don't you know you're driving your mamas and papas insane

Hoi! Kuvailin tänään mm. näitä pikkuisia Mini Supersockeja, ja iltapäivän tansseista kotiuduttuani naputtelin Yarngrimoiren Etsy-puotiin. Siellä siis sellaista, mitä jäi neuleretriitistä yli. Ihan kaikkia minien värejä ei jäänyt, mutta ihan kiva kattaus silti. :)

listen to me

Kävin viime kuussa pitkästä aikaa kirjastossa. Pääkirjasto Metso on sopivasti pienen lenkin päässä töistä, ja poistuinkin sieltä muutaman kirjan kanssa. Ihan niin kuin kotona ei olisi lukemattomia (kirjaimellisesti :D) kirjoja! Mutta kirjastosta voi ottaa luettavaksi kirjoja, joita ei joko löydy enää kaupasta, tai jotka haluaa lukea, muttei tiedä, haluaako omistaa.

Anja Snellmanin uusin oli tosin ollut jo pitkään ostoslistalla, mutta ei ollut osunut eteen kirjakaupoissa. Niinpä, kun bongasin Antautumisen Sampolassa (jossa olimme viettämässä Viitapiirin 20-vuotisjuhlia) vippilainana (laina-aika yksi viikko), nappasin mukaani. Minulla oli pitkä ilta yksin kotona, joten luonnollisesti jätin baarijatkot väliin ja suuntasin kotiin. :D

Avasin Antautumisen, enkä voinut sulkea sitä ennen kuin olin lukenut koko kirjan. Olen huomannut itsessäni aiemminkin erityisherkän piirteitä, mutta kirjan lukeminen oli monilta osin kuin olisi peiliin katsonut. Kirja on kertomus ihmisestä, joka pyristelee erilaisten vaikeuksien kanssa kohti aikuisuutta ja tajuaa myöhemmällä iällään olevansa erityisherkkä. Tässä romaanissa on niin paljon Anja Snellmania itseään, että sen voisi sanoa olevan muistelmateos.

Törmäsin vielä seuraavan viikon aikana, ennen kuin ehdin edes palauttaa kirjaa kirjastoon, Antautumiseen Sokoksen alepöydässä, ja ostin pois. Kirja odottaa yöpöydällä, että tartun siihen vielä toistamiseen, ajan kanssa.

Fiilis: uskomattoman hieno. Löysin itseni. 5/5, sanoisin, että menee kategorioihin 26 ja 34.

Saara Henriksson oli Viita-akatemian luokkatovereitani, ja yksi ensimmäisistä julkaisseista meidän ryhmästämme. Linnunpaino on hänen toinen romaaninsa.

Linnunpainossa pääsin kurkistamaan balettitanssijoiden elämään, ja varsinaisen tarinan rinnalla kulki myös kertomus Siniparrasta. Romaani on kirjoitettu hyvin runollisesti, joissain kohti jopa turhankin. Mutta idea on hyvä ja tarina toimii.

Fiilis: hyvät fiilikset jäi, menee ostoslistalle. 4/5 tähteä.

Steven Hallin Haiteksti on kiehtonut minua jo kauan, joten nappasin sen mukaani Metsosta. Kirja yllätti minut outoudellaan, ja samalla koukutti niin, että sekin tuli luettua todella nopeasti.

Loppu olikin sitten sellainen, etten osannut muodostaa siitä oikein mielipidettä. Se oli joko todella hyvä tai sitten aivan paska loppu. :D Kirja oli kuitenkin hyvä lukukokemus, ja olen ehkä hiljalleen kallistumassa siihen, että loppu oli hyvä.

Pienenä outoutena vielä joku edellinen lukija oli ollut ilmeisen angstinen ja kielioppinilli. Kirjasta oli nimittäin raaputeltu pois mm. lauseita aloittavia "ja"-sanoja sekä repliikeistä "no"-sanoja...

Fiilis: WTF?! 4/5, täyttää lukuhaasteen kohdan 2.

(Helmet-lukuhaaste 2016)

there's a brand new talk, but it's not very clear

Jos tammikuussa luin runoja ja lyhytproosaa, helmikuu oli selkeästi romaanikuu.

Sain Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneironin mieheltä joululahjaksi. Minulla oli melko suuret odotukset kirjaa kohtaan, mutta on pakko myöntää, että petyin. Idea on erinomainen, ja naiset kaikki erittäin kiinnostavia, mutta olisin halunnut lukea enemmän kaikkien elämästä. Nyt kirja keskittyi aivan liikaa yhteen asiaan. Sinänsä tekstillä leikittely ei minua haitannut, mutta yhdessä kohtaa teki kirjasta haukotuttavan tylsän.

Loppufiilikset: Ihan kiva, 3/5 (pyöristetty 2,5:stä). Oneiron menee lukuhaasteen kohtaan 44.

Tänä vuonna lukupinossani on useampikin kirja, jonka luen toista tai viidettätoista kertaa. Anja Kaurasen Syysprinssin ostin viime keväänä(?) Lukulaarista (ihana divari, suosittelen), olin lukenut sen joskus teininä. Nappasin kirjan alkuvuodesta luettavaksi sellaisina hetkinä, kun ehdin lukea vain muutaman sivun, sillä Syysprinssin luvut ovat mukavan lyhyitä.

Mitä tästä voisi sanoa. Anja Snellman, ent. Kauranen, on luultavasti kotimaisista kirjailijoista suosikkini ja monellakin tavalla idolini (palaan tähän myöhemmin). Syysprinssi on ihana kertomus rakkaudesta, vaikka samalla surullinen. Sen toivoisi olevan hiukan pidempi. Itse olen niin nuori, että kirjan aikakausi on minulle jokseenkin vieras, mutta samalla hieno kurkistus lähihistoriaan.

Fiilis: Hurmaavan surullinen, 4/5. Lukuhaasteen kohdat 17, 37 ja 41.

Anni Nupponenkin liittyy hauskalla tavalla Anja Snellmaniin. Viime vuoden marraskuussa Snellman oli Roosalupilla keskustelemassa uusimmasta romaanistaan, ja ikään kuin lämmittelynä illalle Anni Nupponen luki pätkän romaanistaan Kauheat lapset. Kirja meni heti ostoslistalle, ja kotiutin sen tammikuussa Tulenkantajien kirjakaupasta.

Kauheat lapset kertoo Trillistä, jonka äiti oli edesmennyt ratasnero, eikä kovin mukava ihminen, ja Marikista, joka kärsii synkroniahäiriöstä. Romaani sijoittuu sodan runtelemaan dystopiaan, jossa hammasrattaat hallitsevat ihmistä, eikä kaikki ole ollenkaan sitä, miltä näyttää...

Kauheat lapset oli erittäin mukava lukukokemus. Olen lukenut aika vähän steampunk-kirjallisuutta, mutta olen muuten kiinnostunut genrestä, joten tarina upposi minuun. Ainoa miinus tässä(kin) kirjassa oli se, että olisin mielelläni lukenut vähän enemmän. Nyt loppuratkaisu tuntui paikoin hätäiseltä.

Fiilis: Tämä oli kiva! Mutta olisi kaivannut pikkuisen lihottamista. 4/5, eikä taida mennä mihinkään kohtaan lukuhaasteessa.

Välipalaksi luin hiukan novelleja. Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha oli ainoa Jääskeläisen kirja, jota en ollut vielä lukenut. Se oli jossain vaiheessa hyvässä tarjouksessa e-kirjana, ja satuin muistamaan kirjan miettiessäni, mitä lukisin seuraavaksi.

Reaalifantasia on yksi lempigenreistäni, ja pidän Jääskeläisen tavasta kirjoittaa. Tämä kokoelma oli siksi hyvä lukukokemus, joskin pari novellia meni hiukan yli hilseen. :D

Fiilis: Tykkäsin! 4/5, menee kohtaan 32.

(Helmet-lukuhaaste 2016)

all the strangers came today

Tammikuun alun pakkasilla yllätin itseni haaveilemasta kaulurista, siis sellaisesta pitkähköstä pötköstä, jollaisia olin aiemmin karsastanut. Nyt tarvitsin sellaisen työmatkoille ja lenkeille huivin kaveriksi.

Kävin stashia läpi, ja pyörittelin useampaakin pehmoista vyyhtiä käsissäni, kunnes eksyin joulukalenterisukkien jäljiltä juuri lajitellulle jämälankalaatikolleni. Kymmenen pientä pehmoista palleroa huuteli nimeäni. Pistin ne samaan kuvaan ja räpsiessäni mietin, miten toteuttaisin raidoituksen. Sitten hoksasin kirjahyllyssä Heurekasta kotiutuneen parin 12-sivuisia noppia.

Siitä se ajatus sitten lähti! Kynää ja paperia ja vaaka ja suunnilleen hatusta heitetty silmukkamäärä, 3 mm puikot ja mulla oli hyvin addiktoiva noppapeli. :D Kauluri valmistui noin viikossa, kun aina piti neuloa vielä seuraava raita.

Ohje: Oh! You pretty things, Ulla 1/16 (oma) / Ravelryssa

Puikot: 3 mm

Lanka: Keesi Ultrasock x2, Kraft BFL Sock, Lanitium ex Machina Merino Sock Twist, Yarngrimoire BFL Supersock ja Yarngrimoire Supersock x5
Menekki: Yhteensä noin 110 grammaa (jämäkerät olivat painoltaan 7-36 grammaa)

Fiilis: talven paras neule! Kuvissa jo jonkun aikaa käytössäkin ollut

Kiitokset: Setsu, Gufi, Downton Abbey, David Bowie <3

Jossain vaiheessa neulomista kaverit alkoivat kysellä, että kai teen ohjeen. Tällä kertaa olin jopa kirjoittanut jonkinlaiset muistiinpanot, joten toki lupasin ohjeen. Ja Ullan deadline-päivänä reippailimme miehen kanssa (kahdesti! Koska kuvaaja ensin kysyi, että miten haluan hänen rajaavan kuvat, ja sitten ei kuunnellut, mitä vastasin! :D) erään sillan alle muutamia hiihtäjiä väistellen.

Ajattelemani hienot graffititaustat olivatkin saaneet lumien myötä huurrelasitteen, mutta toimivat silti melko kivasti vähän rauhallisempana taustana. Ja ohjekin lähti lopulta ihan ajoissa, vaikka karkasin välillä tanssimaan.

Nimeä mietin koko tammikuun. Suuren maestron kuolema ei voinut olla vaikuttamatta tähän, ja kun jo ties kuinka monetta päivää kauluriohjetta ajatellessani päässä soi Oh! You pretty things -kappale, oli valinta lopulta selvä.

Oh! You pretty things on kunnianosoitus paitsi niille pienille ihkulankakerille, jotka haluaa vielä käyttää johonkin ihanaan projektiin, myös herra Bowielle. <3

P.S.: Oli muuten hauskaa seurata noppien todennäköisyyttä. Minun noppani halusivat arpoa minulle paljon eri vihreitä, kun taas yhtä kolmesta turkoosista jämästä tuli vasta aivan viimeisillä 10-20 sentillä. :D