kunniaksi kiertelivät ympäri Suomea. Itse kävin kokemassa neljä konserttia (sekä aiemmin syksyllä, kun tavallaan potkaisivat 25-vuotiskiertueen käyntiin vähän ennakkoon Jyväskylän Lutakossa), ja tunnustan tässä nyt heti, että oli muuten ensimmäinen kerta, kun olen yhden yhtyeen/artistin (saati kuoron) saman kiertueen keikkoja käynyt katsomassa enemmän kuin kaksi. Mutta kyllä se kannatti! Syksyn kiertueen päätöskeikalta Lahdesta jäi kyllä haikeat fiilikset, mutta ylipäänsä Semmareiden keikoista saa aina hirvittävästi positiivista energiaa, eivätkä juhlakiertueen konsertit olleet poikkeuksia. Sillä energialla on tämäkin kaamosaika pian tarvottu. :) Ja mikä mahtavinta: Juhlakunnossa-kiertue jatkuu vielä tänä keväänä! <3

Yksi iso syy - sen lisäksi, että kappaleet ja lavashow:t herroilla ovat upeita ja mukaansatempaavia - tähän kiertelyyn omalta osaltani on ollut se, että olen kuin vahingossa tutustunut ihanaan faniporukkaan. Tämän ansiosta keikoille on järjestynyt kyytejä ja muutenkin porukassa keikkailu on ollut mukavaa. Rokkikeikoille tykkään edelleen lähteä yksin (joskin monesti törmään keikoilla ainakin pariin ystävään), mutta Semmarit toimivat erittäin hyvin nautittuna hyvässä seurassa. :)

Kuoro julkaisi kiertueella Laulukirjan, joka sisältää useita kuoron kappaleita nuotteineen ja sanoineen. Olihan se pakko saada! Sopivasti Tampereen konsertissa oli mieskin mukana ja hän osti kirjan minulle pikkujoululahjaksi. ;) Olen ollut arka pyytelemään muusikoilta nimmareita, mutta uskaltauduin nyt hankkimaan kaikkien kuorolaisten nimikirjoitukset kirjan kansilehdelle.

Mutta ei minun juhlintani rajoittunut pelkästään keikoilla juoksemiseen. Yarngrimoirella pistettiin pystyyn valtaisa klubi Semmareiden 25-vuotisen taipaleen kunniaksi. Ilman faniyhteyksiä en olisi tätäkään saanut aikaiseksi: klubin idean esitti ystäväni, joka myös auttoi minua ideoimalla biisejä, lisukkeita, värejä ja kaikkea mahdollista. Kiitos siis Anulle kaikesta vaivannäöstä!

Klubeista oli valittavana joko langallinen tai kuidullinen, kuviin olen ottanut molemmat versiot, vaikka vastaanottajille toki lähti vain jompikumpi.

Ensimmäinen paketti lähti matkaan lokakuussa. Wunderbaum on ollut pitkään lempilevyni Semmareilta, ja sain siihen liittyen itse mahtavan väri-inspiraation, sälän suhteen taas idea tuli Anulta. Väri on nimeltään Ich bin eine Wunderbaum, joka on sekä lainaus levyltä löytyvästä Mein klein Mutter -biisistä, että viittaus itse levyyn, jota on tehty kolmessa värissä: punaisena, keltaisena ja vihreänä. Ja no, eihän sellaista pakettia ilman aitoa Wunderbaumia voi lähettää. Lanka oli Supersockia, kuitu merino-bambu-nylon-sekoitusta.

Perinteinen vihreä wuntsikka valikoitui pakettiin oikeastaan siksi, että laventelintuoksuista ei oikein paketin budjetin rajoissa löytynyt kovin helposti, ja toisekseen siksi, että sen tuoksusta tuli mieleen seetripuu.

