Jos tammikuussa luin runoja ja lyhytproosaa, helmikuu oli selkeästi romaanikuu.
Sain Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneironin mieheltä joululahjaksi. Minulla oli melko suuret odotukset kirjaa kohtaan, mutta on pakko myöntää, että petyin. Idea on erinomainen, ja naiset kaikki erittäin kiinnostavia, mutta olisin halunnut lukea enemmän kaikkien elämästä. Nyt kirja keskittyi aivan liikaa yhteen asiaan. Sinänsä tekstillä leikittely ei minua haitannut, mutta yhdessä kohtaa teki kirjasta haukotuttavan tylsän.
Loppufiilikset: Ihan kiva, 3/5 (pyöristetty 2,5:stä). Oneiron menee lukuhaasteen kohtaan 44.
Tänä vuonna lukupinossani on useampikin kirja, jonka luen toista tai viidettätoista kertaa. Anja Kaurasen Syysprinssin ostin viime keväänä(?) Lukulaarista (ihana divari, suosittelen), olin lukenut sen joskus teininä. Nappasin kirjan alkuvuodesta luettavaksi sellaisina hetkinä, kun ehdin lukea vain muutaman sivun, sillä Syysprinssin luvut ovat mukavan lyhyitä.
Mitä tästä voisi sanoa. Anja Snellman, ent. Kauranen, on luultavasti kotimaisista kirjailijoista suosikkini ja monellakin tavalla idolini (palaan tähän myöhemmin). Syysprinssi on ihana kertomus rakkaudesta, vaikka samalla surullinen. Sen toivoisi olevan hiukan pidempi. Itse olen niin nuori, että kirjan aikakausi on minulle jokseenkin vieras, mutta samalla hieno kurkistus lähihistoriaan.
Fiilis: Hurmaavan surullinen, 4/5. Lukuhaasteen kohdat 17, 37 ja 41.
Anni Nupponenkin liittyy hauskalla tavalla Anja Snellmaniin. Viime vuoden marraskuussa Snellman oli Roosalupilla keskustelemassa uusimmasta romaanistaan, ja ikään kuin lämmittelynä illalle Anni Nupponen luki pätkän romaanistaan Kauheat lapset. Kirja meni heti ostoslistalle, ja kotiutin sen tammikuussa Tulenkantajien kirjakaupasta.
Kauheat lapset kertoo Trillistä, jonka äiti oli edesmennyt ratasnero, eikä kovin mukava ihminen, ja Marikista, joka kärsii synkroniahäiriöstä. Romaani sijoittuu sodan runtelemaan dystopiaan, jossa hammasrattaat hallitsevat ihmistä, eikä kaikki ole ollenkaan sitä, miltä näyttää...
Kauheat lapset oli erittäin mukava lukukokemus. Olen lukenut aika vähän steampunk-kirjallisuutta, mutta olen muuten kiinnostunut genrestä, joten tarina upposi minuun. Ainoa miinus tässä(kin) kirjassa oli se, että olisin mielelläni lukenut vähän enemmän. Nyt loppuratkaisu tuntui paikoin hätäiseltä.
Fiilis: Tämä oli kiva! Mutta olisi kaivannut pikkuisen lihottamista. 4/5, eikä taida mennä mihinkään kohtaan lukuhaasteessa.
Välipalaksi luin hiukan novelleja. Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha oli ainoa Jääskeläisen kirja, jota en ollut vielä lukenut. Se oli jossain vaiheessa hyvässä tarjouksessa e-kirjana, ja satuin muistamaan kirjan miettiessäni, mitä lukisin seuraavaksi.
Reaalifantasia on yksi lempigenreistäni, ja pidän Jääskeläisen tavasta kirjoittaa. Tämä kokoelma oli siksi hyvä lukukokemus, joskin pari novellia meni hiukan yli hilseen. :D
Fiilis: Tykkäsin! 4/5, menee kohtaan 32.
(Helmet-lukuhaaste 2016)
Reaalifantasia on yksi lempigenreistäni, ja pidän Jääskeläisen tavasta kirjoittaa. Tämä kokoelma oli siksi hyvä lukukokemus, joskin pari novellia meni hiukan yli hilseen. :D
Fiilis: Tykkäsin! 4/5, menee kohtaan 32.
(Helmet-lukuhaaste 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti