I wander round, feet off the ground

Koska kesäflunssa päätti ottaa toisen kierroksen, enkä ole tällä viikolla jaksanut kuvata videota, palaan viime viikon (ja hiukan aiempiinkin) tunnelmiin kuvien kera. (Terkkuja nimimerkille Sipsander, joka laittoi minulle aivan ihanan viestin heinäkuussa. Tässä niitä lupaamiani keikkakuvia! :))

Kesähän ei ole mitään ilman suosikkimieskuoroni kesäkeikkoja. :) Alkukesä meni kotia laittaessa, mutta kesäkuun viimeisen päivän keikka Rutalahden Letkaliiterillä merkkasi minulle kesäreissujen aloitusta.

Ja millainen keikka! <3 Etukäteen jo vähän jännitin ja täpinöitsin, mm. koska meillä oli Ruohisböönien kanssa pieni pyykkipoikajekutus pojille. :D (Kuten pian huomaatte, mieskuoromusiikki on hyvin vakava asia, joten välillä pitää järkätä vähän kepposia. ;))

Sata jänistä

Juffe oli vuoden poissa kuvioista, joten iloitsimme porukalla, kun hän ja kevään kiertueelta poissa ollut Joel (alla) olivat taas kuoron rivistössä. :)

Kaksi kättä hississä

HÚ!

Letkaliiterillähän järjestettiin myös lavatanssit, ja allekirjoittanut uskalsi hakea lempparikuorolaistaan Kettusen Jannea valssiin. En ehtinyt heti alkuun, mutta tanssimme osan kappaleesta kuitenkin. En ole kovin rohkea, joten tämä oli minulle iso juttu. :)

Viime viikon alussa kutsui sitten Kainuu ja Savo ja Hengitysliiton Hyvässä hengessä -kiertue, jolle matkattiin (jälleen) yhdessä Ruohisböönaporukan kanssa. Höpöttelen kiertueesta enemmän Lankakirjan seuraavassa videojaksossa, mutta näiden kuvien väliin jaan muutaman muiston. Hyvin vaikea on kyllä laittaa kolmea kokemaani keikkaa järjestykseen, jokainen oli omalla tavallaan huikea ja ikimuistoinen. <3

Kajaaniin saavuimme myöhään tiistai-iltana. Viikkoni teemana tuntui olevan kettu. :D Kettuja bongailin vielä kotiin palattuani, kun minua odotteli kaksi osittain kettuteemaista fanipostipakettia. Alkuviikostakin tuli kirjekuorellinen kettuja:

Hei tyypit, ootte ihan hulluja! <3 Yritän laittaa hyvän kiertämään asap. :)

3.8.2016 Kajaanin Raatihuoneentori

"Ou beibe, mä oon sun pikku flamingo. Vie mut kotiis ja halaa mut puhki!"

"Meikäpoika kinetissä hississä."

Kajaanissa oli sitten toritanssit. Ja, no. Minulla oli valssin alkaessa hyvä paikka, vikkelämmät jalat ja hiukan enemmän rohkeutta kuin viimeksi. :) Oli mukavaa tanssia ihan koko valssi Jannen kanssa, ja nyt pysyin jopa rytmissä. :D

4.8.2016 Kuopion Kauppatori

Nuolisade

Nuolisateen kuvaamisesta "kiitokseksi" sain yhden nuolen eli kiertuekopterin suoraan päähäni. :D Jyrki (vasemmanpuoleisin) heitti minulle toisen lavalta, mutta sen kopterin omi myöhemmin itselleen eräs pikkufani. :)

Aina sussa kii

Säästömarssi

Kuopiossa keikan jälkeen minua tultiin nykimään hihasta, että "Hei sä oot varmaan Maria. Mä katon sun videoblogia!" :) Oli kiva rupatella hetki, ja jos luet tätä postausta, niin en välttämättä videolle ainakaan kaikkia näitä kuvia laita.

5.8.2016 Mikkelin Hallitustori

Torikahvila Marski, noin kaksi tuntia ennen keikkaa. Paikalla lisäkseni eräs Ruohisbööna ja hänen kolme lastaan.

Pikkufani, 3v: "Missä Nanne?"

Äitinsä: "Siun täytyy kysyä Marialta, mie veikkaan, että Maria on aika hyvä bongaan Jannea!"

Minä: "Ehe, hehe... (köh)"

(Ei siinä sitten mennyt kai varttiakaan, kun bongasin Kettusen. :D Väitän, että oli silkka sattuma!)

Lintubongarin twist

I Don't Mind, kantriversio

Pant Legs Flap Around

"Shake your feather, spread your wings all wide!"

Olin yhden yön em. ihanan Ruohisböönan ja perheensä luona, ja lauantaina sitten Onnibussilla Tampereelle. Kotipysäkiltä kotiin raahautuessani, keikkojen jälkeisen haikeuden jo hiipiessä kimppuun, eräs minulle tuntematon ihminen tuli kysymään, olenko sattumoisin Semmareiden keikalta tulossa. :D

Näillä muistoilla jaksan lentää kohti pimenevää syksyä. Hymy on herkässä ja välillä virnistelen typerästi, kun palaa mieleen jokin kiva muisto reissulta. :)

they're quite aware of what they're going through

Koska viime viikolla jäi videopäiväkirja välistä flunssan takia, tähän väliin ennen seuraavaa jaksoa vähän kuulumisia kirjallisestikin.

Vajaa kaksi kuukautta sitten hain avaimen omaan (vuokrattuun) kotiin. Ja kodilta tämä todellakin on tuntunut aivan alusta asti. Jo oikeastaan ennen kuin kävin katsomassa asuntoa, tämä tuntui paperilla niin hyvältä, että ainoa, mitä vähän jännitin, oli se, että mahtuuko keittiössä värjäämään. Ja hyvin mahtuu. :)

(Alice!-klubin paketit lähtevät vihdoin tällä viikolla; ne ovat viittä vaille valmiita, ja minulla on lähetyksen deadline keskiviikkona.)

Tässä asunnossa on hyvin kummallinen ja hieno valo, ja ilta-aurinko paistaa kauniisti sisälle. Parvekkeelta voi katsella Herwoodin metsien latvoja. Keittiöni ikkunan alla kasvaa kolme pihlajaa. Lähimmälle järvelle ja sitä kiertävälle ihanalle metsäpolulle on alle 700 metriä matkaa. Ja lähes kaikki palvelut löytyvät noin puolentoista kilometrin säteeltä.

Asunto itsessään tuntuu minulle täydelliseltä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, vaikka tänne vielä kaipaakin muutamaa huonekalua.

Ylipäänsä ero - yhdessä tai erikseen muutamien muiden tänä keväänä/kesänä tapahtuneiden isojen asioiden kanssa - on tuntunut avanneen joitain isoja lukkoja pääni sisältä. Hyvässä ja pahassa, enimmäkseen kuitenkin hyvässä.

Neulominen ja kehrääminen ovat jääneet hiukan vähemmälle, kun on ollut paljon kaikenlaista muuta.

On täytynyt kirjoittaa intensiivisemmin kuin muutamaan vuoteen. Tyhjentää päästä kettuja, leikkiä väreillä, suunnitella suuria ja pienempiä teoksia ja maalata ulkona ukkosen kiertäessä ympärillä.

On täytynyt vähän fanittaa; videolla, pään sisällä ja livenä. Saada tärkeä tehtävä ja toimittaa pyykkipoikia oikeaan osoitteeseen. Olla rohkea ja hakea idoliaan tanssimaan valssia, kun maan paras mieskuoro järjestää kesken encoren lavatanssit. Näyttää em. idolille hänen laulustaan inspiroituneesta langasta neulottua sukaa. Kertoa hassuja unia. (Sekoilla vähän: se ehkä sallitaan, sillä tämä on minulle Semmari-vuosi ja olen vähän pihalla juuri nyt. :D)

Ulkoiluttaa pupukenkiä ympäri maata. Nämä jalassa olen päässyt moneen paikkaan, kokemaan paljon. Ja vielä on edessä reissuja, koemuksia, hienoja hetkiä.