Marraskuu oli kiertuekuukausi, joten marraskuun klubipaketti oli tuplasti mahtavampi, ja sain kuin sainkin sen matkaan ennen kiertueen alkamista. Tämän paketin kokoamisessa oli nimittäin aivan hirvittävästi vastoinkäymisiä, joista voi lukea enemmän Yarngrimoiren Ravelry-ryhmästä. Pienellä avustuksella ja kompromisseilla sain kuitenkin paketit matkaan.

Alkuvoimaa oli kappale, joka sai minut viimeistään täysin Semmari-faniksi, ja se on edelleen yksi voimabiiseistäni. Alkuvoimaa saivat klubilaiset Ulurun eli Ayer's Rockin väreistä, jotka hohtavat kuidussa merino-silkki-sparklena ja lanka oli Sparkly Sockia eli kultaglittersukkalankaa. Lisäksi muistuttelin vinyylitarran avulla varomaan kenguruita siellä "down under". ;)

Moby Dick taasen löytyy kuoron tuoreimmalta suomenkieliseltä levyltä, eikä tällaista klubia nyt voi ilman Mobya, kuoron legendaarista bussia, lähettää! Värit kumartavat nimen kirjallisen inspiraation ja kappaleen merimieshenkisyyden puoleen (kuituklubilaiset saivat samaa kuitua kuin Alkuvoimaakin, lankaklubilaiset Silky Merino Lacea). Ja kaikille rommia pullollinen! Lisäksi erään fanin luvalla lähetin klubilaisille koottavaksi hänen suunnittelemansa mini-Mobyn, joka on siis tuollainen 3D-paperiasia.

Juhlakuukauden kunniaksi paketeissa oli vielä hiukan ylimääräistä lisuketta. Pierutyyny, koska "onhan mulla ongelma, nimittäin pieruongelma" (Semmareiden ensimmäinen oma kappale oli Pieruongelma). 25-kortti kätki sisälleen klubikirjeen. Ja väkersin kaikille klubilaisille rusetit blingillä - ja sitten herrat olivatkin vaihtaneet valkoiset kauluspaidat mustiin ja mirrit kravatteihin! :D

Oikeastaan jo ennen ensimmäistä kiertuekeikkaani päätin, että joulukuun paketin inspiraatio voisi melko varmasti tulla kiertueen uusista biiseistä. Olihan siellä sitten uutta musiikkia kerrakseen. <3 Meinasi tulla valinnanvaikeus, mutta mustaa ja vetistä joulukuuta piristämään päätin ottaa hyväntuulisimman kappaleista.

Parasta ennen on mielettömän hieno osoitus kuoron kyvystä luovaan, positiiviseen hulluuteen. :D Värit tottakai imelähköt ja räikeät. Lankaklubilaiset saivat Merino Mitteniä (uudessa superwash-pohjassa) ja kuituklubilaiset superwash-merinoa. Lisukkeina tietysti tikkarit (joita oli paketeissa oikeasti kaksi, unohdin sen hetkeksi kuvatessani pakettia) (ja varatikkari on hyvä olla, kuten nähtiin parillakin kiertueen keikalla), ja peltirasiat, joihin törmäsin ihan sattumalta, ja joista tuli heti Semmarit mieleen.

Joulun taikaa -kortit sain Anulta, ja niitä oli passelisti jokaiselle klubilaiselle. Piti itse asiassa lähettää nämä muiden joulukorttien mukana, mutta huomasinpa, että eivät olekaan aivan standardikokoa, joten lykkäsin kortit paketteihin mukaan.

Täytyy myöntää, että piti itsellekin kasettirasia hamstrata. Kuvissa näkyy puna-vaaleanpunainen, mutta puolet klubilaisista saivat vihreä-petroolin, jollaisen nappasin itsellenikin. :)

Niin mukavaa kuin tätä klubia olikin suunnitella ja lähetellä, olin erittäin helpottunut, kun sain viimeisetkin paketit maailmalle. :D Tällainen lisukkeellinen klubi on aina hiukan stressaavampi ja työläämpi kuin pelkästään lankaa tai kuitua sisältävä klubi.