tänä vuonna käy kato

"Joskus elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa
mut se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa
sä törmäät teräviin kiviin kosken kuohujen raivotessa
keula tuntuu kestävän, kaiken kestävän
vene on pieni ja vaatimaton, vaikka varustamo on vauras

elämä on hauras
jo kuudentena päivänä voit rikkoa sen käsillä
kun kivinen maa saa nöyrtymään sun kultaluisen auras
elämä on hauras"

Tänä vuonna olen kohdannut surun monta kertaa. Kevät raakuudessaan vei kaksi ihmistä lähes peräkkäisinä päivinä. Toisen tunsin vain vähän aikaa netin kautta. Toinen asui naapurissa, kun olin lapsi.

"tänä vuonna käy kato
karja menee umpeen
sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten"

Kesän korvalla eräs ystävä joutui kohtaamaan aivan hirvittävän menetyksen. Siitä lähtien CMX:n Talvipäivänseisaus on soinut päässäni.

Myös muilla ystävillä on ollut menetyksiä. Joillakin aivan liikaa.

Vaikka kuolema ei olekaan käynyt aivan minua lähellä, on silti käsittämätöntä ajatella, kuinka jotakuta ei yhtäkkiä enää olekaan. Tai kuinka elämä muuttuu silmänräpäyksessä.

"Oletko huomannut?
Magneettinen pohjoisnapa vaihtaa
paikkaa etelän kanssa
Silti pohjoisessa on aina kylmä
Heinäkuussakin kuolema tuulessa"

Vajaa kuukausi sitten neule- ja kehräysyhteisö koki yhteisen surun, kun monen tuntema ja pitämä Villasukka-Heli menehtyi aivan yllättäen.

Tapasin Helin muutaman kerran, ensimmäisessä retriitissä ja sitten joitakin kertoja ohimennen messuilla. Mutta hän oli aina ystävällinen, tuntui läheiseltä, helposti lähestyttävältä. Helin tummaa Sonata-rukkia ihailin ensimmäisessä retriitissä ja haaveilin kehräämisestä, enkä uskaltanut edes koskea rukkiin.

Vaikka tämä vuosi onkin pitänyt sisällään paljon oppimista, olisin vähiten tarvinnut oppitunteja luopumiseen ja suruun. Kuolema kuuluu elämään, mutta tämä kuolema alkaisi jo riittää vähäksi aikaa.


(Lainaukset: Ismo Alanko - Elämä on hauras, CMX - Talvipäivänseisaus ja Tuvalu - Metarktis.)