anna palaa vaan, ei se oo niin vaikeaa

"En mä tiedä mitään, älä kysy enempää
elän kiinni hetkessä
tän hetken täyttä elämää"
(Seminaarinmäen mieslaulajat - Kuuletko)
(san. Pasi Pohjola)

Warhol kävi Tampereella, kävin katsomassa. Vaikutuin. Vaihdoin kauniin käsinsidotun kirjan käsinvärjättyyn lankaan. Vaihdantatalous. <3

Kävin Halon Tompan piinapenkissä ja kyllä kannatti istua muutama tunti. Parempaa kuvaa ja asiaa tästä luvassa toivottavasti lähiaikoina.

Löysin vanhan ristipistoinnostukseni. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä: löysin mallin ehkä Pinterestin kautta joltakin venäläiseltä sivustolta, kaaviosta puuttui osa, mutta mallikuvan avulla sain tehtyä uuden ruutumallin. Tämä ja pinkki kaverinsa odottelevat vielä uusia virnistyksiä ja taustavärin pistelyä...

Leikkautin tukan pois kesäksi. (No en ihan kokonaan. :))

Kävin ohikulkumatkalla moikkaamassa yhtä pandaa Vaajakoskella. Tuliaisia ei ole vieläkään saatu syötyä kokonaan...

Matka suuntautui syvälle Pohjois-Karjalaan. Farkut vaihtui verkkarihousuun trikoohameeseen ja join ainoaa hyvänmakuista olutta auringonnousuun saunan jälkeen.

Ruoka oli parasta retriittisapuskaa ikinä. Sunnuntain jälkkäri suorastaan jumalaista. Suosittelen lämpimästi Timitranlinnaa.

Vähän tuli kehrättyäkin.

Tour de fleece meni loistavasti, mutta palaan aiheeseen tuonnempana. :)

Runopihakin meni, tällä kertaa olin vain Runotiskillä töissä.

Kävin Helsingissäkin. Shoppailemassa ja sushilla...

...Ateneumissa totta kai!

Ja kompastumassa Villavyyhdin loppuunmyynnissä.

Innostuin sotkemaan kokeilemaan taiteilua musteilla. Ja sitten kompastuin yhdessä nettikaupassa ja kotiutin niitä mukavan valikoiman:

Olen leikkinyt happoväreilläkin tietysti.

Semmareiden kesäkiertueelle pääsin yhdelle keikalle melkein vahingossa, lyhyen mietinnän jälkeen heittäytymällä mukaan. :) Tällä jaksaa odottaa syksyn kiertuetta. <3

Välillä oli puistoneulontakelejäkin, kun ei ollut vielä liian kuuma. Hellemekon silti tarvitsi.

Ja samassa hellemekossa edustin myös Villavyyhdin peijaisissa. Sain kaapattua itselleni Deppin Jonnin, hän muutti työpöytäni kulmalle. ;)

Ei ollut rahkeita lähteä Lontooseen asti, onneksi Finnkinon avulla pääsi Tampereellakin osaksi Monty Pythonin comebackia. Tunnelma oli katossa elokuvateatterissakin (Killer Rabbit -kaulakoru omaa tuotantoa). <3

Ja kaiken tämän kohkauksen jälkeen vetäydyin muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan, saunamökissä oli paahtavan kaupunkiasunnon jälkeen ihanan vilpoista nukkua ja ulkosauna lämpesi joka ilta.

Käytiin me vähän kaupungissakin äidin kanssa, Mänttässä Göstassa. Superpop! ja Malli ja hullu kuvailija (varsinkin jälkimmäisestä pidin erittäin paljon). Museon pihapiirissä totesimme kenties parviälyä tai muuta joukkotyhmyyttä, foliotarroja oli liimailtu suunnilleen kaikkiin ison puun alaoksien lehtiin...

Tänään satoi vihdoin, ja sisäänajoin uudet tennarini. Superhelteitä ja lämpöaaltoja on ennustettu, mutta kotimatkalla neulemiitistä tuli jo ihan syysolo. Ja syksyllä sitä vasta mahtavia asioita, heittäytymistä ja tarttumisen arvoisia hetkiä onkin luvassa. :)

And now for something completely different

Olipa kerran - ja on vielä nykyäänkin - kaikkeen vähän outoon hurahtanut ihminen. Sattuipa tämä nimenomainen ihminen törmäämään kaupassa Monster High -nukkeihin ja päätyi ostamaan yhden, gargoyle Rochelle Goylen. Ja sattuipa huono tuuri, että kyseisen nuken hiuksien kiinnittämiseen oli käytetty liimaa, joka alkoi nopeasti vuotaa hiuksiin ällöttävää öljyä tms. niin, ettei siihen auttanut mikään pesu.

Em. ihminen katseli gargoyletyttöä hyllyssään säälien pari vuotta, kunnes vihdoin inspiraatio, aika ja välineet kohtasivat:

Meikit ja silmät saivat lähdön (100% asetonin avulla - kynsilakanpoistoaineella lähtivät vain hermot) ja  tukaksi löytyi muinaisesta ponikustomointiharrastuksesta ylijäänyttä nylon-tukkaa.

Roottaus ns. hammaslankatekniikalla oli todella aikaavievää, mutta siitä tuli kuitenkin siisti ja kestävä lopputulos ilman liimaa.

Kokeellista hiusmuotoiluakin harjoitettiin. Metodi luultavasti melko lailla sama kuin 20-luvulla, välineet hiukan erilaiset.

Ja 20-luvun tanssityttö-gargoyle, Jeanette, tuli kuin tulikin valmiiksi eräänä toukokuun iltana:

Vaatteet on ommeltu käsin, kengät ja korvakorut maalasin asuun sopiviksi, ja varastoista sattui löytymään juuri sopivanpaksuinen satiininauhanpätkä pantaa varten.

Panta jäi nyt melko yksinkertaiseksi, mutta siinä on neppari, jotta sen voi joskus koristella halutessaan prameammaksi. Panta pysyy paikoillaan lähinnä siksi, että sen alla on kumirenksu pitämässä hiuksia alhaalla ja tuomassa kitkaa...

Ja hiusto kaipaisi näin kuukauden jälkeen jo varmaan uuden kuumakäsittelyn. :D

Kasvot onnistuivat aika hyvin, vesivärikynillä sai tehtyä hienot savuiset meikit ja tuotua eloa huulipunaan. Silmiä olisi voinut vielä hioskella enemmän, ja onneksi tuo smoky eyes -efekti kätkee myös suttuiset ripsivärit. :D Vesivärikynien lisäksi silmissä on käytetty Citadelin pienoismallimaaleja ja Dollyhairilta ostettua lakkaa mattana ja kiiltävänä.

hulluutta hieman tarvitaan

Yhtäkkiä tapahtui virkkaamista.

Ihan omasta päästä.

Ja siihen se hienosti mahtuu ja sopii.

Piti aloittaa heti toinen. Ennen kuin taika raukeaa.

olisit väkevä kuin lehti, joka putoaa

50 asiaa minusta*, osa 1: Iloitsen monesti hyvin pienistä asioista.

Vuosia sitten elämäni mullistui, kun oivalsin, että iloon ja onneen ei tarvitse aina isoja asioita. Opin näkemään yksityiskohtia, jotka vaikuttivat minuun positiivisesti: takapihalla pyörivät jänikset, lentokoneiden seuraaminen ikkunasta kirjoittaessa, valtava purkillinen värikkäitä nappeja...

Onnen ja ilon voi löytää hyvin pienistä asioista. Siksi olen ollut innoissani 100 onnellista päivää -kuvahaasteesta. Eilen onni oli iltapalaksi keitetty suklismanna, tänään se on erittäin hyvin valittu ylläripussiponi (niitä oli Prismassa ehkä kolme, otin summassa yhden ja sieltä tuli juuri se poni jonka ehkä eniten halusin tästä setistä).

* Tämä postaus aloittaa 50 asiaa minusta -sarjan, jossa paljastan itsestäni otsikon mukaisesti 50 asiaa itsestäni. Varastin idean törkeästi useilta sarjisblogeilta. :P

tuskin on viisasta kiipeillä katolle loikoilemaan

Tämän kevään teema: innostun jostain asiasta ja teen sitä sata lasissa viikon tai pari. Sitten löydän uuden innostuksen kohteen ja keskityn siihen täydellä sielulla pari viikkoa. Ja niin edelleen...

aloin harjoitella kiviinpiirtämistä

Löysin jo kauan sitten ostamani ja hukkaan menneeksi luulemani pari arkkia kutistemuovia ja muutaman päivän mietinnän jälkeen tänään oli oikea päivä alkaa leikkiä sen kanssa.

