Tour de Fleecekin oli ja meni, siinä heinäkuun hektisissä tunnelmissa. Oli nimittäin kaikenlaista reissua ja hommaa muutenkin, joten mitään kehruumaratonia en kyennyt itselleni järjestämään. Kehräsin kyllä hiukan joka päivä, mutta toinen tavoitteeni jäi saavuttamatta.
Alku oli hyvä, kehräsin melko äkkiä kaksi lankaa valmiiksi asti.
100 superwash merinoa, kaksisäikeisenä, n. 340m/120g. Värjäys Shadawyn Fiberartsin. Tämä oli mukava lämmittelylanka, tarkoitus oli kehrätä jotain muuta, mutta tartuinkin tähän kuituun ja pidin vähän hauskaa.
Seuraava kuitu oli omasta väripadasta, iso letti bfl/nylonia. Olin säikeeseen niin tyytyväinen, että pukeuduin kisan hengen mukaisesti keltaiseen huiviin kerratessani. (Yksi ohjeista kehottaa pukeutumaan keltaiseen aina, kun tuntee onnistuneensa. Tour de Francessa keltainen on voittajan väri, mutta Tour de Fleecessä kaikki ovat voittajia.)
Lopputulos navajoituna: 553m/133g eli n. 415m/100g. Aloitin näistä ensin sukkia, mutta halusinkin sitten jotain, mitä voisi pitää enemmän näkyvillä. Suurin osa langasta on siis jo neuleena, josta lisää tuonnempana. :)
Tässä vaiheessa olin saanut ihanan, piskuisen, TurtleMaden tekemän turkkilaisen värttinän. Värttinä on 3D-printattu ja erittäin kevyt (omani painaa 20g). Lyhyen karansa ansiosta tämä pikkuinen on helppo ottaa mukaan.
Esimerkiksi Titityyn kesämiittiin, joka kutsui heinäkuun puolenvälin
tienoilla. Siellä kävi sitten niin, että haaskasin koko
shoppailubudjettini ensimmäisellä kojulla. Riimingalla oli myynnissä (tuotannosta poistuvia?) Pipsa-hupparitunikoita 40 eurolla. Petroolinvärinen ihkutunika oli heräteostos, jota en ole katunut hetkeäkään!
Samalla reissulla kehräsin myös Hankasalmen rautatieasemalla Seminaarinmäen mieslaulajien keikkaa odotellessani. :)
Loppu-Tourista aika vain ei meinannut millään riittää näin ohuen säikeen kehräämiseen. Loppuun asti yritin, mutta alle puolet sain kehrättyä. Ja tämä kehruu odottelee vieläkin jatkamistaan... iski pieni plääh tässä. (Lisäksi värttinän väritys on alkanut vähän tökkiä. Luulin saavani turkoosi/violetin, mutta turkoosiksi luulemani seagreen olikin kylmää vihreää. Onneksi värttinälle on tiedossa uusi, rakastavampi koti, heti kun saan säikeen valmiiksi.)
Lisäksi aloitin kahta muutakin kuitua, jotka jäivät kesken. Blaah. No, ehkäpä syksyllä kehruumojo taas nostaa päätään. Siihen asti on keskityttävä neulomaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti