learning to ply

Satuin pari viikkoa sitten oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja meille muutti vähäksi aikaa lainaan rukki, Louët Victoria.

Aloitin rukin kanssa vaatimattomasti harjoittelemalla pienillä nöttösillä. Ensimmäisenä kaupanpäällisinä tullut humbug-bfl, joka oli melkoisen hankalaa työstää.

Harjoittelin samalla kunnolla navajokertausta, ja kolmisäikeistä lankaa tuli 44 grammaa ja 38 metriä.

Samana päivänä, kun rukki tuli, sain hirveän apuavillaloppuu! -kohtauksen ja nappasin ruokakaupasta mukaan pari Hahtuvaista. Nekin käytin navajokertaamisen opetteluun. Toinen vyyhdeistä on 48 g ja 58m, toinen huikeat 50g ja 80m.

Ensimmäinen isompi topsi rukin kanssa sen sijaan päätyi kaksinkertaiseksi. Dyeabolicalyarnsin BFL Humbugia värissä Carnivale. Lankaa siitä syntyi n. 275m (115g).

tänä vuonna käy kato

"Joskus elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa
mut se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa
sä törmäät teräviin kiviin kosken kuohujen raivotessa
keula tuntuu kestävän, kaiken kestävän
vene on pieni ja vaatimaton, vaikka varustamo on vauras

elämä on hauras
jo kuudentena päivänä voit rikkoa sen käsillä
kun kivinen maa saa nöyrtymään sun kultaluisen auras
elämä on hauras"

Tänä vuonna olen kohdannut surun monta kertaa. Kevät raakuudessaan vei kaksi ihmistä lähes peräkkäisinä päivinä. Toisen tunsin vain vähän aikaa netin kautta. Toinen asui naapurissa, kun olin lapsi.

"tänä vuonna käy kato
karja menee umpeen
sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten"

Kesän korvalla eräs ystävä joutui kohtaamaan aivan hirvittävän menetyksen. Siitä lähtien CMX:n Talvipäivänseisaus on soinut päässäni.

Myös muilla ystävillä on ollut menetyksiä. Joillakin aivan liikaa.

Vaikka kuolema ei olekaan käynyt aivan minua lähellä, on silti käsittämätöntä ajatella, kuinka jotakuta ei yhtäkkiä enää olekaan. Tai kuinka elämä muuttuu silmänräpäyksessä.

"Oletko huomannut?
Magneettinen pohjoisnapa vaihtaa
paikkaa etelän kanssa
Silti pohjoisessa on aina kylmä
Heinäkuussakin kuolema tuulessa"

Vajaa kuukausi sitten neule- ja kehräysyhteisö koki yhteisen surun, kun monen tuntema ja pitämä Villasukka-Heli menehtyi aivan yllättäen.

Tapasin Helin muutaman kerran, ensimmäisessä retriitissä ja sitten joitakin kertoja ohimennen messuilla. Mutta hän oli aina ystävällinen, tuntui läheiseltä, helposti lähestyttävältä. Helin tummaa Sonata-rukkia ihailin ensimmäisessä retriitissä ja haaveilin kehräämisestä, enkä uskaltanut edes koskea rukkiin.

Vaikka tämä vuosi onkin pitänyt sisällään paljon oppimista, olisin vähiten tarvinnut oppitunteja luopumiseen ja suruun. Kuolema kuuluu elämään, mutta tämä kuolema alkaisi jo riittää vähäksi aikaa.


(Lainaukset: Ismo Alanko - Elämä on hauras, CMX - Talvipäivänseisaus ja Tuvalu - Metarktis.)

Croquet with the Queen today?

Se tuli valmiiksi. <3

118 grammaa ja 273 metriä ihanuutta. On se epätasaista, mutta kertaus vähän tasoitti sitä. Kertasin kaksisäikeiseksi, koska halusin värien vähän sekoittuvan, ja kahelisti sekoittuivatkin! Langasta ei tullut kovin pehmeää, mutta ei se mitään, koska en kuitenkaan raaski tätä neuloa piiiitkään aikaan. :D

hyväpostipäivä

Sateisen maanantain piristivät postilaatikosta löytyneet kirja ja langanhakulappu. Sekä vähän ennen postiin ja kauppaan lähtemistä saapunut tekstiviesti kauan odotetusta paketista.

Jo vuosi sitten ihastelin Etsyssä vintage- ja retrokameroilla otettuja, kauniin vanhahtavia valokuvia. Muutama odottelee juuri nyt seinälle pääsyä (jahka saan "kehykset" niille valmiiksi). Päätin kuitenkin sijoittaa rahani digijärkkäriin ja työnsin haaveet taidekuvakamerasta tuonnemmas.

Sitten Visuaalisesti vaativa kottarainen kävi Amsterdamissa ja toi sieltä tuliaisen. Kamerakuumeeni kohosi infernaalisesti, mutta kesti monta viikkoa, ennen kuin uskalsin edes googlettaa, millaista hintaa tuollaisesta kamerasta pyydetään.

Ja tulos on tässä. Saanko esitellä: uusi perheenjäsen, Diana Mini, tai kuten jo sen uudelleenimesin, Little Lady Di. <3

Olisin saanut pelkän kameran heti, mutta päätin ostaa suhteellisesti edullisemman salamallisen setin, jota joutuikin melkein kuukauden odottamaan. Mukana tuli myös värisuotimia ja mielettömän kaunis kuvakirja. Kaikki pakattuina erittäin käytännölliseen laatikkoon, jota aukoessa ei tarvinnut ollenkaan irvistellä ja puhua rumia (mahdottomat pakkaukset ovat kiroukseni elektroniikkaa ostaessa).

Tämä kaunotar pääsee heti seuraavan päivänvalon aikaan käyttöön, ellen innostu leikkimään salamalla sitä ennen. ;) Ensin on kuitenkin ehkä luettava käyttöopas, ja vähän mietittävä, miten sillä filmikameralla oikein kuvattiinkaan. :P

Sadepäivä ei tehnyt oikeutta myöskään tälle pariskunnalle, mutta twinit Jeton ja Aquarius muuntautunevat Clockworkiksi jossain välissä.

Olisi tuolla myös läjä kuvia valmistuneista töistä, kunhan joku jaksaisi naputella niistä oman postauksensa...

"Oh, you can't help that,"

"we're all mad here. I'm mad. You're mad."

"How do you know I'm mad?" said Alice.

"You must be," said the Cat, "or you wouldn't have come here."

Kehrääjän käsikirja saapui viikolla postissa, ja päätin antaa värttinälle vielä mahdollisuuden, kun olin ihastellut Ausiferin ja dcukin kehräämistä viime sunnuntain miitissä.

Juuri nyt värttinälle pyörii Dyeabolicalin värjäämä cheviot, aivan ihana We're All Mad Here. <3 Koska tämä nyt on hullun lailla addiktoivaa hommaa!

Ensimmäinen harjoituskehräys, josta melkein puolet meni tapellessa (aikana ennen Käsikirjaa), kunnes sain juonesta kiinni. 29g, 20m. Kuitu on Corriedalea, jonka sain AnuW:ltä viime retriitissä; itse asiassa samaa, jota kehräsin rukilla pienen pätkän siellä.

Kun Corriedale oli saatu kehrättyä, harjoittelin vielä n. 16 grammalla merinoa, jämäkuidun minulle lahjoitti dcuk viikonloppuna. Tästäkin tuli aika thick'n'thiniä, mutta aika paljon jo huomasin oppineeni. Metrejäkin kertyi n. 22. Yön yli nukkuminen auttoi vielä lisää, kuten ylimmästä kuvasta ehkä voi nähdä.

Taannoin maalausnurkkaukseni suojaksi raapaiseman lehden aukeaman toiselta puolelta löytyi aiheeseen sopivaa asiaa.

(Kursivoidut kohdat - sekä otsikko - lainattu kirjasta Lewis Carroll: Alice's Adventures in Wonderland.)

minä laulan tähän kauneuden

Päivitin Yarngrimoire Shopiin vähän sukkalankaa! Ylläoleva kaunotar halusi kovin jäädä luokseni, mutta siellä on kaikkea muuta kivaa. :)

sillä välin

Sahrami ja Ametisti neuloutuvat melkein itsestään Daybreakiksi. Välillä tosin vaihdan hetkeksi sukkiin, joiden lanka kuulemma tuo mieleen erään C64-pelin.

Kirjahylly vaihtui (paremman väriseen ja kuntoiseen), Momon uusi harrastus ei. Pari hyllyä ylempänä olisi kyllä ollut nimikkokirja, jonka edessä poseerata. Harmi, ettei neiti ole ollenkaan poseeraavaa tyyppiä.

Mm. edellämainittu kirjahyllyoperaatio on työllistänyt. Pari viime päivää myös värjäyspatojen kutsu. Etsypuoti päivittynee maanantaina, kun on viimeinen vapaapäivä ennen työssäoppimista.

Huomenna on kuitenkin luvassa Jotain Ihan Muuta.

kevätsiivous

Rykäisin meillä tänään käyntiin kevätsiivouksen kunnolla. On se kevätsiivous: jos kerran kevät ja kesä viivästyivät, niin viivästyi siivouksenikin.

Tänään siivosin mm. kirjahyllyt, tällä kertaa myös oikeasti hävitin kaikki ylimääräiset rojut ns. kakkoskirjahyllyni kirjojen edestä (syvään hyllyyn, joka sijaitsee kulkuväylällä, kertyy vähän kaikenlaista kynsilakoista kynttilöihin).

Momon mielestä se oli kiva juttu:

Loppupäivän olen neulonut raitoja; sahramia ja ametistia, kuten viime postauksessa kerroin. Siitä lisää myöhemmin.

P.S.: Lankakirja löytyy nyt myös Facebookista! Tervetuoa tykkäämään! :)

Muuttolintuja

Harakka (Pica pica)



Varpunen (Passer domesticus)



Sahrami (Crocus sativus... tai sitten Wollmeise 100% Safran)

Linnunkalloset lennähtivät luokseni etsystä, Skullerystä. Näistä tulee melko varmasti suosikkikoruni pitkäksi aikaa. Sahrami-Wollmeise puolestaan muutti luokseni toiselta neulojalta ja päätynee raidoiksi Ametistin kanssa.

vastaus

Hyvää pyyhepäivää!

of Life, the Universe and Everything

"In many of the more relaxed civilizations on the Outer Eastern Rim of the Galaxy, the Hitchhiker's Guide has already supplanted the great Encyclopedia Galactica as the standard repository of all knowledge and wisdom, for though it has many omissions and contains much that is apocryphal, or at least wildly inaccurate,  it scores over the older, more pedestrian work in two important respects. First, it is slightly cheaper; and secondly it has the words DON'T PANIC inscribed in large friendly letters on its cover." (The Hitchhiker's Guide to The Galaxy, Douglas Adams)

(Jep, se on Omppu.)

Wollmeise Twin, Guide to Galaxy (We're Different). Ravelry-toverilta ostettu.

Nörttityttö minussa hihkuu riemusta. <3

Haircut and gunks

Prahan päiväkirjassa väläyteltiin mun reissupinkkiä tukkaani. Värjäsin tukan ennen reissua Fudgen Paintbox -shokkivärillä, sävy Raspberry Beret. En kyllä suosittele tuota väriä kenellekään, joka ei samalla halua värjätä kylppäriään pinkiksi... väri tarttui heti joka pintaan eikä meinannut lähteä millään. Onneksi sain pahimmat pyyhittyä pois.

Nyt reissun jälkeen tuli tarve laittaa jotain vähän toisenlaista väriä. Piti myös piilottaa anopin juhlien takia pahoin levahtamaan päässyt juurikasvu.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Crazy Colorin shokkiväriä, ja sitä suosittelen lämpimästi! En onnistunut tahraamaan sillä yhtään, eikä se sotkenut myöskään poishuuhdeltaessa. Ihme aine. Netin kommenttien mukaan kyllä kuulemma sitten haalistuukin nopeammin, että saapa nähdä.

Kuulokkeet olivat muuten synttärilahja mieheltä. <3. Minulla on oikein hyvät Kossin kuulokkeet, mutta kaipasin kakkoskuulokkeita (jotta toiset voi aina pitää koneella ja toiset menossa mukana). Ja onhan nuo nyt tyylikkäämmät. ;)

Olen tässä jonkun aikaa uudistanut hiustuotevalikoimaani. Shampoon suhteen minulla on vieläkin vähän hakusessa Se Oikea. Nyt aloin testata Tigin ex-Superstaria, nyk. Epic Volumea. Tuoksu on ainakin huumaava! Muotovaahto (yleensä jotakin edullista marketista, muotovaahtona mulla toimii halvempikin) ja väripurkki seuraavat värisuoraa. Viimeinen puteli ei kyllä ole tukkatuote, mutta sekin on testissä: kuoriva suihkusaippua. Vaikuttaa oikein hyvältä näin pikaisesti kokeiltuna.

Kun vuosi sitten leikkautin ystävättärellä ensimmäistä kertaa pystytukkaa, marssin seuraavana päivänä Sokokselle ja pyysin apua vahan valinnassa. Päädyin silloin lorealin techni-artin superpitävään vahaan ja lakaksi ostin Tigin Hard Headia suositusten mukaan. Lakkaa käytän vieläkin - se on oikein toimivaa - mutta tarvitsin matkalle ja muutenkin vähän kevyemmän kaliiberin tuotteen mukaan. Got2be 2sexy-muotovaahtoa olen käyttänyt aiemmin ja nyt on menossa saman sarjan hiuslakka.

Tigin Rockaholic Punk Out Molding Gunk on ostettu mentaliteetilla "vaihtelua elämään", tosin siitä ei ole vielä kummoisia kokemuksia. Eikä ollut suinkaan ainoa vaha, jonka samassa syssyssä ostin:

Olen ihastunut Tigin tuotteisiin, ei ainoastaan niiden laadun vaan upeiden pakkausten ja ennen kaikkea sen huumaavan karkkituoksun takia. Ylläolevan Punk Outin tuoksusta tulee jotenkin mieleen kirpeä kirsikka, mutta nämä seuraavat tuotteet ovat makeaa mahan täydeltä.

Manipulator -vaha on ollut jo käytössä ja hyväksi koettu. Tuoksu on erittäin karkkinen. Mega Whip on koostumukseltaan vahan ja muotovaahdon sekoituksen oloista, ja tuoksuu - ylläri ylläri - vaahtokarkeilta! Kokemus kertoo, että tuoksu tunki mukavasti lakkasuihkautuksenkin läpi. <3 Sugar Shockia suihkuttelin tukkaani ennen vahaa saunan ja suihkun jälkeen kun piti vielä laittaa tukka. Sen tuoksu on myös hattarainen. Ah.

Kirjoittajan kommentti: kaikki edellä näkyvät tuotteet on siis itse ostettu eikä tämä ole maksettu mainos. :)

Prahan päiväkirja, osa 5: Sitä sun tätä ja kaikenlaista unohtunutta

Vähän yleiskatsausta matkaan. Oli tosiaan erittäin muistorikas ja upea matka. Lähtisin koska vain (no, en ehkä pahimpaan kesähelleaikaan) uudestaan Prahaan. Ainakin, jos joku muu tälläkin kertaa maksaisi matkat ja majoituksen. :D

Asuimme kuuden hengen asunnossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Kylpyhuone oli mukava, keittiö ihan ok, muuten kämppä oli aika pieruinen ja vanha. Mutta kyllä siinä kolme viikkoa jaksoi viettää - saimme tosin erinäisistä syistä hiukan alennusta vuokraan lopulta.

Talokin oli aika vanha. Meidän kämppämme sijaitsi kakkoskerroksessa; tässä kuva, joka on otettu vastapäätä asunnon ovea. Harmillisesti oli aivan liikaa vastavaloa ja aivan liian vähän tilaa ottaa kunnon kuvaa, tämä oli nimittäin Hieno.

Paljon jäi näkemättä, paljon myös oli sellaista, mitä ei tullut kuvattua. Vietimme luultavasti kymmeniä tunteja pyörien keskustassa, koluten kauppakeskuksia, bongaten ruokapaikkoja, museoita, matkamuistomyymälöitä, ketjuliikkeitä...

Yksi mahtava kokemus oli Mucha-museo, jonne menimme kolmisin T:n ja S:n kanssa. Rakastan Muchan taidetta ja art nouveau yleensäkin ottaen iskee minuun. Kun olin kiertänyt lähes joka sopukan (dokumenttivideota en jäänyt katsomaan) museosta, iskin sitten museokauppaan, josta ostin taidetta seinille, tuliaisia ja kortteja. Kuu ja kolme tähteä odottavat nyt vielä rullalla kehystämistä ja makuuhuoneen seinälle asettelua.

Koska olen materialisti, raahasin sieltä mukaani melkein kymmenen kiloa tavaraa.