On myös täytynyt kiertää Suolijärveä. Pysähtyä kuvaamaan, haistelemaan, kuuntelemaan, tunnelmoimaan. Ottaa ne ensimmäiset juoksuaskeleet, itkeä hiukan ilosta ja juosta lisää.

On pitänyt itkeä, nauraa, tanssia, laulaa, puhua, kuunnella musiikkia, olla hiljaa. Maata sängyssä haaveilemassa ja suunnittelemassa. Tiskata ja imuroida, kantaa ruokaa kaupasta kotiin. Istua parvekeen lattialla maalaamassa, herätä yöllä myrskyn ääniin tai levottomiin uniin. Kirjoittaa unia ylös, nauraa alitajunnan metkuille. Olla onnellinen itsessään.

Kuva: zeska

Tämä on ollut paras kesä, ja vielä jatkuu. Juuri kun kuvittelen, että kesä on näyttänyt kaikki hienoutensa, tulee nurkan takaa vastaan jotain vielä suurempaa ja hienompaa. Muille ehkä pieniä asioita, minulle isoja henkisiäkin askelia.

Ja kaikki ne ihmiset, jotka olen löytänyt ympäriltäni. Kaikki ne sanat, halaukset (niin oikeat kuin virtuaaliset), kannattelut, lahjat, ajatukset. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minua rakastetaan niin monelta taholta. En varmaan voi kiittää tarpeeksi.

Olo on ollut sellainen, että tuntuu, kuin olisi hypännyt lentokoneesta ja aikansa pelättyään ja panikoituaan huomannut osaavansa lentää. Ja lento on vain jatkunut ja jatkunut, vaikka välillä on tapailtu puiden latvoja ja raavittu polvia kallioihin. (Pessimisti minussa kyllä miettii, että koska rysähtää kunnolla.)

Puhumattakaan kaikista niistä toteutuneista toiveista. Mutta niistä ehkä lisää joskus toiste.

switch on the TV

Mainostauko!

Olen miettinyt pitkään enemmän tai vähemmän neuleaiheisen videocastin tekemistä, mutta se on jäänyt, koska mm. työt, kevätväsymys ja Semmareiden Hullun hommaa -kiertue. Juuri nyt elämässä on aika paljon kaikkea muuta, ja prioriteettilistan kärjessä tärkeämpiäkin asioita, joten harkitsen asiaa uudelleen esimerkiksi sitten, kun olen saanut oman asunnon. :)

Mutta mainostan muita! Sillä olen aina tilaisuuden tullen istahtanut neuleen kanssa alas ja neulonut muutaman ihanan ihmisen seurassa. Harmi, että eivät minun vilkutteluani, hihitystäni tai neulettani näe, sillä ovat siellä ruudun toisella puolella. :D

Tuin videocastiin tutustuin toki ensin, ja välillä on harmittanut, jos ei ole uusinta jaksoa ehtinyt katsomaan Heti Paikalla sen ilmestyttyä Youtubeen. Pidän Tuin tyylistä, pitkät videot ovat parhaita ja on mahtavaa, kuinka oma itsensä Tui (sekä vieraileva tähti Laika) on kameran edessä. Kuten kyllä oikeastaan kaikki ne, joita olen katsonut. :D Suosittelen siis Tuita!

Mewii oli ehkä ystävistäni se, joka seuraavaksi mietti videocastin tekemistä. Taisin olla mukana yllyttämässä aika kovin! Ja ei ole tarvinnut katua. :) Mewiin videocasteissa kivaa on ollut päästä tutustumaan neuleisiin ja kuulla niiden tekemisestä. Vaikka Mewiitä tuleekin nähtyä enemmän tai vähemmän usein neuletapaamisissa, niin videot ovat silti olleet kivoja, eikä niissä nyt välttämättä pahasti ole ollut "vanhaa" asiaa. Suosittelen tätäkin!

