tasajalkaa tanssii kauas

Yhtä vähän kuin lakata hengittämästä ja jatkaa elämistä, voin minä näemmä lakata neulomasta säärystimiä tänä syksynä. Aina on puikoilla yksi pari.

Ja yksi pari turkooseja säärystimiä ei vain riitä. #turkoosionuusimusta

Tämä meni niin, että tiesin jemmanneeni johonkin yhden vyyhdin itse värjäämääni tumman turkoosia sukkalankaa, ja halusin siitä säärystimet. Mutta vyyhtipä piilotteli minulta, ja sen sijaan vastaan tuli Keesin Ultrasockista (väri Open Waters, olinpa nohevana jemmannut vyötteenkin talteen!) neulottu huivi, joka ei ollut pysynyt pingotetussa muodossaan oikeastaan yhtään. Pistin purkaen, pesin langasta kiharat pois ja puikottelin säärystimet samalla kaavalla kuin viimeksikin.

Sitten tulin järjestäneeksi työ- ja käsityönurkkausta, ja se alkuperäinen säärystimiksi haluamani lanka löytyi (olin jostain syystä tuikannut valmiiksi kerityn kerän erään ufon kanssa samaan pussiin, ei ihme, ettei löytynyt lankalipastosta...). Lanka (omaa Supersockia, jos oikein muistan, ja väri näemmä joku vähän viallinen, hiukkasen vuoti käsiin) alkoi huutaa, että kyllä siitäkin pitää säärystimet tehdä. Ei kun puikot kauniiseen käteen, ja työn touhuun.

Ja kas näin, saatte taas ihastella itse äherrettyjä (ihan kirjaimellisesti) säärikuvia ja makuuhuoneemme ei-minkään-väristä tapettia. :D Onneksi näitä jalanlämmittimiä on kuvausta odottamassa lisääkin ja puikoillakin yksi pari, joten jospa käyttäisi seuraavien kuvaamiseen vähän enemmän luovuutta. ;)

Kursivoitu pätkä sekä otsikko CMX:n kappaleesta Turkoosi, joka alkoi soida päässä lataillessani kuvia Flickriin. Laulun sanat A.W. Yrjänän käsialaa.