Heti ensimmäisenä päivänä löysimme (tosin opastettuna) pienen taiteilijatarvikeliikkeen, osta ostin kuvassa näkyvien siveltimien ja vesivärien lisäksi pienen vesivärilehtiön ja isomman luonnoslehtiön. Myöhemmin löysin Palladiumin isosta kirjakaupasta superhalpoja musteita sekä parit pastelliliidut...

Ostin Q&A:sta hiukan koruja, kun alkoi oma koruttomuus loppuaikana vähän ahdistaa. Ja koruille toki Muchan kuurasia.

Lisäksi mukaan tarttui mm. levyjä, kirjoja, vaatteita, tuliaisia ja uusi mp3-soitin.

Mukana oli myös neuleita. Yhtään neulelankaa en ostanut(!!!), mutta olin varautunut. Lopulta neuloin vain yhdet sukat valmiiksi (odottavat päättelykeijua jossain Matkanjälkeisessä Jemmassa), aloitin kämmekkäitä, ja muutaman kerroksen Fifi III -huivia:

Olen värjännyt langan itse, se on pitsivahvuista 100% merinoa. Pyöreää, mun makuuni. :) Huivi on kyllä edennyt reissun jälkeen ihan kohtalaisesti, kun aloin jo muistaa kaaviota ulkoa.

Tässä nämä Prahan kertomukset. Seuraavaksi Jotain Ihan Muuta.

Prahan päiväkirja, osa 4: Kävely ympäri Prahaa II

Vielä viimeisellä viikolla teimme keskellä viikkoa pienen retken. Tällä kertaa lähdimme aamusta ja palasimme jo puolenpäivän jälkeen takaisin koulun kulmille. Viimeisen retken kohteena oli Prahan linnan alue, mutta ennen sitä oli paljon muuta...

Kuten Kaarlen silta (Charles Bridge).

Poikkesimme kulkemaan sillan ali, Kampan saaren läpi (tai ohi, en ole aivan varma, kun pidettiin niin kovaa kiirettä).

Kaiteissa oli rakkauslukkoja. :)

Kampasta kävelimme sitten Petřínin kukkulan juurelle. Nousimme ylös kukkulalle hassulla ratikkahissillä. Joka maksettiinkin ratikkalipulla.

"Tsekin Eiffel-torni." Valitettavasti emme ehtineet tutustua tarkemmin, enkä päässyt myöskään kokeilemaan peililabyrinttia, koska Kiire. Hmph! :P

Tulimme toki kävellen alas ja reitti oli kyllä kaunis.

Sitten puoliravia kohti Prahan linnaa. Muutaman kuvan ehdin räpsiä.

Ja lopulta Vituksen katedraaliin, jossa oli väkeä kuin pipoa ja jotenkin ankea turistifiilis. Saimme sentään yksityiskierroksen kryptassa, jossa sijaitsee kuninkaiden hauta.

Prahan päiväkirja, osa 3: Kävely ympäri Prahaa I

Meitä kierrätettiin kaiken kaikkiaan kolme kertaa erilaisissa historiallisissa paikoissa ympäri Prahaa. Toinen kävely ajoittui toisen viikon perjantaille, jolloin lähdimme lounaan jälkeen tutustumaan erilaisiin nähtävyyksiin.

Ensimmäinen ns. isompi kohde oli vanha raatihuone Kaarlen aukiolla. Lähdin rohkeasti kiipeämään torniin, mutta puolivälissä tuli stoppi.

Ei se portaiden määrä (reilu 200), mutta se, että ne muuttuivat tikasmaisiksi ja jyrkiksi. Minulla on tikkaidenkiipeämiskammo, joten en luottanut vapiseviin jalkoihin tämän enempää.

Pihalla oli mäyräkoiria, piti ottaa mummulle kuva. :) Koirat siellä olivat todella hyvin käyttäytyviä, sen harvan kerran kuin niitä näki.

Kuljimme Faustin talon ohi. Tänne olisin halunnut mieluummin kuin kirkkoon ja luostariin... mutta ortodoksikirkon jälkeen menimme katoliseen munkkiluostariin.

Siellä kyllä oli jänniä kameran taltioimia juttuja.

Luostarin jälkeen spurttasimme Vyšehradin linnalle.

Matkalla kuljimme kubistisen talon ohi.

Ja olihan ne näkymät linnakkeelta melkoiset: