I wander round, feet off the ground

Koska kesäflunssa päätti ottaa toisen kierroksen, enkä ole tällä viikolla jaksanut kuvata videota, palaan viime viikon (ja hiukan aiempiinkin) tunnelmiin kuvien kera. (Terkkuja nimimerkille Sipsander, joka laittoi minulle aivan ihanan viestin heinäkuussa. Tässä niitä lupaamiani keikkakuvia! :))

Kesähän ei ole mitään ilman suosikkimieskuoroni kesäkeikkoja. :) Alkukesä meni kotia laittaessa, mutta kesäkuun viimeisen päivän keikka Rutalahden Letkaliiterillä merkkasi minulle kesäreissujen aloitusta.

Ja millainen keikka! <3 Etukäteen jo vähän jännitin ja täpinöitsin, mm. koska meillä oli Ruohisböönien kanssa pieni pyykkipoikajekutus pojille. :D (Kuten pian huomaatte, mieskuoromusiikki on hyvin vakava asia, joten välillä pitää järkätä vähän kepposia. ;))

Sata jänistä

Juffe oli vuoden poissa kuvioista, joten iloitsimme porukalla, kun hän ja kevään kiertueelta poissa ollut Joel (alla) olivat taas kuoron rivistössä. :)

Kaksi kättä hississä

HÚ!

Letkaliiterillähän järjestettiin myös lavatanssit, ja allekirjoittanut uskalsi hakea lempparikuorolaistaan Kettusen Jannea valssiin. En ehtinyt heti alkuun, mutta tanssimme osan kappaleesta kuitenkin. En ole kovin rohkea, joten tämä oli minulle iso juttu. :)

Viime viikon alussa kutsui sitten Kainuu ja Savo ja Hengitysliiton Hyvässä hengessä -kiertue, jolle matkattiin (jälleen) yhdessä Ruohisböönaporukan kanssa. Höpöttelen kiertueesta enemmän Lankakirjan seuraavassa videojaksossa, mutta näiden kuvien väliin jaan muutaman muiston. Hyvin vaikea on kyllä laittaa kolmea kokemaani keikkaa järjestykseen, jokainen oli omalla tavallaan huikea ja ikimuistoinen. <3

Kajaaniin saavuimme myöhään tiistai-iltana. Viikkoni teemana tuntui olevan kettu. :D Kettuja bongailin vielä kotiin palattuani, kun minua odotteli kaksi osittain kettuteemaista fanipostipakettia. Alkuviikostakin tuli kirjekuorellinen kettuja:

Hei tyypit, ootte ihan hulluja! <3 Yritän laittaa hyvän kiertämään asap. :)

3.8.2016 Kajaanin Raatihuoneentori

"Ou beibe, mä oon sun pikku flamingo. Vie mut kotiis ja halaa mut puhki!"

"Meikäpoika kinetissä hississä."

Kajaanissa oli sitten toritanssit. Ja, no. Minulla oli valssin alkaessa hyvä paikka, vikkelämmät jalat ja hiukan enemmän rohkeutta kuin viimeksi. :) Oli mukavaa tanssia ihan koko valssi Jannen kanssa, ja nyt pysyin jopa rytmissä. :D

4.8.2016 Kuopion Kauppatori

Nuolisade

Nuolisateen kuvaamisesta "kiitokseksi" sain yhden nuolen eli kiertuekopterin suoraan päähäni. :D Jyrki (vasemmanpuoleisin) heitti minulle toisen lavalta, mutta sen kopterin omi myöhemmin itselleen eräs pikkufani. :)

Aina sussa kii

Säästömarssi

Kuopiossa keikan jälkeen minua tultiin nykimään hihasta, että "Hei sä oot varmaan Maria. Mä katon sun videoblogia!" :) Oli kiva rupatella hetki, ja jos luet tätä postausta, niin en välttämättä videolle ainakaan kaikkia näitä kuvia laita.

5.8.2016 Mikkelin Hallitustori

Torikahvila Marski, noin kaksi tuntia ennen keikkaa. Paikalla lisäkseni eräs Ruohisbööna ja hänen kolme lastaan.

Pikkufani, 3v: "Missä Nanne?"

Äitinsä: "Siun täytyy kysyä Marialta, mie veikkaan, että Maria on aika hyvä bongaan Jannea!"

Minä: "Ehe, hehe... (köh)"

(Ei siinä sitten mennyt kai varttiakaan, kun bongasin Kettusen. :D Väitän, että oli silkka sattuma!)