Nekkis eli Kiukkulintu on sellainen, jota oikein odotin kieli pitkällä. ;) Muistatte varmaan sen ihanan itä-suomalaisen neidin, josta olen pariinkin otteeseen puhunut? No, siellä tämä ihkulainen nyt on ruudun takana! <3 Olin mukana testaamassa livestreamausta parilla eri alustalla ennen videocastia ja sitten yllättäen olikin videocast-jakso! Waat, ihanaa! Suosittelen, ehdottomasti suosittelen!

Kerppa on tuttu irkistä, ja hänen videocastinsa tuli aika yllätyksenä. Joskin, eipä tässä ole viime aikoina ehtinyt ihan hirveästi irkatakaan. Kerppa on ihana kameran edessä, eikä taustalla häärivä assistenttikaan haittaa mitään. :D Neulo-Kerppaa on vasta yksi jakso, mutta odotan mielenkiinnolla lisää. :) Ja tottakai suosittelen Neulo-Kerppaa myös!

Muita suomalaisia neulevideocasteja (en tykkää podcast-termistä, kun kyseessä on video eikä audio) en ole ehtinyt vielä katsella, mutta aika kattava ja päivittyvä lista löytyy Suomalaiset podcastit -ryhmästä Ravelryssa.

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

ainakin kuusi mahdotonta asiaa

(22.12.2015, luonnos)

Ripustan lohikäärmepuuhun pääskysen
oksanhankaan maitovalaan
            käännän latvan kohti aurinkoa
                    unisena pilvipeitteen takaa kurkistelevaa

mesikämmenelle tähtivalot
kaipaan talviunta kuin karheamielinen

Pöydällä pieniä aurinkoja,
keltainen muistikirja, jossa kaikki (tämäkin)
                                                    kiintopisteinä ajassa

tämä aika on keikahtanut ympäri
valunut viemäriin
on toinen toukokuu, maa vihreänä
ja linnut sekaisin, kasvit
                        (mikä ilmastonmuutos?)

Vuoden lyhin päivä on muuttunut jo illaksi
käperryn talvipesään keskeneräisen taljani ääreen
silitän tummanruskeaa pintaa
muut työt saavat odottaa.

Maria Saarinen
talvipäivänseisauksena 2015

Näissä merkeissä siirryn joulunajan viettoon. Ihanan pehmeää ja mukavan lämmintä talvipäivänseisausta kaikille Lankakirjan lukijoille! <3

there's colour everywhere

A-sukan 20. päivän raita piti valita tämän päivän inspiroimana. Tihrustin aamupäivällä Wikipedian suomenkielistä (ja sittemmin myös englanninkielistä) listaa tapahtumista, syntyneistä ja kuolleista ja päädyin lopulta googlaamaan taiteilija Juhana Blomstedtin teoksia.

En ollut aiemmin Blomstedtista kuullutkaan, mutta huomasin upean värinkäytön ja silmiini osuivat etenkin teokset, joissa toistuivat A-sukassa vallitsevat värit. Valitsin inspiraatiokuviksi tämän blogikirjoituksen viimeisen kuvan sekä tämän näyttelyn esitekuvan, mutta jäin vielä miettimään tarkemmin värien käyttämistä, kun lähdin neulemiittiin ja Sh'bam-tunnille.

