listen to me

Kävin viime kuussa pitkästä aikaa kirjastossa. Pääkirjasto Metso on sopivasti pienen lenkin päässä töistä, ja poistuinkin sieltä muutaman kirjan kanssa. Ihan niin kuin kotona ei olisi lukemattomia (kirjaimellisesti :D) kirjoja! Mutta kirjastosta voi ottaa luettavaksi kirjoja, joita ei joko löydy enää kaupasta, tai jotka haluaa lukea, muttei tiedä, haluaako omistaa.

Anja Snellmanin uusin oli tosin ollut jo pitkään ostoslistalla, mutta ei ollut osunut eteen kirjakaupoissa. Niinpä, kun bongasin Antautumisen Sampolassa (jossa olimme viettämässä Viitapiirin 20-vuotisjuhlia) vippilainana (laina-aika yksi viikko), nappasin mukaani. Minulla oli pitkä ilta yksin kotona, joten luonnollisesti jätin baarijatkot väliin ja suuntasin kotiin. :D

Avasin Antautumisen, enkä voinut sulkea sitä ennen kuin olin lukenut koko kirjan. Olen huomannut itsessäni aiemminkin erityisherkän piirteitä, mutta kirjan lukeminen oli monilta osin kuin olisi peiliin katsonut. Kirja on kertomus ihmisestä, joka pyristelee erilaisten vaikeuksien kanssa kohti aikuisuutta ja tajuaa myöhemmällä iällään olevansa erityisherkkä. Tässä romaanissa on niin paljon Anja Snellmania itseään, että sen voisi sanoa olevan muistelmateos.

Törmäsin vielä seuraavan viikon aikana, ennen kuin ehdin edes palauttaa kirjaa kirjastoon, Antautumiseen Sokoksen alepöydässä, ja ostin pois. Kirja odottaa yöpöydällä, että tartun siihen vielä toistamiseen, ajan kanssa.

Fiilis: uskomattoman hieno. Löysin itseni. 5/5, sanoisin, että menee kategorioihin 26 ja 34.

Saara Henriksson oli Viita-akatemian luokkatovereitani, ja yksi ensimmäisistä julkaisseista meidän ryhmästämme. Linnunpaino on hänen toinen romaaninsa.

Linnunpainossa pääsin kurkistamaan balettitanssijoiden elämään, ja varsinaisen tarinan rinnalla kulki myös kertomus Siniparrasta. Romaani on kirjoitettu hyvin runollisesti, joissain kohti jopa turhankin. Mutta idea on hyvä ja tarina toimii.

Fiilis: hyvät fiilikset jäi, menee ostoslistalle. 4/5 tähteä.

Steven Hallin Haiteksti on kiehtonut minua jo kauan, joten nappasin sen mukaani Metsosta. Kirja yllätti minut outoudellaan, ja samalla koukutti niin, että sekin tuli luettua todella nopeasti.

Loppu olikin sitten sellainen, etten osannut muodostaa siitä oikein mielipidettä. Se oli joko todella hyvä tai sitten aivan paska loppu. :D Kirja oli kuitenkin hyvä lukukokemus, ja olen ehkä hiljalleen kallistumassa siihen, että loppu oli hyvä.

Pienenä outoutena vielä joku edellinen lukija oli ollut ilmeisen angstinen ja kielioppinilli. Kirjasta oli nimittäin raaputeltu pois mm. lauseita aloittavia "ja"-sanoja sekä repliikeistä "no"-sanoja...

Fiilis: WTF?! 4/5, täyttää lukuhaasteen kohdan 2.

(Helmet-lukuhaaste 2016)