Lintubongarin twist

I Don't Mind, kantriversio

Pant Legs Flap Around

"Shake your feather, spread your wings all wide!"

Olin yhden yön em. ihanan Ruohisböönan ja perheensä luona, ja lauantaina sitten Onnibussilla Tampereelle. Kotipysäkiltä kotiin raahautuessani, keikkojen jälkeisen haikeuden jo hiipiessä kimppuun, eräs minulle tuntematon ihminen tuli kysymään, olenko sattumoisin Semmareiden keikalta tulossa. :D

Näillä muistoilla jaksan lentää kohti pimenevää syksyä. Hymy on herkässä ja välillä virnistelen typerästi, kun palaa mieleen jokin kiva muisto reissulta. :)

they're quite aware of what they're going through

Koska viime viikolla jäi videopäiväkirja välistä flunssan takia, tähän väliin ennen seuraavaa jaksoa vähän kuulumisia kirjallisestikin.

Vajaa kaksi kuukautta sitten hain avaimen omaan (vuokrattuun) kotiin. Ja kodilta tämä todellakin on tuntunut aivan alusta asti. Jo oikeastaan ennen kuin kävin katsomassa asuntoa, tämä tuntui paperilla niin hyvältä, että ainoa, mitä vähän jännitin, oli se, että mahtuuko keittiössä värjäämään. Ja hyvin mahtuu. :)

(Alice!-klubin paketit lähtevät vihdoin tällä viikolla; ne ovat viittä vaille valmiita, ja minulla on lähetyksen deadline keskiviikkona.)

Tässä asunnossa on hyvin kummallinen ja hieno valo, ja ilta-aurinko paistaa kauniisti sisälle. Parvekkeelta voi katsella Herwoodin metsien latvoja. Keittiöni ikkunan alla kasvaa kolme pihlajaa. Lähimmälle järvelle ja sitä kiertävälle ihanalle metsäpolulle on alle 700 metriä matkaa. Ja lähes kaikki palvelut löytyvät noin puolentoista kilometrin säteeltä.

Asunto itsessään tuntuu minulle täydelliseltä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, vaikka tänne vielä kaipaakin muutamaa huonekalua.

Ylipäänsä ero - yhdessä tai erikseen muutamien muiden tänä keväänä/kesänä tapahtuneiden isojen asioiden kanssa - on tuntunut avanneen joitain isoja lukkoja pääni sisältä. Hyvässä ja pahassa, enimmäkseen kuitenkin hyvässä.

Neulominen ja kehrääminen ovat jääneet hiukan vähemmälle, kun on ollut paljon kaikenlaista muuta.

On täytynyt kirjoittaa intensiivisemmin kuin muutamaan vuoteen. Tyhjentää päästä kettuja, leikkiä väreillä, suunnitella suuria ja pienempiä teoksia ja maalata ulkona ukkosen kiertäessä ympärillä.

On täytynyt vähän fanittaa; videolla, pään sisällä ja livenä. Saada tärkeä tehtävä ja toimittaa pyykkipoikia oikeaan osoitteeseen. Olla rohkea ja hakea idoliaan tanssimaan valssia, kun maan paras mieskuoro järjestää kesken encoren lavatanssit. Näyttää em. idolille hänen laulustaan inspiroituneesta langasta neulottua sukaa. Kertoa hassuja unia. (Sekoilla vähän: se ehkä sallitaan, sillä tämä on minulle Semmari-vuosi ja olen vähän pihalla juuri nyt. :D)

Ulkoiluttaa pupukenkiä ympäri maata. Nämä jalassa olen päässyt moneen paikkaan, kokemaan paljon. Ja vielä on edessä reissuja, koemuksia, hienoja hetkiä.

On myös täytynyt kiertää Suolijärveä. Pysähtyä kuvaamaan, haistelemaan, kuuntelemaan, tunnelmoimaan. Ottaa ne ensimmäiset juoksuaskeleet, itkeä hiukan ilosta ja juosta lisää.

On pitänyt itkeä, nauraa, tanssia, laulaa, puhua, kuunnella musiikkia, olla hiljaa. Maata sängyssä haaveilemassa ja suunnittelemassa. Tiskata ja imuroida, kantaa ruokaa kaupasta kotiin. Istua parvekeen lattialla maalaamassa, herätä yöllä myrskyn ääniin tai levottomiin uniin. Kirjoittaa unia ylös, nauraa alitajunnan metkuille. Olla onnellinen itsessään.

