olisit väkevä kuin lehti, joka putoaa

50 asiaa minusta*, osa 1: Iloitsen monesti hyvin pienistä asioista.

Vuosia sitten elämäni mullistui, kun oivalsin, että iloon ja onneen ei tarvitse aina isoja asioita. Opin näkemään yksityiskohtia, jotka vaikuttivat minuun positiivisesti: takapihalla pyörivät jänikset, lentokoneiden seuraaminen ikkunasta kirjoittaessa, valtava purkillinen värikkäitä nappeja...

Onnen ja ilon voi löytää hyvin pienistä asioista. Siksi olen ollut innoissani 100 onnellista päivää -kuvahaasteesta. Eilen onni oli iltapalaksi keitetty suklismanna, tänään se on erittäin hyvin valittu ylläripussiponi (niitä oli Prismassa ehkä kolme, otin summassa yhden ja sieltä tuli juuri se poni jonka ehkä eniten halusin tästä setistä).

* Tämä postaus aloittaa 50 asiaa minusta -sarjan, jossa paljastan itsestäni otsikon mukaisesti 50 asiaa itsestäni. Varastin idean törkeästi useilta sarjisblogeilta. :P

tuskin on viisasta kiipeillä katolle loikoilemaan

Tämän kevään teema: innostun jostain asiasta ja teen sitä sata lasissa viikon tai pari. Sitten löydän uuden innostuksen kohteen ja keskityn siihen täydellä sielulla pari viikkoa. Ja niin edelleen...

aloin harjoitella kiviinpiirtämistä

Löysin jo kauan sitten ostamani ja hukkaan menneeksi luulemani pari arkkia kutistemuovia ja muutaman päivän mietinnän jälkeen tänään oli oikea päivä alkaa leikkiä sen kanssa.

Samoista paperikasoista löytyi myös valtava nippu Tavastian kuviksen tunneilla tehtyjä kokeiluja, joista löytyi tuo keltavioletti pyöreä kukka-asia.

Kutistemuovi nimensä mukaisesti kutistuu melko lailla, tämä nimenomainen n. 60%. Alunperin pyöreä kukka-asia oli cd-levyn kokoinen. Värit myös tummuvat melkoisesti, näihinkin tuli ehkä turhan tummat värit alkujaan.

Väritin nämä kokeilut Copic Ciao -tusseilla, ja ääriviivat on tehty erilaisilla vedenkestävillä tusseilla. Copiceilla saa mukavan maalauksellisen pinnan kuvioihin, joskaan "siveltimenvedot" eivät ole lopullisessa työssä yhtä maalauksellisia.

Ketunpään askartelin illan päätteeksi kaulakoruksi ja vihreät lehtiasiat korvakoruiksi.

I must confess

Oli seuraavaksi tarkoitus esitellä tällaista väriyhdistelmää tunikan muodossa, joten tikuttelin hihat valmiiksi supernopeasti, päättelin langanpäät, ompelin napit ja pesin...

Ja siitä tuli liian pieni. Tai se on oikean kokoinen paitana, mutta kun tarkoitus oli tehdä väljä, melkein mekkopituinen neuletunika, oli mitoitus väärä. Vähän kyllä epäilin tätä toisen hihan silmukoita poimiessa, mutta annoin mennä... Nyt pusero on häpeämässä ja odottamassa purkua.

Sillä tulin aloittaneeksi jotain aivan uutta! Taas takkia fingering-paksuisesta langasta. :D Tässä neuloin hihat melkein heti, kun sain hihat ja vartalon erotettua, ja juuri nyt posotan helmaa iäisyyden. On tullut katsottua jokunenkin jakso Frendejä samalla...

Sain myös Neulottelua-blogin sndralta tunnustuksen. :)

Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille. 

 

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

 
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.

 

Aika monessa blogissa tämä tunnustus on jo näkynyt, lähes kaikissa niissä, jotka olisin tähän linkittänyt. Itse haluan antaa tunnustuksen yhdelle pidemmän ajan suosikilleni ja kahdelle uudemmalle:

Poni syö lankarahani

Hippusia

Supermajji seikkailee

Mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä?

Minulla ei ole pienintäkään havaintoa. Mutta sen sijaan minulla on uusi lempivillatakki:

(Olisi voinut kyllä vetäistä sen hartioilta paremmin ylle, mutta toisaalta se on kiva juuri noinkin.)

Tarkoitus oli tehdä hiukan lantiopituista pidempi A-linjainen takki. No, pesussa se venähtikin pituutta enemmän kuin leveyttä. Silti - tai juuri siksi - tykkään aivan hirveästi.

Lankana tässä on käsinvärjätyt langat, joista vihreä BFL Supersock on ollut jo melkein valmis Plain and Simple, ja hihoja vailla ollut Still Light, jonka helmassa oli tuota petroolinsinistä superwash merinoa. Petrooli on ollut em. Still Lightin lisäksi puseronalku yhdessä lämpimän punaisen lajitoverinsa kanssa.

Nyt ne ovat täydelliset yhdessä. Tämä on minun Mad Hatter* -takkini

Koska takille tuli yllättävästi mittaa, aiemmin ostamani napit loppuivat tietysti kesken. Hassun Hatuntekijän luonteen mukaan korvasin puuttuvan napin toki aivan erilaisella, vaikka olisin voinut käydä ostamassa yhden lisää.

Mukavin tuo takki on kuitenkin ollessaan täysin auki.

Koko takki on neulottu 3,5 mm puikoilla, vaikka ei olisi tehnyt pahaa neuloa ainakin nappilistat vaikkapa kolmemillisillä. Toisaalta se ei haittaa. Takki on kuitenkin juuri hyvän kokoinen ja mallinen ja väriyhdistelmä täydellinen. Olen rakastunut. <3

Kuvista valtava kiitos ja hatunnosto Glendoralle.

*Nimi tulee väriyhdistelmästä, jonka alkuperäinen versio on saanut inspiraationsa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hassun Hatuntekijän vaatetuksesta. Takkiin päätynyt väripari on hiukan sinertävämpi ja värikylläisempi, mutta tämänkaltainen oliivin-/omenanvihreän ja petroolin yhdistelmä on silti minulle aina Mad Hatter.