Prahan päiväkirja, osa 1: Nelahozevesin keramiikkamarkkinat ja Vltava

Hirveen laiska oon ollu päivittämisen suhteen. Kotiuduin melkein kolme viikkoa sitten ja vasta nyt pääsen tänne asti. :D Yritän hämätä teitä hirveellä määrällä kuvia ja selittelen, että on tässä ollut kaikenlaista reissaamista ja tekemistä muutenkin. ;) Kaikki verkkoon nakkaamani kuvat näkee tosiaan jo nyt tuolta yo. linkistä, mutta jaarittelen muutamasta jutusta tänne vielä erikseen.

Oli kyllä hurjan ihana reissu! Mulle jäi sieltä monta mukavaa muistoa, uusia taitoja ja ehkä vähän reissukuumettakin. Ainakin Prahaan pitää vielä joskus päästä uudelleen!

Tosiaan, lähtö oli heti pääsiäisen jälkeen eli 10.4. aamuneljältä hytisin Tampereen linja-autoasemalla (en tiedä oliko se enemmän kylmää vai jännitystä se tärinä). Lentomatka oli vinkeä - en ollut siis lentänyt n. 14 vuoteen - ja Prahassa odottikin sitten keväisempi sää.

Ensimmäisen viikon lauantaina meillä oli yhteinen retki kaikkien meidän 11 vaihto-oppilaan sekä parin opettajan (ja yhden tulkin) kanssa ensin Nelahozevesin linnalle ja sieltä sitten Vltavan rantaa pitkin syömään.

Koulun etusivu oli aika kaunis. Koulu oli aikaisemmin toiminut yksityisasuntona (ilmeisesti jollekin aateliselle tm. varakkaalle) ja siitä oli sitten remontoitu koulu. Valittivat hiukan tilojen pienuutta, vaikka seiniä olikin kaadettu. Koulun luokat sijaitsivat kerroksissa 0-4 (0-kerros vastaa siis meidän katutasoa) ja useimmat meidän tunneista olivat kerroksessa kolme... ja kiviraput jyrkät. :P

Keramiikkamarkkinoilla ei tullut otettua kauheasti onnistuneita kuvia, mutta lasimestarin sentään sain kortille napattua.

Ja lintusia kojulla, jolla oli muitakin ilmeikkäitä eläimiä.

Minä ostin kyseiseltä kojulta minikokoiset pöllöt (tuo siivekäs oli narunpätkässä kiinni, ja säädin sen koruksi, mutta tuo ei ole lopullinen ratkaisu) ja mummulle tuliaisiksi makaavan mäyräkoiran. Nuo on tosiaan vain muutaman sentin mittaisia.

Katukivi on vähän myöhemmältä ajankohdalta. Luokkatoverini kanssa kyttäsimme pitkään irtonaisia kiviä ennen kuin onnisti. ;)

Sitten kuvia Vltavan rannalta:

vanhan talon puuseinää aurinko säteillään suutelee

Viides neuleretriitti Päivölän kansanopistossa 16.-18.3. Olen niin väsynyt (mutta onnellinen!) ja mykistynyt, ettei nyt irtoa enempää sanoja. Oli ihanaa, oli.

Varoitus: tämä postaus sisältää paljon (ehkä epäolennaisia) kuvia sekä sisäpiirivitsejä.

Retriittisukka vyyhdistä, joka vaati jäädä itselleni. BFL Supersockia, ja rakastan sitä miten nuo värit läikittyvät.

Myytävääkin oli monella. Kaikki muut kuvat aiheesta epäonnistuivat, mutta Pörrön napit ja huivineulat olivat kyllä aika ihania, ainakin näiden vieressä kassaa pitäneen mielestä. Ja reissukassaan kilahteli mukavasti hiluja omista langoista. :)

Herkkupöytä ei-enää-niin-notkuvana (lauantai-illalta). Eihän tässä nyt mitään barbaareja sentään olla. Eikun siis, om nom nom.

Rukkeja oli kolmisenkymmentä, mutta vain kaksi värttinää bongasin. Itsekin meinasin ottaa värttinän mukaan mutten ehtinyt etsiä sitä. Vaan kyllä sitä tällaisessa seurassa on silti aika kohtalokasta pyöriä...

Ja se kuume tarttui ehkä lopullisesti. Edellisen kuvan Suzie Pro:lla on poljettu ensimmäinen kehräykseni ikinä ja saatu siitä salin täydeltä raikuvat aplodit. :D Violetti on merinosilkkiä, joka oli aika ihkua, ja kirjava corriedalea, joka ei ollut yhtään kamalaa sekään. Tuotannollisista syistä lanka saattaa sisältää solmuja. ;)

Mutta ostin vain kolme vyyhtiä lankaa! Ei nyt puhuta mitään siitä, että tuo yksi vyyhti on 300g. Ja että nuo takana olevat villatkin (corriedalea, kirjavan tosin sain harjoittelua varten) kotiutuivat.

Nyt on kyllä hirrrrrween, hirrrrrrrrrrween voimaantunut olo!

Olen löytänyt sisäisen lampaani.

(Bää.)

suuret, pienet ja pääsi kokoiset

Retriitissä nähdään! :)

tahdotko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?

Äärettömän tiukka ja stressaava koulujakso on vihdoin takanapäin, ja lyhyen talviloman jälkeen aloitin tällä viikolla työssäoppimisen Lielahden Lankamaailmassa. Olen pitänyt viime viikkoa jonkinlaisena tienristeyksenä tai rajamerkkinä: sen alusta alkoi ajanjakso, joka on tuonut ja tuo tullessaan muutoksia, uusia tuulia ja oppimista.

Reilu kaksi viikkoa sitten sain valmiiksi toisen In the Land of Oz -huivin, jonka väriensä vuoksi nimesin Jester of Oziksi. Pingotin huivin lähes heti valmistuttuaan ja voi luojatar, siitä tuli ihana! <3 Kuvassa myös näyttösilinterini ja huivia pitää paikallaan itsetehty koru (linnunkallo ei omaa käsityötä, vaan kauan sitten Ainoalta ostettu).

Ylläoleva kuva on muuten viimeinen minusta huulikoruni kanssa. Jouduin noin viikko sitten ottamaan sen pois ienteni hyvinvoinnin vuoksi ja voi kun on edelleen omituinen ja alaston olo. Mutta seitsemän vuotta on pitkä aika lävistykselle. Nenäkoruakaan minulla ei tätä kirjoittaessa näy; asiakaspalvelutyön takia nenässä on huomaamaton häivekoru.

Kaksi viikkoa sitten tiistaina minut kutsuttiin koulussa osastonjohtajamme huoneeseen. Lyhyen englanninkielisen haastattelun jälkeen sain kuulla ilouutisen: olen mukana ryhmässä, joka lähtee heti pääsiäisen jälkeen opiskelijavaihtoon Prahaan! :) Kolme viikkoa keväisessä Prahassa, tutustumassa perinteisiä kädentaitoja opettavaan kouluun. <3

Muutakin matkustelua on luvassa; neljän viikon päästä pidetään taas neuleretriitti. Tänä vuonna päätin pyrkiä mukaan, ja sain kuin sainkin yhden paikoista, jotka menivät muutamassa minuutissa! :) Lisäksi Yarngrimoire Yarns -lankoja lähtee mukaan jonkinmoinen läjä.

Ja jotta elämä ei kävisi yksitoikkoiseksi muutenkaan, olen asettanut itselleni deadlinen saada valmiiksi runokokoelmani. Sitä onkin sitten sorvattu enemmän ja vähemmän.

Kaiken tämän jälkeen Prahasta tullessa on (toivottavasti) edessä lyhyehkö loma, mutta en suinkaan ajatellut koko kesää lomailla. Loppukesäksi nimittäin olen menossa erääseen tosi mielenkiintoiseen ja kivaan paikkaan työssäppimaan.

Että sellaista. Mitä teille kuuluu? :)

the treetops glisten

Se tuli sitten kunnon talvi vihdoin! <3 Vaikka kyllä sitä kieltämättä viime viikon alussa kesti vähän aikaa tottua, kun samaan aikaan oli arkeenpaluuviikko ja sen mukanaan tuoma väsymys ja ketutus. :P

Talvea vastaan piti sitten ruveta joulun jälkeen oikein kunnolla valmistautumaan:

Jo aikoja sitten aloitetut lakritsijäätelösukat miehelle. Lankana mustavalkoinen Fabel, jonka alunperin meinasin värjätä itselleni, mutta mies halusikin mustavalkoiset sukat "kun ei semmosia vielä oo". Syksyn ja talven mittaan mies on ketunhäntä kainalossa kehunut ohuita sukkia ja pyytänyt niitä lisää, kun kuulemma eivät hiosta liikaa. Harmillisesti melkein meinaa mennä niin, että yhdet tai kahdet sukat hajoavat (korjauskelvottomiksi) siinä ajassa, kun ehdin neuloa yhdet. :P Yhdet sukat odottavatkin taas parsimista.. Ai niin, puikot näissä olivat 2,25 mm.