Kävikin ilmi, että punainen, keltainen, oranssi sekä turkoosin ja tumman petroolin värit toistuivat tänään muutenkin. Neulemiitissä sain Itä-Suomesta tulleen pienen paketin, jonka päälle oli askarreltu vielä muutama supersöpö silmukkamerkki. <3

Paketista paljastui varmaan maailman pienin ja suloisin maustekakku! Maistui muuten erittäin hyvältä jumpan päälle! ;) Kakku piti luonnollisesti syödä heti, sillä se ei olisi kauaa säilynyt. :P Kiitokset ihkulle Sannille Liperiin. <3

Päädyin käyttämään päivän teemavärejä raidoittaen, aina neljä kerrosta per raita. Sinapinkeltainen on Keesin (joskus aika kauan sitten) värjäämää Novitan Pikkusiskoa, petrooli samaa Minisockia kuin eilisen raidassa, oranssi käsinkehräämääni BFL/nylonia värissä Mielikki, turkoosi jälleen kerran Open Waters -Ultrasockin jämää ja punainen samaa Minisockia kuin jo parissa raidassa tässä sukassa.

viesti Hiirisaarelta

Huh, menipä tänäänkin myöhäiseksi. Mutta ei se mitään, koska mulla alkoi tänään ns. loma! :) Teknisesti ottaen teen kyllä vielä ensi viikon alkupuoliskon etätöitä, mutta luultavasti ei ole mitään kovin kiireellistä luvassa.

Vähän niin kuin loman alkamisen kunniaksi kävimme ystäväni kanssa vetämässä sushiöverit lounaalla. Suosittelen lämpimästi Sakura no Watamisushin lounasbuffettia! Nam.

Kauppareissun, ruuanlaiton yms. jälkeen ehdin viimein iltayhdeksältä neuleen pariin tänään ja illan neuleeksi valikoitui jämälankavillasukkajoulukalenterisukka B.

15. päivänä väri tuli valita lapsuuden lempikirjan mukaan. Mielessä kävi pari muutakin vaihtoehtoa, kunnes tästä sohvalta kirjahyllyä katsellessani bongasin sieltä Marja Luukkosen Tähtisumun vangit.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta sen antajalta, mutta se on julkaistu vuonna 1990, jolloin olen ollut vasta 5-vuotias. Luulen saaneeni kirjan kuitenkin vasta lähempänä 10. ikävuottani. Kauan se minulla on ollut, sillä olen lukenut sen lapsena ja teininä monesti ja vielä pariin kertaan aikuisiälläkin. Tähtisumun vangit on siitä kiintoisa kirja, että siinä on paljon ns. maagista realismia - asia, joka minua kiehtoo kaunokirjallisuudessa vielä nykyäänkin. Tajusin asian vasta ihan äskettäin ja tajusin heti, miksi kirja on ollut minulle niin tärkeä ja pysynyt mukana lapsuudesta asti.

Sukan raita edustaa siis kirjan kansikuvaa. Turkoosina sama Keesin Open Waters ja oranssinkirjava on toki Lanitiumin Mad Max: Flameria, sillä se vain osui parhaimmin tähän kansikuvaan. Tämän raidan keskelle tuli myös kantapää; tein sukkaan samanlaisen ranskalaisen kantapään kuin muihinkin kärjestä aloittamiini teen.

(Kun bloggausta varten vähän pläräsin kirjaa, niin pakko myöntää, että tekee mieli lukea se taas uudelleen. :))

yeah it's hard to be a tonttu

(Kofeiinittoman) kahvin voimin sain tänään paketoitua vielä nämä postiin menevät lahjat. Huh! Huomenna yhdistämme lahjamme (hehhe) ystävän kanssa ja lähetämme jouluiloa Itä-Suomeen yhdelle ihkulle neitokaiselle. <3

olet saapunut oudompaan ympyrään

Hiljattain on ollut paljon puhetta synestesiasta, eli siitä, että esimerkiksi näkee jotkin numerot tai kirjaimet tietyn värisinä. Esimerkiksi viime kuun Roosalupilla Anja Snellman puhui siitä ja oli puhetta siitä, että se liittyy usein erityisherkkään persoonallisuustyyppiin. Sibeliuksen synestesiasta myös uutisoitiin taannoin, ja eilen luin synestesia-aiheesta vielä Tyyliä metsästämässä -blogista.

Vasta oikeastaan edellämainitun bloggauksen ja sen kommentteja luettuani tajusin, että minullakin on tuollainen tilajatkumo-synestesia. Eli näen kalenterin mielessäni kuvina ja vuodet jopa tietyllä tapaa väreinä.

Esimerkkinä viikkokalenterini:

Viikkoni on ikäänkuin lukujärjestysmäinen nauha, jota pystyy kelailemaan oikealle tai vasemmalle. Viikonloput ovat ikään kuin lihavoidut. Jos minulla on esimerkiksi menoja, nään ne mielessäni noiden viikonpäivien nimien alla.

Kun "loitonnan" tästä näkymästä, tai haluan pohtia vuoden kulkua, näen kuukaudet. Kuukaudet menevät vuoden mukaan alekkain, mutta vuodet vierekkäin, kas näin:

Eli esimerkiksi kun nyt joulukuussa mietin vaikka vuoden 2016 alkukuukausia, tavallaan "hyppään" takaisin ylös.

Värit sekä viikoissa, että kuukausissa ovat tylsästi vain valkea ja musta, mutta tajusin vasta, että vuodet ne vasta friikit ovatkin:

Käytännöllisesti katsoen samanlainen nauha kuin viikoissakin. Vuosikymmenet ja -sadat ovat tavallaan isompia "etappeja" ja vuodet niiden välillä vähän pienempiä. Eihän tämä nyt kovin friikiltä näytä? No ei, mutta kun näen vuosisadat tiettyinä väreinä. Esimerkiksi 1900-luku on minulle kellastuneen paperin värinen, kun taas 2000-luku on jotain paperinvalkoisen ja krominharmaan väliltä. Muiden vuosisatojen värejä on hankala selittää, mutta sävyt ikään kuin tummenevat, mitä kauemmas historiaan mennään.

Huh. Melkoinen hämmennys tämä. :D En ollut jotenkin osannut edes ajatella, että kaikki eivät vaan näe mielessään mitään kalenterinäkymiä! Olen ajatellut, että ihan normaalia on tämä. Minähän en näe numeroita tai kirjaimia värillisinä, enkä oikeastaan musiikkiakaan (lähinnä musiikista tulee tietynlaisia mielikuvia tai assosiaatioita joista sitten tulee värejä päässäni).

there's children throwing snowballs

Lunta! Ainakin vähän. Toivottavasti tulee lisää, ja pysyy. <3

Eilisen kalenterisukkaraidan neuloin ja päätinkin vasta tänään, eilisten pikkujoulujen takia. Väri valikoitui näin: ensin valitsin lankapussukoista seitsemän sellaista lankaa, joista yksikään ei ollut päässyt vielä sukkiin. Sitten päätin järjestyksen (suunnilleen spektrin mukaan, numero yksi olisi pinkki ja lähtisin laskemaan siitä myötäpäivään*). Vasta sitten katsoin lottoarvonnan tuloksen ja laskin luvun kymmenen, joka osui Lanitiumin Mad Max Flamer -väriin.

*Tosin langat olivat kyllä alunperin ihan vaan peräkkäin, laitoin ne vain kuvaa varten ympyräksi.

Tämän päivän raitavärin lukiessani naurahdin ääneen. Minulla on kahvimukeissa todella paljon graafisia mustavalkoisia yksilöitä, mutta juuri tänään kahvimukiksi valikoitui pari joulua sitten Helsingistä asti metsästetyn punaraitaisen mukiparin toinen yksilö. Punaista siis sukkaan!

(Kuvan aamiainen melkein kahden vuoden takaa, kun olin aamulla jo juonut kahvit ennen kuin muistin kalenterisukka-asian.)

Ja onhan se myönnettävä, että tässäkin sukassa on oma väriteemansa. :) Punaisen raidan myötä pääsin A-sukassa kiilalisäyksiin, seuraavassa A-sukan raidassa onkin sitten kantapää melko keskellä raitaa, jos olen laskenut kerrokset oikein.