Prahan päiväkirja, osa 5: Sitä sun tätä ja kaikenlaista unohtunutta

Vähän yleiskatsausta matkaan. Oli tosiaan erittäin muistorikas ja upea matka. Lähtisin koska vain (no, en ehkä pahimpaan kesähelleaikaan) uudestaan Prahaan. Ainakin, jos joku muu tälläkin kertaa maksaisi matkat ja majoituksen. :D

Asuimme kuuden hengen asunnossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Kylpyhuone oli mukava, keittiö ihan ok, muuten kämppä oli aika pieruinen ja vanha. Mutta kyllä siinä kolme viikkoa jaksoi viettää - saimme tosin erinäisistä syistä hiukan alennusta vuokraan lopulta.

Talokin oli aika vanha. Meidän kämppämme sijaitsi kakkoskerroksessa; tässä kuva, joka on otettu vastapäätä asunnon ovea. Harmillisesti oli aivan liikaa vastavaloa ja aivan liian vähän tilaa ottaa kunnon kuvaa, tämä oli nimittäin Hieno.

Paljon jäi näkemättä, paljon myös oli sellaista, mitä ei tullut kuvattua. Vietimme luultavasti kymmeniä tunteja pyörien keskustassa, koluten kauppakeskuksia, bongaten ruokapaikkoja, museoita, matkamuistomyymälöitä, ketjuliikkeitä...

Yksi mahtava kokemus oli Mucha-museo, jonne menimme kolmisin T:n ja S:n kanssa. Rakastan Muchan taidetta ja art nouveau yleensäkin ottaen iskee minuun. Kun olin kiertänyt lähes joka sopukan (dokumenttivideota en jäänyt katsomaan) museosta, iskin sitten museokauppaan, josta ostin taidetta seinille, tuliaisia ja kortteja. Kuu ja kolme tähteä odottavat nyt vielä rullalla kehystämistä ja makuuhuoneen seinälle asettelua.

Koska olen materialisti, raahasin sieltä mukaani melkein kymmenen kiloa tavaraa.

Heti ensimmäisenä päivänä löysimme (tosin opastettuna) pienen taiteilijatarvikeliikkeen, osta ostin kuvassa näkyvien siveltimien ja vesivärien lisäksi pienen vesivärilehtiön ja isomman luonnoslehtiön. Myöhemmin löysin Palladiumin isosta kirjakaupasta superhalpoja musteita sekä parit pastelliliidut...

Ostin Q&A:sta hiukan koruja, kun alkoi oma koruttomuus loppuaikana vähän ahdistaa. Ja koruille toki Muchan kuurasia.

Lisäksi mukaan tarttui mm. levyjä, kirjoja, vaatteita, tuliaisia ja uusi mp3-soitin.

Mukana oli myös neuleita. Yhtään neulelankaa en ostanut(!!!), mutta olin varautunut. Lopulta neuloin vain yhdet sukat valmiiksi (odottavat päättelykeijua jossain Matkanjälkeisessä Jemmassa), aloitin kämmekkäitä, ja muutaman kerroksen Fifi III -huivia:

Olen värjännyt langan itse, se on pitsivahvuista 100% merinoa. Pyöreää, mun makuuni. :) Huivi on kyllä edennyt reissun jälkeen ihan kohtalaisesti, kun aloin jo muistaa kaaviota ulkoa.

Tässä nämä Prahan kertomukset. Seuraavaksi Jotain Ihan Muuta.

Prahan päiväkirja, osa 4: Kävely ympäri Prahaa II

Vielä viimeisellä viikolla teimme keskellä viikkoa pienen retken. Tällä kertaa lähdimme aamusta ja palasimme jo puolenpäivän jälkeen takaisin koulun kulmille. Viimeisen retken kohteena oli Prahan linnan alue, mutta ennen sitä oli paljon muuta...

Kuten Kaarlen silta (Charles Bridge).

Poikkesimme kulkemaan sillan ali, Kampan saaren läpi (tai ohi, en ole aivan varma, kun pidettiin niin kovaa kiirettä).

Kaiteissa oli rakkauslukkoja. :)

Kampasta kävelimme sitten Petřínin kukkulan juurelle. Nousimme ylös kukkulalle hassulla ratikkahissillä. Joka maksettiinkin ratikkalipulla.

"Tsekin Eiffel-torni." Valitettavasti emme ehtineet tutustua tarkemmin, enkä päässyt myöskään kokeilemaan peililabyrinttia, koska Kiire. Hmph! :P

Tulimme toki kävellen alas ja reitti oli kyllä kaunis.

Sitten puoliravia kohti Prahan linnaa. Muutaman kuvan ehdin räpsiä.

Ja lopulta Vituksen katedraaliin, jossa oli väkeä kuin pipoa ja jotenkin ankea turistifiilis. Saimme sentään yksityiskierroksen kryptassa, jossa sijaitsee kuninkaiden hauta.

Prahan päiväkirja, osa 3: Kävely ympäri Prahaa I

Meitä kierrätettiin kaiken kaikkiaan kolme kertaa erilaisissa historiallisissa paikoissa ympäri Prahaa. Toinen kävely ajoittui toisen viikon perjantaille, jolloin lähdimme lounaan jälkeen tutustumaan erilaisiin nähtävyyksiin.

Ensimmäinen ns. isompi kohde oli vanha raatihuone Kaarlen aukiolla. Lähdin rohkeasti kiipeämään torniin, mutta puolivälissä tuli stoppi.

Ei se portaiden määrä (reilu 200), mutta se, että ne muuttuivat tikasmaisiksi ja jyrkiksi. Minulla on tikkaidenkiipeämiskammo, joten en luottanut vapiseviin jalkoihin tämän enempää.

Pihalla oli mäyräkoiria, piti ottaa mummulle kuva. :) Koirat siellä olivat todella hyvin käyttäytyviä, sen harvan kerran kuin niitä näki.

Kuljimme Faustin talon ohi. Tänne olisin halunnut mieluummin kuin kirkkoon ja luostariin... mutta ortodoksikirkon jälkeen menimme katoliseen munkkiluostariin.

Siellä kyllä oli jänniä kameran taltioimia juttuja.

Luostarin jälkeen spurttasimme Vyšehradin linnalle.

Matkalla kuljimme kubistisen talon ohi.

Ja olihan ne näkymät linnakkeelta melkoiset:

Prahan päiväkirja osa 2: pitsinnypläys

Kaikenlaista opin reissunpäällä, mutta yksi uusi taito oli melko mullistava: pitsinnypläys. Opettelin siis nypläämään "tsekiksi" - suomalaista pitsiähän olen vain nähnyt ja suunnilleen kuvissa sitäkin. Äiti kyllä nypläsi jonkun aikaa, kun olin nuori, mutta siitä ei ole juuri mitään muistikuvia.

Prahan koulussamme oli meininki minun makuuni: menetelmät olivat ehkä perinteisiä, mutta luovuutta ja omaa suunnittelua ja uusia ideoita selvästi kannatettiin ja opettajat kannustivat valitsemaan jotain muuta kuin perinteistä. Minä ja luokkatoverini T valitsimme sitten ensmmäisiksi nypläystöiksi perhoset eräästä kirjasta.

 

 Perhosen siipi alkaa kehittyä. Tämä on toisen nypläyspäivän aamuna otettu kuva.

Samaisena aamuna kävelimme T:n kanssa kaksin koululle. "Kotikadultamme" astui eräästä talosta ulos mies, joka näytti siltä, kuin olisi herännyt ehkä viisi minuuttia aiemmin... Ja huusi perääni painokkaasti jenkkiaksentilla: "Oh my GOD! Look at your hair!" :D Muutenkin tukkani herätti mielenkiintoa niin lapsissa kuin aikuisissakin. :)

Nypläsin lopulta vain puolikkaan perhosen, koska halusin päästä tekemään jotain muuta välillä. Niinpä riemastutin nypläysopettajaamme Alenkaa suunnittelemalla itse rannekorun.

Tässä näkyy, kuinka kömpelöä nypläykseni vielä oli. Lisäksi onnistuin kastelemaan tuon korun aika pian (kuvan ottamisen jälkeen), joten se pitäisi nyt pingottaa uusiksi ja vähintään höyryttää, jollei tärkätä uudestaan. Mutta siitä tuli silti kiva!

Ja koska vielä jäi vähän aikaa, nypläsin yhden takasiiven. Tämä lähti anoppikokelaalleni, jolla oli viime viikonloppuna pyöreät synttärit. :)

Pohjalankana kaikissa nypläyksissä oli ohutta pellavalankaa, värilanka oli muliinilankaa. Paitsi punakeltaisessa, jossa värilangat olivat helmilankaa. Ja helmilankahan oli aivan järkyttävän halpaa Prahassa, joten sitä piti toki hamstrata:

Alta pilkottava kangas on viimeisenä koulupäivänä ostettu koulun vieressä sijainneesta kangaskaupasta. Siellä oli aivan mielettömän ihana palvelu eikä kangaskaan maltaita maksanut. Ohutta puuvillaa; siitä tulee kesähousut, kunhan saan aikaiseksi etsiä kaavani.

Kangaan edessä näkyvät hassut puupalikat ovat papelot eli tsekkiläiset nypylät. Saimme jokainen nyplääjä parin matkamuistoiksi. Toisessa papelossa on nypläysopettajan nimmari, toisessa lukee "Praha 2012". <3

Prahan päiväkirja, osa 1: Nelahozevesin keramiikkamarkkinat ja Vltava

Hirveen laiska oon ollu päivittämisen suhteen. Kotiuduin melkein kolme viikkoa sitten ja vasta nyt pääsen tänne asti. :D Yritän hämätä teitä hirveellä määrällä kuvia ja selittelen, että on tässä ollut kaikenlaista reissaamista ja tekemistä muutenkin. ;) Kaikki verkkoon nakkaamani kuvat näkee tosiaan jo nyt tuolta yo. linkistä, mutta jaarittelen muutamasta jutusta tänne vielä erikseen.

Oli kyllä hurjan ihana reissu! Mulle jäi sieltä monta mukavaa muistoa, uusia taitoja ja ehkä vähän reissukuumettakin. Ainakin Prahaan pitää vielä joskus päästä uudelleen!

Tosiaan, lähtö oli heti pääsiäisen jälkeen eli 10.4. aamuneljältä hytisin Tampereen linja-autoasemalla (en tiedä oliko se enemmän kylmää vai jännitystä se tärinä). Lentomatka oli vinkeä - en ollut siis lentänyt n. 14 vuoteen - ja Prahassa odottikin sitten keväisempi sää.

Ensimmäisen viikon lauantaina meillä oli yhteinen retki kaikkien meidän 11 vaihto-oppilaan sekä parin opettajan (ja yhden tulkin) kanssa ensin Nelahozevesin linnalle ja sieltä sitten Vltavan rantaa pitkin syömään.

Koulun etusivu oli aika kaunis. Koulu oli aikaisemmin toiminut yksityisasuntona (ilmeisesti jollekin aateliselle tm. varakkaalle) ja siitä oli sitten remontoitu koulu. Valittivat hiukan tilojen pienuutta, vaikka seiniä olikin kaadettu. Koulun luokat sijaitsivat kerroksissa 0-4 (0-kerros vastaa siis meidän katutasoa) ja useimmat meidän tunneista olivat kerroksessa kolme... ja kiviraput jyrkät. :P

Keramiikkamarkkinoilla ei tullut otettua kauheasti onnistuneita kuvia, mutta lasimestarin sentään sain kortille napattua.

Ja lintusia kojulla, jolla oli muitakin ilmeikkäitä eläimiä.

Minä ostin kyseiseltä kojulta minikokoiset pöllöt (tuo siivekäs oli narunpätkässä kiinni, ja säädin sen koruksi, mutta tuo ei ole lopullinen ratkaisu) ja mummulle tuliaisiksi makaavan mäyräkoiran. Nuo on tosiaan vain muutaman sentin mittaisia.

Katukivi on vähän myöhemmältä ajankohdalta. Luokkatoverini kanssa kyttäsimme pitkään irtonaisia kiviä ennen kuin onnisti. ;)

Sitten kuvia Vltavan rannalta:

vanhan talon puuseinää aurinko säteillään suutelee

Viides neuleretriitti Päivölän kansanopistossa 16.-18.3. Olen niin väsynyt (mutta onnellinen!) ja mykistynyt, ettei nyt irtoa enempää sanoja. Oli ihanaa, oli.

Varoitus: tämä postaus sisältää paljon (ehkä epäolennaisia) kuvia sekä sisäpiirivitsejä.

Retriittisukka vyyhdistä, joka vaati jäädä itselleni. BFL Supersockia, ja rakastan sitä miten nuo värit läikittyvät.

Myytävääkin oli monella. Kaikki muut kuvat aiheesta epäonnistuivat, mutta Pörrön napit ja huivineulat olivat kyllä aika ihania, ainakin näiden vieressä kassaa pitäneen mielestä. Ja reissukassaan kilahteli mukavasti hiluja omista langoista. :)

Herkkupöytä ei-enää-niin-notkuvana (lauantai-illalta). Eihän tässä nyt mitään barbaareja sentään olla. Eikun siis, om nom nom.

Rukkeja oli kolmisenkymmentä, mutta vain kaksi värttinää bongasin. Itsekin meinasin ottaa värttinän mukaan mutten ehtinyt etsiä sitä. Vaan kyllä sitä tällaisessa seurassa on silti aika kohtalokasta pyöriä...

Ja se kuume tarttui ehkä lopullisesti. Edellisen kuvan Suzie Pro:lla on poljettu ensimmäinen kehräykseni ikinä ja saatu siitä salin täydeltä raikuvat aplodit. :D Violetti on merinosilkkiä, joka oli aika ihkua, ja kirjava corriedalea, joka ei ollut yhtään kamalaa sekään. Tuotannollisista syistä lanka saattaa sisältää solmuja. ;)

Mutta ostin vain kolme vyyhtiä lankaa! Ei nyt puhuta mitään siitä, että tuo yksi vyyhti on 300g. Ja että nuo takana olevat villatkin (corriedalea, kirjavan tosin sain harjoittelua varten) kotiutuivat.

Nyt on kyllä hirrrrrween, hirrrrrrrrrrween voimaantunut olo!

Olen löytänyt sisäisen lampaani.

(Bää.)