Wollmeisesta neulotut kevättäpinätumput odottelivat aikansa toista peukaloa ja langanpäiden päättelyä. Näihinkin piti tuttuun tapaan ommella jotain koristuksia, nappeja tai muuta, mutta pakkanen velvoitti ottamaan heti käyttöön. Lankana siis WM Twin Frühling ja puikot 2,5 mm.  Mallina ihan peruslapaset kiilalla sovitellen ja kokeillen. Hiukan ovat parinkymmenen asteen pakkasella kylmähköt, mutta aloitin jo uudet lapaset paksummasta langasta!

 

 Tämä lämpöinen (ja vähän jo käytössä lörpsähänyt) myssy on neulottu itse värjätystä alpakka/merinolangasta (50/50), metrejä on sport-vahvuuden verran eli 300m/100g, mutta lanka on ihanasti juuri sopivan pörheää ja pipo tosi lämmin. <3 Puikot mulla taisivat olla 3,5 mm, ja malli omasta päästä, muistaakseni yhdet lisäykset resorin jälkeen ja sopivissa kohdin kavennukset 16-säteisenä.

Modistikurssin töitä, jotka muistan vasta nyt esitellä: kokoelma parkkinahkaisia rannekoruja. Näissä on käytetty siis nautaparkkia, jonka olen leikannut, värjännyt, siloittanut ja rasvannut sekä tietysti lisännyt metalliosat. Keltaisissa ja punamustassa on käytetty vellibatiikkia värjäyksessä. Vasemmanpuoleinen keltainen lähti muuten Tuille arvontavoitoksi!

Viimeinen hattu odottaa yhä kunnollisia kuvia, mutta täältä voi vähän kurkistella. Yritän saada siitä kuvia omassa päässä, kunhan päivänvalo, kivatukkapäivä, viikonloppu ja kuvaaja kohtaavat. :D

Koska sukkia ei voi koskaan olla liikaa, aloitin sukat LittleRedBicyclen ihanasta hitusen vahvemmasta Hipster Sock -sukkalangasta. Näistä tulee Hermionen jokapäiväset sukat, hiukan jouduin säätämään silmukkamäärän kanssa (ja aloituskin on eri päästä), mutta silti ihanat.

Sitten jostakin syksystä asti kesken ollut Plain and Simple. Mulla on jotenkin kiero suhde vihreään, pidän tietyistä sävyistä kovasti, mutten osaa oikein käyttää sitä. Niinpä päätin rohkeasti neuloa jotain isompaa oikein räikeässä sävyssä. ;) Tämä on itse värjäämääni BFL Supersockia, neljä vyyhtiä olen tähän varannut ja vaikuttaisi riittävän ihan hyvin. Kuva ei kyllä tee värille oikeutta, lanka suorastaan säkenöi luonnonvalossa!

Joululahjoja

Kun käy yli 80 kilometrin päässä koulussa päivittäin ja päivät venyvät toisinaan 12-tuntisiksi matkoineen, ei neuleaikaa oikein jää (junassa en tykkää neuloa jostain syystä, mieluummin luen kirjoja). Tästä syystä tänäkään vuonna ei moni saanut itse tehtyä joululahjaa. Mutta muutama toki!
 

Mummulle harmaat silkkimerinosukat. Mallina on Favorite Socks -kirjasta Flame Wave Socks, joiden ohjetta muokkasin siten, että lisäykset teinkin langankiertoina. Lisäksi rupesivat ikävästi rullaamaan varresta, joten virkkasin niihin pari kerrosta kiinteiitä silmukoita lopuksi. Tuli kauniit ja sopivat sukat! :) Lankana Onlinen silkkisukkalanka, jonka värjäsin itse jo kauan sitten.

Toiselle mummulle laitoin pakettiin käsintehtyä suihkugeeliä, inkiväärinväristä lankaa, kanelisuklaata ja mummun Lilli-mäyräkoiralle solmuluita. Samaan pakettiin ehdin kuin ehdinkin nyhertää aivan äärettömän söpöisän mäyristaulun! Mallin ostin etsystä, ja tarkkasilmäisimmät ehkä löytävät taulustani virheen. :D

Sitten muutamaa päivää ennen joululomaa äiti esitti kutsun joulupäivälounaalle, jonne myös veljeni avovaimoineen oli kutsuttu. Samassa muistin luvanneeni veljelle mustan pipon! Kaikeksi onneksi ja väsyneiden silmieni helpotukseksi meillä oli koulussa viimeinen päivä ennen joululomaa ns. joululahjapäivä, jolloin saimme tehdä kouluajalla lahjoja. Malliksi valikoitui vanha tuttu Kustoo (Ravelryssakin), tosin ajan vähyyden vuoksi tein piposta matalamman (mikä oli myös veljen toive).

Itse vietimme talvipäivänseisausta rauhallisesti ja ilman pahempaa stressiä. Sain myös mieleisiä lahjoja, joista osan tosin etukäteen. :D Toivotankin kaikille hyvää tulevaa vuotta 2012, palaan linjoille ensi vuonna toivottavasti parempien kuvien kera. :P

tilauksesta värjättyä

Pfft. Se on joulu lähestymässä, meinaa iskeä pieni stressi yhdestä sun toisestakin asiasta. Eikä asiaa helpota yhtään kaamosmasennuksen aiheuttama väsymys ja koulussa kurssi, jossa joutuu oikeasti pistämään koko kapasiteettinsa peliin jo harjoituksissa. Huoh. Onneksi kohta alkaa loma.

Harhauttaakseni teitä siltä, etten vieläkään ole kuvannut viimeistä hattuani jne., muutama kuva tilausvärjäyksistä. Teen näitä harvakseltaan, lähinnä hyville ystäville tai hyvästä tarjouksesta, ja harmillisen monta kertaa olen joutunut sanomaan ei tilaukselle. Mutta nyt syksyn aikana ehdin tehdä joitakin.

Ystäväni Tuomi osti taannoin Etsykaupastani Mad Hatter -dueton, ja neulottuaan heitti ilmoille tilauspyynnön. Hän oli neulonut hatuntekijästä pojalleen ja tyttäret olivat halunneet omat duetot suosikkiväreissään.

Toiselle lähti Cheshire Cat

 

...ja toiselle samaa teemaa jatkaen Twinkle Twinkle Little Bat.

Toveri Pantoufle taas lähestyi tutulla pyynnöllä: varastosta oli löytynyt jälleen muutama kerä ei-minkäänväristä lankaa, pistäisinkö siihen väriä pintaan. Lanka saapui, oli oikein mitäänsanomattoman kaurapuuroa, ja pyöri pitkän aikaa värjättävien lankojen laatikossa, kunnes reipastuin ja käytin sen vihreässä padassa:

Nämä vyyhdit lähtevät joulun jälkeen maailmalle. :) Joulun jälkeen yritän muuten saada myös etsyyn lisää lankaa, mutta saa nähdä, kuinka luonnonvalo ja allekirjoittanut ehtivät kohdata.

pick a number

Eli arvonta on arvottu, mutta siitä lisää tuonnempana. Ennen jännittävää osuutta sananen aiheista ja kommenteista.

Blogi pysyy pääosiltaan käsityöaiheisena kyllä, mutta luultavasti yritän ympätä sopiviin rakoihin kaikenlaista muutakin. Varsinkin nyt, kun varsinaisille harrastuskäsitöille ei ole juuri aikaa - tai ainakaan niiden kuvaamiseen. Kouluasioita voisi vähän tietysti valottaa, olen ollut aika laiska kertomaan niistä blogissa. Elämänkatsomusasiat liittyvät kaikkeen elämässä niin, että niiltäkään ei voine välttyä kokonaan. Onhan blogin (ja lanka"merkin") englanninkielinen nimikin Yarngrimoire, misä Grimoire tarkoittaa noidan/pakanan käsikirjaa, suomenkielinen nimi voisi olla peilikirja - kirja, joka heijastelee kirjoittajaansa.

Blogin nimestä - olen miettinyt sen vaihtamista pelkäksi Grimoireksi, kun käsityötkään eivät aina lankajuttuja ole. :) Mutta saa nähdä.

Värjäämistäkin toivottiin. Myyntivärjäilynhän olen siirtänyt Yarngrimoire Shopin puolelle Etsyyn (pitäisikin tehdä tuohon sivupalkkiin linkki sinne, köh. Ja värjätä lisää täytettä sinne). Muita värjäilyjä toki pitäisi blogata useammin.

Luin kaikkien kommentit huolella ja kiitän niistä, sain uutta voimaa jatkaa bloggaamista! Mutta enemmittä puheitta siirrytäänkin sitten arvontaan.

Arvontakoneena ja onnettarena toimi avomieheni, jota pyysin kertomaan jonkun luvun 1-30. Mies huikkasi luvun 27, eli Tiinalle lähtee palkinto! Mutta koska arpominen on kivaa, pyysin toisenkin luvun, ja arpa 14 osui Tuihin! Onnea molemmille! Voittajiin on otettu yhteyttä, pähkäilen tämän viikon aikana pienet paketit valmiiksi. :)

sukkablokit pahvista: tutoriaali

Ette valitettavasti saa vielä tänä viikonloppuna kuvia näyttöhatustani, sillä olin torstain ja perjantain sairaana, ja näyttöhattu on vielä koulussa (se vaati vähän lisäkovetusta mielestäni).

Sen sijaan kerron, kuinka valmistat omat pahvijalat avuksi kuvaamiseen jne.! Sama ohje toki käy myös muovisten blokkien tekoon ainakin alkuosaltaan. Olen muhitellut tätä tutoriaalia jo jostain toissakesästä, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Tärkein asia blokkeja tehdessä on tietysti sukan koko ja malli. Ota jo vähän käytetty sukka sitä kokoa, jota useimmiten teet ja kuvaat. Itse piirsin ensin koeversion ohuemmalle jämäkartongille tms., koska paksumpaa pahvia oli rajoitetusti. Aseta siis sukka pahville ja piirrä hieman isommat ääriviivat. Ehkä puoli senttiä tai sentti kanttiinsa. Tässä vaiheessa viivan suoruudella ei ole juuri merkitystä, sillä blokkia on helpoin muotoilla leikkaamalla.

Sitten leikataan sukka irti, katsoen ettei koeversioon jää mitään epätasaisuuksia. Kokeillaan sukkaa sen sisälle ja tarvittaessa muotoillaan uudelleen.

Koeversio toimii siis kaavana. Kun kaava on valmis, otetaan paksumpaa pahvia. Itse uusiokäytin vanhaa postipakettia, mutta konepahvi (leikkaamiseen tosin tarvitset mattoveitsen) tai muu paksumpi materiaali käy myös. Huom.! Jos haluat maalata blokit, suosittelen valitsemaan pinnoittamatonta pahvia.

Pahville piirretään kaavan avulla kaksi sukkablokkia. Kannattaa vielä kokeilla sukan kanssa blokkien koko, ja siistiä reunat.

Sitten koristelu. Koristella voi monellakin tapaa: laittaa suoraan värillisen kontaktimuovin, päällystää paperilla, sanomalehdellä, tapetilla... itse päädyin maalaamaan blokit ihan tavallisilla akryyliväreillä:

Alkuperäinen ajatus oli tehdä neutraalihkot, joka sukan väriin sopivat blokit, mutta jotenkin kaikki vaan riistäytyi käsistä. :D

Lopuksi viimeistely, josta ei harmi kyllä tullut otettua kuvaa. Kontaktimuovituksen annoin suosiolla mieheni tehtäväksi (itselläni olisi mennyt hermot alta viiden sekunnin), ja hän teki sen siten, että leikkasi kontaktimuovista kaksi noin pari senttiä kauttaaltaan isompaa sukkablokkipalaa sekä kaksi pari milliä pienempää. Sen jälkeen hän liimasi isomman palan, teki muutaman sentin välein "saumanvaraan" aukileikkauksia ja taivutti reunat toiselle puolelle. Sinne, varojen päälle, tulee tietysti pienempi pala. (Kannattaa siis leikatessa olla tarkkana, miten päin palat ottaa! ;)) Sama toisen blokin kanssa.

Tässä kuvassa näkyy jotenkuten tuo muovitus. Kontaktimuovitus paitsi tekee pinnasta mukavan tasaisen, pitää blokit myös muodossaan ja estää sukkia tarttumasta niihin.

Itse olen tehnyt muutaman kerran vain yksinkertaisia pahvista leikattuja blokkeja lahjapakettiin, kun on pitänyt antaa pitsiset sukat, jotka nyt eivät ole parhaimmillaan ilman jalkaa rutussa. :D

Tällaista tällä kertaa. Ens viikolla ehkä jotain muuta. ;)

you may think at first I'm as mad as a hatter

Kuten toivottavasti suurin osa teistä tietääkin, olen nyt reilun vuoden opiskellut vaatetusalaa Hämeenlinnassa. Tänä syksynä aloitin koulunkäynnin parin kuukauden työssäoppimisella, joten olin hiukan ulkona koulun sisäisistä asioista. Yllättäen sainkin sitten sähköpostia, että pitäisi valita kakkosjaksolle joku kurssi/tutkinnon osa, jota suoritetaan koko jakso.

Hiukan harkittuani päädyin tutkinnon osaan nimeltään Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen. Tiesin siitä ainoastaan sen, että kurssi pidettäisiin modistien luokassa. (Modisteja on niin vähän, että linja on kaksivuotinen, ja molemmat luokat työskentelevät samassa tilassa melko työpajamaisesti.)

Positiivinen yllätys olikin melkoinen, kun me kolme ko. kurssin valinnutta saimme kuulla, että saisimme tehdä hattuja ja kaikenlaista!

Lyhyen teorian jälkeen halusin tehdä knallin. Koululla oli mustana vain juuri tilattuja muihin nähden kalliita huopateelmiä (joka on siis se hatun esiaste), joten päätin värjätä omani. Jotain vain meni vikaan... syytän sitä, että pulloihin oli merkitty värit hyvin epäselvästi! ;)

Koska knallista tuli siis kuitenkin tummansininen, päätin sen olevan harjoitusversio, ja näin ollen vähän hulluttelin somistamisen kanssa.

Huopahattuja ehti tehdä toisenkin, niinpä ostin sen oikeasti mustan teelmän. Se olikin nimenomaan miesten hattuihin tarkoitettua paksumpaa huopaa. Mikä tarkoitti sitä, että lierin vetäminen tukille vaati paljon enemmän käsivoimia kuin edellinen. Toisaalta lieriä ei tarvinnut kovettaa appretuurilla!

Toiseen knalliini olen erittäin tyytyväinen ja olenpa sitä käyttänyt jo jonkin verran. :)

Tähän väliin hiukan huopahatun rakenteesta. Perinteisen, käsintehdyn, kaksiosaisen (=pohja ja lieri tulevat eri tukeilta) huopahatun valmistus aloitetaan kostuttamalla sellainen kulahtaneen pipon näköinen huopateelmä. Huopia on monenlaisia, näissä tekemissäni olen käyttänyt sileäkarvahuopaa, joka on hyvä materiaali aloittelijalle.

Kun teelmä on kostea, se höyrytetään hauskalla höyrypannulla. Sitten se vedetään tukeille, kiinnitetään alumiininastoilla, prässätään mahdolliset kuprut pois ja annetaan kuivua.

Kuivuttuaan osat irrotetaan tukeilta ja muotoillaan lieri. Knallien lierinauhan alle olen ommellut sellaista muovinauhaa, jota sanotaan perlonkarkaasiksi. Kovitetaan pohjaosaa appretuurilla, jos se on tarpeen. Leikataan pohja sopivan kokoiseksi ja ommellaan hattu kasaan. Sitten somistetaan nauhalla, höyhenillä, soljella, kankaalla, mitä ikinä keksiikin! Ja aivan viimeiseksi ommellaan vuorinauha.

Tähän kaikkeen tosin kuuluu myös hirmuinen määrä pähkäilyä, mallaamista, millimetreissä laskettavia leikkaus-trimmauksia, appretuurin kuivumisen odottelua... ja lierinauhan ompelu muuten on haastavaa!

Jatketaan. Saimme myös muodistustehtävän. Löysin Kontista itselleni liian pienen hatun viidellä eurolla.

Oikeasti suurin työ ei näy edes kuvassa: suurensin hatun tukittamalla sen uudelleen sekä ompelin uuden vuorinauhan ja harjasin huovan karvat nätimmin. Jos sopiva tukki olisi ollut valmiina, pohjakin olisi saanut hiukan uuden mallin.

Kolmas hattuni ei niinkään sisältänyt varsinaista erikoismateriaalia (pl. kovikkeet), mutta kangashatun kaavoittaminen oli erittäin mielenkiintoista. Itse suunnittelemani kaavan, proton ja kaavamuutosten jälkeen syntyi kiva syyshattu:

Kyllä, suunnittelin lierinkin itse. Harmi, kun en jaksanut raahata kameraa useammin kouluun, työkuvat olisi olleet kivoja!

Ai niin, ette muuten ikinä usko, mitä lierissäni on kovikkeena. Halusin siitä pesunkestävän, joten käytin muovimattoa, sellaista siis mitä on melkein jokaisen vuokra-asunnon lattiassa.

Siinäpä hattuja vähäksi aikaa. Paitsi että yksi on vielä kuvaamatta (sekä vähän nahka-asiaa) - tein näyttönä huopahatun, johon yhdistin poroparkkinahkaa. Siitä tuli Hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta se on vielä tätä kirjoitettaessa arvioitavana. Se ansaitseekin oman bloggauksensa.

(P.S.: Yrittäkää kestää nämä mahtipontiset päivitykseni. Meinaan joka kerta vain roiskia muutaman kuvan ja heittää väliin kryptisiä lauseita, mutta sitten päädyn pölpöttämään tyhmiä sinne väliin.)

(P.P.S.: muistakaa arvonta!)

all mimsy were the borogoves

Huiveja! (Ja muistakaa arvonta!)

We ain't in Alabama anymo'

In the Land of Oz Ilun merinosukkalangasta, väri on nimeltään Forrest Gump theme. En ole punninnut tätä huivia, mutta lankaa meni varmaan joku 50-60 grammaa, koska huivista tuli tosi pieni. Olisi pitänyt olla isommat puikot, nyt oli 4 tai 4,5 mm. Toisaalta uusi talvitakkini ei vaadi enää valtavia (V-kauluksen peittäviä) huiveja, joten, tämä voi päästä käyttöönkin.

Aloitin huivin joskus keväällä ja sain valmiiksikin alkusyksystä, mutta blogijumi.

 

 Mallia oli kuitenkin kiva tehdä, joten aloitin hiljattain uuden, tällä kertaa vitosen puikoilla.

Shetland Triangle Shawl porkkananvärisestä Wollmeise Twinistä. Porkkanashettikseen menikin sitten yli 100g lankaa, sillä jäljelle jäänyt nöttönen painaa arviolta 20-30g. Pidän tästä muuten, mutta argh! Ei pysy pingotetussa muodossaan! Tässä kuvassa kahden pingotuksen ja jokusen viikon käytön jälkeen. En kyllä suostu pingottamaan kolmatta kertaa. Ilmeisesti mulla oli huono valinta sekä mallin että langan suhteen.

Ja sitten kuvaa arkistojen uumenista. Hyvää vauhtia on ufoutumassa vihreä lohikäärme eli Red Dragon Shawl.

haaveet heijaa maassa, puussa

Perussukat varpaista lähtien Ilun perussukkalangasta. Värin nimi on Ilman hämylaineet hienot, siitä otsikko.

Blogia on vaivannut pahemmanlaatuinen jumitus, ja yritänkin nyt tekohengittää Lankakirjaa parhaani mukaan.

Oikeastaan haluaisin tietää, onko blogillani vielä lukijoita, muuta kuin ne parit kivat tyypit. :) Siksipä pistän pystyyn arvonnan! Arvontaan osallistut vastaamalla seuraavaan kysymykseen: mitä kaikkea haluaisit Lankakirjalla lukea?

• Neuleaiheisia juttuja
• Opiskeluaiheisia (opiskelen vaatetusartesaaniksi, joten ompelujuttuja ja sellaista)
• Kirjoittamisjuttuja, askartelu- ja taiteilujuttuja
• Lifestylea (ei mitään muotibloggausta mutta aina välillä tekee mieli blogata joistain tuotteista ja tyylistä yleisestikin)
• Omaa elämää syvemmin (sisältää myös elämänkatsomuksellisia eli pakanajuttuja)

Matkin törkeästi Koukuttajalta idean. ;)

Arvonta päättyy 5.12. kello 23:59! Voittajalle luvassa pieni paketti jotain kivaa ainakin osittain itsetehtyä. :)

Tässä välissä on aivan takuuvarmasti tulossa ainakin parista eri aiheesta bloggaus, joten pysykää kanavalla! :)

Edit: arvonta on päättynyt, kiitos kaikille kommentoijille!