Kuva: zeska

Tämä on ollut paras kesä, ja vielä jatkuu. Juuri kun kuvittelen, että kesä on näyttänyt kaikki hienoutensa, tulee nurkan takaa vastaan jotain vielä suurempaa ja hienompaa. Muille ehkä pieniä asioita, minulle isoja henkisiäkin askelia.

Ja kaikki ne ihmiset, jotka olen löytänyt ympäriltäni. Kaikki ne sanat, halaukset (niin oikeat kuin virtuaaliset), kannattelut, lahjat, ajatukset. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minua rakastetaan niin monelta taholta. En varmaan voi kiittää tarpeeksi.

Olo on ollut sellainen, että tuntuu, kuin olisi hypännyt lentokoneesta ja aikansa pelättyään ja panikoituaan huomannut osaavansa lentää. Ja lento on vain jatkunut ja jatkunut, vaikka välillä on tapailtu puiden latvoja ja raavittu polvia kallioihin. (Pessimisti minussa kyllä miettii, että koska rysähtää kunnolla.)

Puhumattakaan kaikista niistä toteutuneista toiveista. Mutta niistä ehkä lisää joskus toiste.

switch on the TV

Mainostauko!

Olen miettinyt pitkään enemmän tai vähemmän neuleaiheisen videocastin tekemistä, mutta se on jäänyt, koska mm. työt, kevätväsymys ja Semmareiden Hullun hommaa -kiertue. Juuri nyt elämässä on aika paljon kaikkea muuta, ja prioriteettilistan kärjessä tärkeämpiäkin asioita, joten harkitsen asiaa uudelleen esimerkiksi sitten, kun olen saanut oman asunnon. :)

Mutta mainostan muita! Sillä olen aina tilaisuuden tullen istahtanut neuleen kanssa alas ja neulonut muutaman ihanan ihmisen seurassa. Harmi, että eivät minun vilkutteluani, hihitystäni tai neulettani näe, sillä ovat siellä ruudun toisella puolella. :D

Tuin videocastiin tutustuin toki ensin, ja välillä on harmittanut, jos ei ole uusinta jaksoa ehtinyt katsomaan Heti Paikalla sen ilmestyttyä Youtubeen. Pidän Tuin tyylistä, pitkät videot ovat parhaita ja on mahtavaa, kuinka oma itsensä Tui (sekä vieraileva tähti Laika) on kameran edessä. Kuten kyllä oikeastaan kaikki ne, joita olen katsonut. :D Suosittelen siis Tuita!

Mewii oli ehkä ystävistäni se, joka seuraavaksi mietti videocastin tekemistä. Taisin olla mukana yllyttämässä aika kovin! Ja ei ole tarvinnut katua. :) Mewiin videocasteissa kivaa on ollut päästä tutustumaan neuleisiin ja kuulla niiden tekemisestä. Vaikka Mewiitä tuleekin nähtyä enemmän tai vähemmän usein neuletapaamisissa, niin videot ovat silti olleet kivoja, eikä niissä nyt välttämättä pahasti ole ollut "vanhaa" asiaa. Suosittelen tätäkin!

Nekkis eli Kiukkulintu on sellainen, jota oikein odotin kieli pitkällä. ;) Muistatte varmaan sen ihanan itä-suomalaisen neidin, josta olen pariinkin otteeseen puhunut? No, siellä tämä ihkulainen nyt on ruudun takana! <3 Olin mukana testaamassa livestreamausta parilla eri alustalla ennen videocastia ja sitten yllättäen olikin videocast-jakso! Waat, ihanaa! Suosittelen, ehdottomasti suosittelen!

Kerppa on tuttu irkistä, ja hänen videocastinsa tuli aika yllätyksenä. Joskin, eipä tässä ole viime aikoina ehtinyt ihan hirveästi irkatakaan. Kerppa on ihana kameran edessä, eikä taustalla häärivä assistenttikaan haittaa mitään. :D Neulo-Kerppaa on vasta yksi jakso, mutta odotan mielenkiinnolla lisää. :) Ja tottakai suosittelen Neulo-Kerppaa myös!

