50 asiaa minusta*, osa 1: Iloitsen monesti hyvin pienistä asioista.
Vuosia sitten elämäni mullistui, kun oivalsin, että iloon ja onneen ei tarvitse aina isoja asioita. Opin näkemään yksityiskohtia, jotka vaikuttivat minuun positiivisesti: takapihalla pyörivät jänikset, lentokoneiden seuraaminen ikkunasta kirjoittaessa, valtava purkillinen värikkäitä nappeja...
Onnen ja ilon voi löytää hyvin pienistä asioista. Siksi olen ollut innoissani 100 onnellista päivää -kuvahaasteesta. Eilen onni oli iltapalaksi keitetty suklismanna, tänään se on erittäin hyvin valittu ylläripussiponi (niitä oli Prismassa ehkä kolme, otin summassa yhden ja sieltä tuli juuri se poni jonka ehkä eniten halusin tästä setistä).
* Tämä postaus aloittaa 50 asiaa minusta -sarjan, jossa paljastan itsestäni otsikon mukaisesti 50 asiaa itsestäni. Varastin idean törkeästi useilta sarjisblogeilta. :P
Mä oon tismalleen samaa mieltä tuosta positiivisuusjutusta. Tai siis mä ajattelen niin, että ihminen voi valita olevansa joko peruspositiivinen tai -negatiivinen. :) Hetken aikaa siinä menee oppia näkemään ja huomaamaan niitä pieniä kivoja asioita, mutta ajan myötä oppii ihan aidosti iloitsemaan esim niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin heräämisestä aamulla, linnunlaulusta ja vuodenaikojen vaihtelusta... :) Ihana postaus!
VastaaPoista