Kädentaidot 2011

Tänäkin vuonna järjestettiin kädentaitomessut Tampereella. Alan opiskelijana olen onnellisessa asemassa, että koulumme lähtee joka vuosi messuille ja saamme ilmaiset liput. Tätä oli siis odotettu!

Ennen kuin esittelen ostoksia, muutama sananen. Tänä vuonna meidän koulustamme järjestettiin retki lauantaille (näin saamme vappuaaton vapaaksi...), ja samalle päivälle osui itselleni tärkeä meno iltapäivälle/illalle. Voinette siis ehkä käsittää ärsytykseni, kun jouduin odottamaan messualueen ulkopuolella yli puoli tuntia, että messubussi Hämeenlinnasta suvaitsisi päästä ruuhkassa Pirkkahallille... Kysyin kyllä, olisiko mahdollista saada messulippu etukäteen, mutta se ei jostain syystä ryhmänohjaajalleni käynyt.

Ja koska oli lauantai, messuhallit olivat täpösen täynnä. C-halli, josta aloitin, tosin oli ainakin alkuun hiukan väljempi, mutta takaraivossa takova kiire (ja ehkä pikkuisen myös mukanani kulkenut neulomaton koulutoveri, jota en halunnut jättää odottelemaan kovin pitkiksi ajoiksi) pitivät minut liikkeessä. Juuri millekään kojulle en viitsinyt kovin pitkiksi ajoiksi jäädä, ja iso osa tuotteista ja yrityksistä oli jo vähän liiankin tuttuja edellisiltä vuosilta.

Mutta oli siellä jotain uuttakin!

 

Villavyyhdin kojulla sorruin ensimmäisiin ostoksiini: Louhittaren Luolan Väinämöinen -sukkalankaa kolme toisiinsa sointuvaa vyyhtiä; Ruostetta ja Kurpitsaa olin ihaillut jo nettikaupoissa, mutta Valaan laulu pomppasi kuin itsekseen hyllystä kaveriksi. Eikä ihme, se sopii Kurpitsan tavoin Ruosteen väreihin! Haaveilen näistä jotain yhteensopivaa settiä.

Hopeasäikeen ja Puffalan kojullakin oli tuttuja, ja ärtsynvihreä (kuva ei tee oikeutta) sukkalanka oli ihan pakko kotiuttaa!

 

Cloverilta ostin uuden mittanauhan sekä punaisen liiturissan! Tekee pinkkiä jälkeä! Huhta Designin sittisontiais-toilettilaukun ostin projektipussukaksi, ja samalla kojulla sorruin Re-Don varataskuun. Ruskea laukku on Tatankan tuotantoa. Tatankan kojulta muuten jäi harmittamaan, etten sittenkin valinnut sitä isompaa, kukkaromallista olkalaukkua, joka oli ommeltu sanomalehtikankaasta. Ouh. Tuo ruskea pikkulaukkukin on kyllä nätti, eikä minulla olekaan entisestään tuollaista pientä, vähän hienompaa laukkua.

Sitten kaksi aarretta:

Silmu-keramiikan ketunpää. ♥ Ketuilla on mulle iso merkitys, ja nähdessäni näitä keraamisia ketunpäitä halusin heti sellaisen itselleni! Pieni ketunpää löytää vielä paikkansa jostain oikein hyvästä paikasta seinältämme.

Aiemmin syksyllä iän kaiken kaulassani riippunut pikkuinen ankh putosi ketjun katkettua. Riipus kyllä löytyi heti, mutta alkoi tuntua siltä, että se ei ehkä sovikaan kaulalleni enää. Onhan elämänkatsomukseni suuntaus muuttunut sitten teiniaikojen kohti pohjoisempaa, skandinaavisia, pohjoisia ja muinaissuomalaisia mytologioita seuraten. Siispä piipahdin kivi- ja korumessujen puolella yhden ostoksen verran: Kelttikorujen valikoimasta minut vangitsi puolelleen pikkuinen Thorin vasara.

Näin nyt monia Kelttikorujen koruja livenä (itselläni on kyllä pari riipusta ennestään), ja yön yli nukuttuani mietinkin, josko hankkisin maskuliinisen jumalasymbolin rinnalle feminiinisen jumalatasymbolin, kuunsirpin. Juuri nyt vasar tuntuu kuitenkin hyvältä kaulalla. Turvalliselta.

(P.S.: yritän paikata lähiaikoina pidentynyttä hiljaisuuttani.)