Muita suomalaisia neulevideocasteja (en tykkää podcast-termistä, kun kyseessä on video eikä audio) en ole ehtinyt vielä katsella, mutta aika kattava ja päivittyvä lista löytyy Suomalaiset podcastit -ryhmästä Ravelryssa.

we can be heroes

Meillä on Tampereella ihana porukka, jonka lonkerot ulottuvat hiukan muillekin paikkakunnille. Voisi tosin sanoa, että ylipäänsä neulojat tuntuvat olevan ihanaa porukkaa, mutta varsinkin meidän Tampereen poppoo muutamalla ulkopaikkakuntalaisella (etä)vahvistuksella on aivan spesiaali-ihana. Ei nimittäin ole montaa sellaista tilannetta ollut, mihin ei jonkinlaista apua, tukea tai ratkaisua olisi löytynyt! Synttärisankareille järjestetään ylläreitä, ja joululahjoja juonitaan yksissä tuumin. Monella meistä on ehtinyt olla isojakin suruja, mihin on järjestetty lohtua eri muodoissa.

Itselläni oli vähän pienempi harmitus, kun reilu viikko sitten lähdin viimeistä kertaa kuunvaihteeseen päättyneen työni merkeissä toimistolle. Töistä olin suoraan menossa neuletapaamiseen, mutta bussipysäkillä juuri ennen bussin tuloa tajusin unohtaneeni neuleen kotiin! Vänisin asiasta heti yhteen spesiaali-ihanaan pieneen Whatsapp-ryhmään, jossa sankarillinen Mewii ehdotti, että hakisin häneltä lankaa ja puikot, hän kun asuu sopivasti lähellä sekä entistä työpaikkaani, että neulemiittipaikkaamme. <3

Nappasin siis pari jämäkerää yksisäikeistä merinoa ja 2,5 mm puikot töihin suunnatessani, ja samana iltapäivänä Sokoksen yläkerrassa loin silmukat kämmekäspariin. Muutamaa päivää myöhemmin Mewiille oli valmiina pehmoiset käsineet!

We can be heroes

Peruskämmekkäät sileällä varrella ja eripariraidoituksella

Lanitium ex Machina Merino Single

Keesi Awesome Light

(yhteensä kai alle 40 grammaa)

Puikot 2,5 mm

Ollessani Tampereen Lankamaailmassa työharjoittelussa tein sinne pari neuleohjetta, toinen niistä oli kämmekkäät sukkalangasta. Nämä sankarikäsineet on tehty hiukan tuota ohjetta muokaten, ja tämä ei suinkaan ole ainoa pari, joka tänä keväänä puikoiltani putoaa...

Fingering-vahvuinen yksisäikeinen merino on yksi tämän hetken lempilankalaaduistani ja nimenomaan asusteissa. Siinä on mahtava halo, se on ihanan pehmeää, ja se ottaa värit todella uniikilla tavalla. Harmittavasti langan kaunista pintaa ei tunnu saavan taltioitua kameralla kovin hyvin. Tai sitten vika on kuvauskalustossa, valaistuksessa tai (todennäköisimmin) täällä kameran toisella puolella, kun viime aikoina on allekirjoittaneella ollut erityisen hankalaa saada hyviä kuvia tai edes ok-laatuisia kuvia. Pahoittelen tilannetta.

there's a special place in the rhubarb fields underneath the leaves

Tove Jansson -teema jatkui vielä toisen kirjan kanssa. Kirjastosta löytyi Janssonin Kesäkirja, jota lueskelin myös melko pitkään. Tässä oli paljon hankalia asioita, paikoitellen kirjan henkilöt ärsyttivät paljonkin. Hyvä kirja siis: henkilöt olivat uskottavia. Kirjassa oli pieni surumielinen ote, vaikka kuvattiinkin isoäidin ja lapsen kesäseikkailuja saaristossa.

Fiilis: haikea. 4/5 tähteä.

Olin myös lainannut yhden Johanna Sinisalon kirjan, joka puuttuu omasta hyllystäni ja on jäänyt lukematta. (Täytyy tosin tunnustaa, että minulta on jäänyt vuosien varrella pari muutakin lukematta, mutta olenpa nyt päässyt niiden äärelle.) Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeille kujille sisältää paitsi vaellusaiheisia novelleja, myös Sinisalon kirjoittamia, kokemuksien kautta saatuja ohjeita vaellukseen (ulkomailla). Lisäksi mukana on muutama hauska tositarina.

Salattuja voimia oli hetken aikaa tauolla jostain syystä, mutta sitten urakoin sen loppuun. Täytyy myöntää, että se sytytti aivan pienen vaelluskipinän, tosin ihan vaan kotimaassa retkeilyyn. :D Samaan hengenvetoon totean kyllä, että kaikki se varusteiden määrä (ja siihen kuluva raha) hirvittää sen verran, että aion lykätä ainakin vuodella tätä innostusta. ;)

Fiilis: tahdon vaeltamaan! 4/5

Haruki Murakami on kirjailija, jonka teoksia haluaisin lukea enemmän. Olen tähän mennessä lukenut vasta 1Q84:n, joka lumosi minut täysin. Eräs ystäväni mainitsi kerran Suuren lammasseikkailun olevan yksi hänen lempikirjoistaan, joten kun se tuli kirjastossa vastaan, poimin lainaan.

Suuri lammasseikkailu oli lumoavan outo, vielä oudompi jopa kuin 1Q84. Pidän Murakamin tyylistä kuvata maailmaa ja henkilöitään, sekä siitä, ettei hän päästä lukijaansa helpolla. Kirjan luettuani olin pitkään aika ulalla, ennen kuin asiat järjestyivät päässäni oikein. Lisäksi harmitti, ettei muita osia Murakamin Rotta-trilogiasta ole suomennettu.

Fiilis: lumoutunut ja hämillään. 4/5

someone to fool us, some brave Apollo

Helmi-maaliskuun vaihteessa kävin viemässä kirjastoon Antautumisen takaisin ja poistuin "muutaman" (eli noin puolen tusinan) kirjan kanssa luottaen vähän liikaakin lukumojooni. :D

Hanna Haurun Paperinarujumala oli hieno pieni kirja uskonlahkosta, maailmanlopun ennustamisesta ja ihmisen mielestä. Ainoa miinus kirjassa on se, että se olisi voinut olla vähän pidempi. Toisaalta se toimi kyllä hienosti tällaisena runollisena pätkänä.

Fiilis: olisin voinut lukea enemmänkin. 4/5 ja menee kategoriaan 16.

Vähän toisenlaista tyyliä edustaa Laura Gustafssonin Huorasatu. Poimin tämän jo kevään ensimmäisellä retkelläni Metsoon ajatuksella, että "tämä se on varmaan hyvä kirja!"

No ei ollut. Feministinä aihe oli kyllä minusta hyvä ja henkilöhahmot kiinnostavia, mutta kirja tuntui olevan tosi huonosti kirjoitettu. Ilmeisesti tietoinen tyylivalinta. Tässä oli kuitenkin liikaa kikkailua: slangia, ikään kuin näytelmäkäsikirjoituksesta suoraan kopioituja repliikkejä (muotoiluineen), kummallisia, hätiköidyn oloisia ratkaisua ja muuten vain, liikaa. Meni niin yli ettei uponnut ollenkaan. :D

Fiilis: naaaah. 2/5, eikä edes mennyt mihinkään kategoriaan. Mutta tulipa luettua.

Tässä välissä lukuinnostukseni katosi hetkeksi, enkä tainnut oikein edes ehtiä lukemaan. Minulla on välillä tapana kuunnella nukkumaan mennessäni äänikirjoja, joten kun parina iltana ei meinannut uni tulla, ja Elisa Kirja -sovelluksesta löytyi yksi kuuntelematon muumikirja, turvauduin siihen.

Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia sisältää kaksi suosikkitarinaani, nimitarinan lisäksi Viimeisen Lohikäärmeen. Viimeksi mainitun kuuntelinkin varmaan viidesti, kun uni tuli aina kesken tarinan. :D Tämä ei kerro kirjan tai tarina tylsyydestä mitään, tällainen melko harmiton äänikirja vain on minulle parasta unilääkettä. <3

Fiilis: tämä ei petä koskaan. <3 5/5, menee kohtaan 18.

(Helmet-lukuhaaste 2016)

memory of a free festival

Maaliskuussa teemana tuntui olevan sarjakuva, joten esittelen erikseen lukemani (ja ostamani) sarjakuvakirjat.

Kuun puolivälissä Tampere-talo täyttyi monenmoisista sarjakuvan ystävistä, kun Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin pääohjelmisto järjestettiin siellä lauantaina ja sunnuntaina. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Kupliissa; aiemmin ovat joko menneet ohi tai sitten olen ollut niin rahaton, ettei ole tullut lähdettyä. Vaikka festari onkin pääsymaksuton, on siellä perinteisesti ollut kuitenkin myynnissä kaikenlaista kivaa.

Itselläni jäi parin muuttujan ja yhden päällekkäisyyden takia lopulta katsomatta/kuuntelematta varsinainen ohjelma, joten lähinnä pyörin ympäriinsä ja bongailin tuttuja. Ja ostosteluksihan se sitten meni. :D

Muistaakseni Bonnierin pöydässä oli WSOY:n sarjakuvakirjoja alennuksessa, ja sieltä lähti mukaan Muumiperhe Rivieralla. Pyörittelin käsissäni myös Muumit Klassikoita, mutten kyennyt muistamaan, montako meillä jo on, joten jäi ostamatta. Suuren Kurpitsan pöydässä taas oli Wolf Kankareen kirjoja mukavin hinnoin, ja nämä molemmat ovat olleet ostoslistalla jo tovin.

Tarrat tuntuivat olevan Kupliin juttu ainakin tänä vuonna. Bongasin Myrntain kojun suunnilleen ensimmäisenä, mutta palasin vasta myöhemmin ostoksille. Pitkän harkinnan jälkeen printeistä meille kotiutui aivan Momon näköinen kissa, ja sitten riehaannuin tarrojen kanssa... Sanatonta Varjokissa -sarjakuvaa en itse asiassa ole merkinnyt Goodreadsiin ollenkaan, mutta katselin sen läpi heti käydessäni kotona ostoksia läpi. <3 Myrntain tyyli uppoaa minuun täysin. Tumblr | DeviantArt | Etsy

JP Ahosen kirjoja ostaessani sain vinkin, että mies on tulossa myyntipöydän ääreen myöhemmin ja mielellään piirtäisi omistukset kirjoihinsa. Tämän vuoksi jätin yhden luennon väliin ja jäin kiertelemään myyntialueita. :)

Ensimmäisenä tartuin Puskaradioon, jonka kansilehdelle JP Ahonen piirteli pirun hienon satyyrin. ;) <3 En osannut sanoa mitään toiveita tähän kirjaan, joten tuli kuulemma jotain lihasmuistista. Puskaradio sisältää yhden sivun strippejä, joiden aiheet liittyvät niin kotimaan kuin ulkomaidenkin uutisiin ja politiikkaan. Monet stripeistä ovat edelleen yllättävän ajankohtaisia!

Fiilis: hyvin piirretty! 4/5, menee lukuhaasteen kategoriaan 11, luonnollisesti.

Seuraavaksi luettavaksi päätyi Villimpi Pohjola: Pelinavaus, joka aloittaa Villimpi Pohjola -sarjan. Kirjaan on koottu kaksi jo loppuunmyytyä omakustannetta. (Kansilehdelle pyysin jotain kissa-aiheista. :))

Olen itse lukenut Villimpää Pohjolaa teini-ikäisenä Aamulehdestä, jo silloin Ahosen kuvitusten tyyli miellytti silmää. En itse asiassa edes tiedä, miksen ole tullut hankkineeksi albumeita aiemmin, mutta parempi kai myöhään. Tai tiedä siitä (kts. seuraava kirja). VP uppoaa edelleen, ja tällaista tavallaan jatkuvaa, mutta myös ainakin osittain itsenäisinä strippeinä toimivaa sarjakuvaa on ilo lukea.

Fiilis: lievästi notalginen. 5/5.

Edelliseen viitaten, harmittavasti seuraava Villimpi Pohjola -kirja, Kypsyyskoe, tuntuu olevan täysin loppuunmyyty. Onneksi kirjasto palvelee (mutta haluaisin silti oman kappaleen hyllyyn; saa ilmoittaa, jos joku on valmis luopumaan omastaan!). Lainasin siis Kypsyyskokeen ja taisin lukea yhdeltä istumalta.

Fiilis: Jes! 5/5 tällekin, ja laitetaan se nyt vaikka lukuhaasteen kategoriaan 30 eli viihteellinen kirja. :)

Ester Pärbergin tarinoita ostin, koska se oli käytännössä ilmainen. Kirjan tekijöinä ovat olleet Ahosen lisäksi KP Alare, Jouni Nummela ja Markus Tynskä, ja taustaa kirjan sarjakuvien takana valotetaan JP Ahosen blogissa. Tämä tuli luettua pienissä osissa, ja vaikka konsepti olikin kiva ja piirrokset hauskoja, ei kirjan huumori aina täysin uponnut. Ihan hauska lisä kokoelmaan silti. :D

Fiilis: Hehe. 3/5.

Esterin kansilehdelle pyysin ketun tai karhun. Tuli molemmat. :D

(Helmet-lukuhaaste 2016)