Väritän värityskirjaa

50 asiaa minusta, osa 2: Värit
 

Tunnustan jotakin: olen aivan hirvittävän nirso värien suhteen. Pidän monesta väristä, mutta väärä väri saattaa pilata jonkun muuten hyvän asian. Tai jopa väärä sävy!

Olen joutunut kärsimään tästä ominaisuudesta varsinkin erinäisten joululahjojen vuoksi. Siksipä ajoitan tämän tekstin juuri nyt (ja linkkaan someen, missä liikkuu ainakin muutama sukulainen), jos se vaikka auttaisi siinä joululahjapähkimisessä. En haluaisi nirsoilla, mutta minusta tuntuu, että lähimmätkään sukulaiset eivät ole aivan kärryillä siitä, mistä pidän.

Värit ovat minulle erittäin tärkeitä, saan lempiväreistäni voimaa ja hyvää meininkiä, tietyt värit ovat turvavärejä, joihin voin tarttua silloin kun maa alla horjuu. Toisaalta inhokkivärini tekevät muuten mukavista tai hyvistä tavaroista tai asioista mielestäni vastenmielisiä. Turkoosilla lakanalla tulee uni paremmin kuin vaaleanvihreällä, esimerkiksi. :)

Joten tässä tulee lukuisten kuvien avulla toivottavasti vähän värimakuani selväksi. ;)


Turkoosi ja petrooli

Turkoosi ja petrooli ovat mulle varmaan lempiväreistä mieluisimmat. Käytän molempia mahdollisuuksien mukaan paljon sekä sisustuksessa että varsinkin pukeutumisessa ja kaikessa muussa, ja yhdistelen luovasti eri väreihin.

Molempien suhteen olen kuitenkin myös tarkka sävyistä: turkoosi ei toisaalta saa olla liian lähellä vaaleansinistä eikä toisaalta myöskään mennä mintunvihreäksi. Petrooli ei saa olla liian sininen eikä toisaalta liian vihreäkään.

Pidän turkoosista myös sisustusasioissa, varsinkin astioissa ja muissa pienemmissä yksityiskohdissa. Sen lisäksi se sopii mielestäni makuuhuoneeseen erittäin hyvin, sillä on rauhoittava ja viileä väri.


Vihreä

Vihreän kanssa olen ehkä kaikista nirsoin. Perusvihreä ei minuun uppoa, eikä smaragdinvihreä (siis se sävy, joka on englanniksi emerald) myöskään oikein. Sammalenvihreän kelpuutan, jos se on vahvasti hehkuva ja keltaiseen taittuva, samoin oliivinvihreä. Vihreä on hankala väri sisustuksessa, haluaisin eroon niistä vähistäkin vihreistä tässä pienessä asunnossa ainakin. Mutta vaatetuksessa rakastan oikeansävyisiä vihreitä!

Lemppari minulle vihreistä on varmasti tällainen jännä vaalea kellertävä, joka ei ole ihan happovihreä, omenanvihreä tai sammalenvihreäkään. Toisaalta pidän myös hyvin paljon mustalla silatusta, kuitenkin hiukan lämmintä hehkuvasta "tartan"-vihreästä.

Värin nimikin on kuvaavasti Ylämailla.

Keltainen

Keltainen on minulle kummallinen väri, sillä lähes koko ikäni kammosin kaikkea keltaista, enkä suostunut pukemaan sitä ylleni, saati halunnut sisustukseeni.

 

Sitten muutama vuosi sitten rakastuin täysin sinapinkeltaiseen, sitten sahraminkeltaiseen, ja nyt voisin jopa ottaa sisustukseeni jotakin voimakkaan kirkkaankeltaista. Paino sanalla VOIMAKKAAN. Hailakat ananaksenkeltaiset, tipunkeltaiset, ällöpastellikeltaiset ja myös neonkeltaiset ovat edelleen iso nounou. Keltaisessa pitää olla lämpöä ja voimakkuutta tarpeeksi.