Samoista paperikasoista löytyi myös valtava nippu Tavastian kuviksen tunneilla tehtyjä kokeiluja, joista löytyi tuo keltavioletti pyöreä kukka-asia.

Kutistemuovi nimensä mukaisesti kutistuu melko lailla, tämä nimenomainen n. 60%. Alunperin pyöreä kukka-asia oli cd-levyn kokoinen. Värit myös tummuvat melkoisesti, näihinkin tuli ehkä turhan tummat värit alkujaan.

Väritin nämä kokeilut Copic Ciao -tusseilla, ja ääriviivat on tehty erilaisilla vedenkestävillä tusseilla. Copiceilla saa mukavan maalauksellisen pinnan kuvioihin, joskaan "siveltimenvedot" eivät ole lopullisessa työssä yhtä maalauksellisia.

Ketunpään askartelin illan päätteeksi kaulakoruksi ja vihreät lehtiasiat korvakoruiksi.

I must confess

Oli seuraavaksi tarkoitus esitellä tällaista väriyhdistelmää tunikan muodossa, joten tikuttelin hihat valmiiksi supernopeasti, päättelin langanpäät, ompelin napit ja pesin...

Ja siitä tuli liian pieni. Tai se on oikean kokoinen paitana, mutta kun tarkoitus oli tehdä väljä, melkein mekkopituinen neuletunika, oli mitoitus väärä. Vähän kyllä epäilin tätä toisen hihan silmukoita poimiessa, mutta annoin mennä... Nyt pusero on häpeämässä ja odottamassa purkua.

Sillä tulin aloittaneeksi jotain aivan uutta! Taas takkia fingering-paksuisesta langasta. :D Tässä neuloin hihat melkein heti, kun sain hihat ja vartalon erotettua, ja juuri nyt posotan helmaa iäisyyden. On tullut katsottua jokunenkin jakso Frendejä samalla...

Sain myös Neulottelua-blogin sndralta tunnustuksen. :)

Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille. 

 

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

 
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.

 

Aika monessa blogissa tämä tunnustus on jo näkynyt, lähes kaikissa niissä, jotka olisin tähän linkittänyt. Itse haluan antaa tunnustuksen yhdelle pidemmän ajan suosikilleni ja kahdelle uudemmalle:

Poni syö lankarahani

Hippusia

Supermajji seikkailee

Mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä?

Minulla ei ole pienintäkään havaintoa. Mutta sen sijaan minulla on uusi lempivillatakki:

(Olisi voinut kyllä vetäistä sen hartioilta paremmin ylle, mutta toisaalta se on kiva juuri noinkin.)

Tarkoitus oli tehdä hiukan lantiopituista pidempi A-linjainen takki. No, pesussa se venähtikin pituutta enemmän kuin leveyttä. Silti - tai juuri siksi - tykkään aivan hirveästi.

Lankana tässä on käsinvärjätyt langat, joista vihreä BFL Supersock on ollut jo melkein valmis Plain and Simple, ja hihoja vailla ollut Still Light, jonka helmassa oli tuota petroolinsinistä superwash merinoa. Petrooli on ollut em. Still Lightin lisäksi puseronalku yhdessä lämpimän punaisen lajitoverinsa kanssa.

Nyt ne ovat täydelliset yhdessä. Tämä on minun Mad Hatter* -takkini

Koska takille tuli yllättävästi mittaa, aiemmin ostamani napit loppuivat tietysti kesken. Hassun Hatuntekijän luonteen mukaan korvasin puuttuvan napin toki aivan erilaisella, vaikka olisin voinut käydä ostamassa yhden lisää.

Mukavin tuo takki on kuitenkin ollessaan täysin auki.

Koko takki on neulottu 3,5 mm puikoilla, vaikka ei olisi tehnyt pahaa neuloa ainakin nappilistat vaikkapa kolmemillisillä. Toisaalta se ei haittaa. Takki on kuitenkin juuri hyvän kokoinen ja mallinen ja väriyhdistelmä täydellinen. Olen rakastunut. <3

Kuvista valtava kiitos ja hatunnosto Glendoralle.

*Nimi tulee väriyhdistelmästä, jonka alkuperäinen versio on saanut inspiraationsa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hassun Hatuntekijän vaatetuksesta. Takkiin päätynyt väripari on hiukan sinertävämpi ja värikylläisempi, mutta tämänkaltainen oliivin-/omenanvihreän ja petroolin yhdistelmä on silti minulle aina Mad Hatter.