Sisustuksessa suosin oikeastaan enemmän lämpimiä keltaisia kuin muita, sillä yritän tuoda olohuoneeseen ja keittiöön epätoivoisesti jotakin väriä retrosävyillä, mutta jossakin kohtaa myös jokin voimakas kirkkaampi keltainen voisi toimia.

Haaveilen keltaisesta Mariskoolista (tai kopiosta jopa). Tämä ihanuus on miehen vanhempien keittiössä.

Neulevaloni on jännä: en osaa oikein sanoa, onko se keltainen vai oranssi. Ihana väri silti! Ja malli, vanha kunnon Lival. :)

Oranssi

 

Oranssi on pyörinyt matkassani todella pitkään, varsinkin yhdistettynä muihin väreihin (kuten turkoosiin, harmaaseen ja mustaan) sekä hiusten värinä. Oranssi ei missään nimessä saa olla hailu persikka tai mikään lohenvärinen, eikä myöskään liian ruskea, puhumattakaan kirkuvasta neonoranssista, vaan hyvä poltettu oranssi tai räiskyvä punaoranssi. Myös voimakas keltaoranssi on hiipinyt lähelleni kuin huomaamatta.

Punainen

Yritän viljellä punaista varsinkin keittokomerossamme, jonka seinillä on ikävän siniharmaita laattoja. Olen valinnut useammankin kodinkoneen ja muun näkyvillä olevan asian siksi, että se on ollut punainen. ;)

Punaisen suhteen olen myös melko nirso. Kylmään taittuva peruspunainen tai joulunpunainen eivät minua sykähdytä isoina pintoina, mutta Rakastan oranssiin taittavaa retropunaista, sellaista oikein hyvää paprikanpunaista, varsinkin turkoosiin yhdistettynä. Hyvä peruspunainenkin menee yhdessä muiden värien tai valkoisen kanssa.

Pinkki(/vaaleanpunainen)

Pinkki on hankala. On Pinkkejä Kausia. Toisinaan tykkään yhdistää lällyä vaaleanpunaista oikein topakkaan turkoosiin tai mustaan, toisinaan rakastan räiskyvää, äjyvää hotpinkkiä, ja toisinaan mulle uppoaa voimakas magenta tai muu jo purppuraan viittaava. Toisinaan taas pinkki ei uppoa sitten millään. Ja sisustusvärinä se vaan ei meillä toimi, ei ollenkaan.

Purppura

Käsittelen purppuran erikseen, vaikka se ja violetti ovat tavallaan samaa väriperhettä. Tässä tapauksessa itse nimitän nyt punaviolettia purppuraksi.

Purppura, sellainen oikein hehkuva, melkein magenta punavioletti, on yksi lempiväreistäni. Se on rakkauden väri, Jumalattaren väri, anteeksipyytelemätön ja röyhkeä, kuten sinivoittoinen kumppaninsakin. Purppura sopii monien muiden lempivärieni kanssa, jopa punaisen tukkani (ainakin haluan uskotella näin, hiljaa siellä takarivissä!) ja vaatekaappiani valtaavan mustan.

Purppura, violetin ja pinkin ohella, on lähinnä vaatetusväri, sillä ei meillä ole oikein sijaa sisustuksessa, poislukien muutamat lakanat.

Violetti

Violetti, siis sinivioletti, näkyy ehkä hiukan vähemmän, mutta vain siksi, että on hankalaa löytää violettia, joka ei olisi sellainen "perusperus" tai "N-alkuisen firman lankojen violetti", vaan tumma, sävykäs, sähköinen violetti. Olen onnistunut värjäämään sellaisia violetteja, mutta yllättäen, ne ovat menneet käsistä nopeasti. :D

Violetti on myös aivan sairaan vaikea kuvattava, varsinkin talviaikaan...

Sininen

Sininen on paha. Jostain syystä asunnossamme on hirveästi sinisiä asioita, vaikka olen inhonnut väriä jo vuosia. Teini-ikäisenä en saanut ostaa mustia vaatteita, joten käytin sitten paljon tummansinistä, ja sininen jäi tavallaan väripalettiini myöhemminkin - kunnes löysin kaikki turkoosinsävyt ja muut värit, ja siniselle tuli stoppi.

Sininen on mielestäni jotenkin tunkkainen ja perusperusperus, liian perusväri minun vaatekaappiini tai kotiini. Ja silti meillä on mm. sininen imuri ja kaappi puolillaan sinisiä liinavaatteita... Olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt hankkiutua eroon sinisistä sisustusasioista, enkä suosu enää ostamaan niitä. Jos pitäisi sanoa vain yksi inhokkiväri, se olisi epäilemättä juuri sininen.

Tuhosin aiemmin tänä vuonna akryylivärien sinisiä jämiä Doctor Who -aiheiseen fanityttövaihtopakettiin. Vastaanottajalle sininen oli yksi lempiväreistä.

Musta ja valkoinen

Käsittelen tässä kohtaa mustaa ja valkoista yhdessä, sillä pidän kovin niiden yhdistelmän graafisuudesta ja kontrastista. Yleensä, jos minulla on jossakin valkoista, yhdistän siihen mustaa. Graafiset mustavalkoiset asiat ovat mieleeni, samoin kuin mustavalkoiset valokuvat.

Musta sopii myös luonnonvalkoisen kanssa.
 

Musta on vaatekaappini peruspilari. Vaikka olen hankkinut viime vuosina muunkin värisiä alaosia, on yleensä vaatetuksessani ainakin jotakin mustaa. Tämän syksyn perusvaatetukseni tuntuu olevan mustat farkut, mustat varrettomat maiharit (tai värikkäät tennarit) ja värillinen trikoopaita.

Harmaa

Harmaa on myös hyvä perusvalinta, ainakin hiukan kylmempi harmaa, joka ei kuitenkaan taita liikaa siniseen. Tummaan (ja vaaleampaankin) harmaaseen on hyvä yhdistellä erilaisia voimakkaita värejä.

Harmaa on hyvä väri, Momokin sen tietää! Mutta mieluummin silti valitsen aina värikkään kuin harmaan, jos on vaihtoehtoja.


Ruskea

Ruskean kanssa olen tarkka. Sisustuksessa meillä näkyy tummaa puuta, joka on mieleeni. Vaatetukseen valitsen voimakasta, sävykästä, hyvää ruskeaa. Minulla on stashissa yhdet Täydellisen Ruskeat langat, jotka etsivät Täydellistä Takkiohjetta. Myös messingin, pronssin ja kuparin sävyt ovat mieleeni.

Beige

Jos olet ajatellut hankkivasi minulle/meille jotain "turvallista, vaikkapa beigeä", minulla on siihen vain yksi vastaus:

Beige EI ole väri. Olen viime vuodet yrittänyt miettiä, miten peittäisin asuntomme kaurapuuronkalmeat beige-valkeat seinät, en todellakaan kaipaa sisustukseen sitä enää yhtään lisää. (Olen vain hirvittävän hidas ja saamaton, mitä tulee sisustukseen, kun kaiken pitää tietysti olla täydellisen sävyistä... Mutta olen vihdoin saanut hankittua muutamia julisteita, jotka ehkä ratkaisevat ongelman.)


Yhteenvetona: rakastan Voimakkaita värejä - joskaan en ihan aina niitä neonvärejä - ja pastellit sekä perusvärit ovat nounou. Tiedän vuosien varrella saaneeni lahjaksi kaikenlaista asioita, joista antajat ovat varmaankin ajatelleet, että "kyllä se vielä joskus arvostaa tätä peikeä/tummansinistä/vaaleansinistä/hailakanvihreää". Mutta minusta on aivan turhaa ostella kenellekään "sitten joskus" -asioita, tai yrittää käännyttää ketään pitämään jostakin väristä. Hukumme muutenkin liikaan tavaraan, en kaipaa vaivoikseni rumia asioita, joita en halua käyttää.

you better work

Tour de Fleece 2014 oli taas tuttuun tapaan samaan aikaan kuin Tour de France eli Ranskan ympäriajo. Villavyyhdissä olikin puhetta siitä, että jännästi kehräys ja polkupyöräilyn katsominen tuntuvat kuuluvan yhteen. :D

Itse en tosin katsonut Ranskan ympäriajoa, vaan hiukan toisenlaista kisaa alkupuolella Touria. Tulin nimittäin putkittaneeksi Netflixistä neljä kautta RuPaul's Drag Racea. :) Viidettä kautta en sitten intensiivisen putken jälkeen enää jaksanut katsoa perään, vaan käännyin muiden sarjojen ja elokuvien sekä musiikin puoleen kehruuviihdykkeenä.

Ja aika kivasti sainkin poljettua (yhteiskuvasta puuttuu yksi vyyhti):

Minulla oli tavoitteena lähinnä kehrätä joka päivä paitsi lepopäivinä (virallisesti kaksi). Pidin tosin vain yhden lepopäivän lopulta, aiemman Helsingin-reissuni aikataulu oli sellainen, etten päässyt koko päivänä rukin ääreen. Muina päivinä poljin enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän.

Tästä se lähti! Halusin saada nämä kehrättyä pois; punainen ja vihreä olivat ihkuväreineen huudelleet minua jo tovin, ja petrooli merinosilkki taas oli jäänyt mulle, koska oli haljennut jo kuituja jakaessa lähes täysin kahtia.

Punainen Widdershin Woolworksin merino lähti ensimmäisenä rullille. Jaoin letin leveyssuunnassa kahteen osaan ja kehräsin toisen toisesta päästä aloittaen ja toisen eri päästä aloittaen, että sävyt hiukan sekoittuivat:

Rise Like a Phoenix
100% merino
n. 410m/114g

Seuraavana otin käsittelyyn omista padoista nousseen BFL/silkki/sparklen, josta tein niin ikään kaksisäikeistä, joskin kuidun jakaminen ilmeisesti ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaan toista säiettä tuli hurjasti enemmän:

Loput säikeestä pyörittelin vuoristolaiskertausrannekkeeksi ja siitäpä tulikin melkoisen iso ranneke sitten. Mutta sain kuin sainkin kerrattua koko langan kaksisäikeiseksi. Minulla on vähän tapana tehdä turhan kierteistä lankaa, ja tästä yksilöstä saikin ylikierrettä kurittaa kosteana pois ihan kunnolla. Lopputuloksena tiukkaa n. light fingering -vahvuista lankaa:

She's a Glamazon
Yarngrimoire superwash BFL/silkki/sparkle 60/20/20%
n. 572m/130g

Ohuen sparklen jälkeen oli vuorossa tällainen yhden illan juttu, jonka kehräsin samoin kuin Widdershin Woolworksin merinon, mutta hurjasti paksumpana.

Don't Be Jealous of My Boogie
Kitty Mine Craftsin merinoa värissä Pacific Orangetip
n. 228m/124g

Seuraavaksi halusin jotain navajoitavaa, ja polkaisin rullalle Keesin shettis/silkin. Kuitu kehräytyi todella kauniisti ja värit ovat ihanat, mutta pehmokuitujen jälkeen karkeahkon kuidun kertaaminen oli tosi työlästä, varsinkin, kun tappelin rullatuolini jarrun kanssa koko kertaamisen ajan. Langasta tuli kyllä nättiä:

I Like to Press Wild Flowers
Keesin shetland/silk 80/20%
n. 200m/100g

Sitten käsittelyyn päätyi taas omaa värjäystä. Värjäsin tämän alun perin itselleni, sitten kuivumaan laittaessa totesin että ehkä kuitenkin myyn sen. Kuivumasta ottaessani huomasinkin, että (sen lisäksi että väri olikin kiva) kuitu alkoi toisesta päästään haljeta selkeästi kolmeen. Päätin kokeilla aitoa kolmisäikeistä. Kuitu on siis jaettu leveyssuunnassa kolmeen osaan, joista tosin yksi osoittautuikin muita paksummaksi.

All the Best People Are:
Yarngrimoire merino/nylon 75/25%
n. 410m/120g

Meleerattua ja toisinaan raidallistakin lankaa siitä sitten tuli. Ja koska perinteitä on noudatettava, aloitin langasta heti paikalla sukat:

Sukkia neuloin matkalla Villavyyhdin peijaisiin, mutta itse peijaisissa poljin Ameliaa, joka pääsi ensimmäistä ja viimeistä kertaa tutustumaan kauppaan. Väri-ilotulituksen (kehrätty myöskin samalla tavalla kuin ensimmäinen tour-lanka) säikeet eivät meinanneet pysyä lestissään ja tankkauskin tuppasi olemaan alkupäivästä heikonlaista (ihan oma syy), mutta langasta tuli silti aika nättiä. Kertaamisen jätin suosista kotiin, kun loppuillasta oli jo melkoisen hikinen ja kaikkensa antanut olo.

Priscilla, Queen of the Desert
Beesybeen superwash merinoa värissä Da Funk
n. 281m/114g

Tässä välissä aloitin sitä petroolia merinosilkkiä, jonka ensimmäisen säikeen sain valmiiksi samana päivänä, kun lähdin maalle rukkeineni ja kuituineni... paitsi että perillä huomasin unohtaneeni toisen puolen kuidusta kotiin. Epätoivoissani kaivoin sitten kuitupusseistani AnuW:n tekemiä rolageja, joiden materiaalina taisi olla pääosin minulta saadut ylijäämäkuidunpätkät.

Tästä tuli haastekehruuni, vaikka en sitä virallisena haastepäivänä kehrännytkään. En ollut aiemmin rolageja kehrännyt, mutta pidin kyllä kovin. Lankaa tuli toivottavasti sen verran, että saan näistä pienet kämmekkäät tms.

You're a Champion (haastekehruu)
AnuW:n karstaamia ja pyörittämiä rolageja, erilaisia kuituja
114m/34g

Mukaan maalle oli päässyt myös Keesin superwash merino, tilauksesta minulle värjätty. Näitä oli alun perin kaksi hiukan erilaista lettiä, toisen kehräsin jo aiemmin, ja nyt tämä painavampi pääsi kehrättäväksi. Kehräsin letin puolikkaat samaan suuntaan ja yritin kohdistaa värit edes suurin piirtein:

Mutta pääosin värit oranssia lukuunottamatta menivätkin iloisesti sekaisin ja kohdistuivat vasta loppupuolella lettiä. Aika ihkua siitä silti tuli.

I Was Born This Way
Keesin superwash merino värissä Bazinga!
n. 505m/130g

Kotiin päästyäni ja merinon kerrattuani tartuin sitten siihen merinosilkkiin, joka halusi aivan väkisin todella ohueksi. Koko viikonloppu meni sen parissa, eivätkä Tour-päivien tunnit aivan riittäneet, vaikka sunnuntaina kertasin vielä pikkutunneille asti. Maanantaina oli pakko jatkaa vielä vähän. Lasken tämän silti Tour-kehruisiin, sillä suurin osa on poljettu Tourin aikana.

So You're Back from Outer Space

Yarngrimoiren superwash merino/silkki 75/25%

n. 760m/110g

Aika monta kilometriä taisin polkaista. Ja melko hienosti vajutin kuitustashiani, nyt sinne mahtuu jotain uuttakin. ;)

(P.S.: papukaijamerkki sille, joka hoksaa, mikä yhdistää yhtä lukuunottamatta kaikille Tour-kehruilleni antamia nimiä. :))