curiouser and curiouser

Kohta pitäisi olla jotain näytettävää. :)

mitä merkitsee muutamat vuodet

Retriittiä edeltävällä viikolla äitini käväisi meillä (pääsemme parin viikon välein hänen kyydillään ns. isommille ruokaostoksille) ja hipelöi retriittiä varten pakkaamaani kuitukassia. Erityisesti erästä räikeänpinkkiä bfl/nylon -lettiä, oli kuulemma ihaillut sitä Etsy-puodissani.

Retriitissä, kerratessani Starmania, mietin seuraavaa projektia, ja mieleeni tuli edelleen myymättä jäänyt Oops, I did it again -värinen letti. En ehtinyt enää aloittaa toista kehruuprojektia, mutta heti seuraavalla viikolla nappasin letin pois myytävistä ja polkaisin kolmeksi säikeeksi:

Ja säikeet toki kolmisäikeiseksi sukkalangaksi.

Lopputulokseen tuli mukavasti "Barber's Pole" -efektiä (jee, opin viime viikonloppuna uuden kehruutermin!) ja valmiin langan metrit olivat noin 330m/110g. Äiti sai langan viime torstaina yhdessä kylppärinsiivouksessa löytyneen lähes käyttämättömän Eucalan-minipullon kera.

Äidin lankaa kehrätessäni sattui hassu juttu. Laitoin puotiin retriitistä jääneitä villoja ja lankoja, ja eräs artesaaniopiskeluystäväni kommentoi Facebookissa, että ostaisi samantien Raparperitaivaan, muttei osaa kehrätä. Aivan sattumalta olin Raparperitaivasta värjännyt alun perin kaksi lettiä, mutta jättänyt toisen itselleni. Kun äidin lanka oli säikeinä, lepuutin niitä sen aikaa, että polkaisin T:lle ylläriksi superwash merinoa:

Väriliukujen vuoksi Raparperitaivas on navajokerrattu, ja metrejä tuli mukavat n. 425/123g. Tämä pötkylä lähti kohti itäistä Suomea viime viikolla, toivottavasti on jo saavuttanut vastaanottajansa. :)

Eikä nämä kehruut ole suinkaan tähän loppuneet... ;)

I'm free but I'm focused

Aivan oikein näette, siinä on ei Canonin Nikonin linssinsuojus. Ja tässä koko kamera:

Tämä vaatii ehkä selityksen.

Ehkäpä vuoden verran sitkeästi vaivannut minijärkkärikuumeeni vain koveni, kun törmäsin Helyesin blogissa hänen uuteen kameraansa. Vaan enpä olisi arvannut, että kun ihan vain uteliaisuudesta kävin katsomassa Netanttilasta, paljonko tuollainen pikkuinen maksaisi, kuume roihahtaisi oikein kunnolla. Kompastuin nimittäin oranssiin yksilöön. Yksi asia johti toiseen, ajankohta oli otollinen, ja eilen noukin postista uuden kamerani.

Ei sillä, että Canonin järkkärissäni mitään vikaa olisi, se vain ei ole kovin reissuyhteensopiva. Nikon 1 J2 vaikuttaa varsin jämäkältä kapistukselta, minkä lisäksi se sopi budjettiini loistavasti. Ja niin, mainitsinko jo Värin? <3

Toki pieni järkkäri vaatii pienen optiikankin, joten seuraavaksi säästön kohteena on blogi-/muotokuvalinssi. Onneksi nekin ovat kohtuullisen hintaisia, ja tämän päivän pienellä testailulla vaikuttaisi siltä, että ns. kittilinssilläkin pärjää melko pitkälle.

(Edellisen blogikirjoituksen kuvat on otettu tällä uudella kaiffarilla.)

katsoin silti peiliin, se oli lohjennut

Kuten tulin maininneeksi, selätin retriitissä vihdoin parin kuukauden kehruupläähin ja löysin mojoni. Retriittiprojektiksi valikoitui tuoreesta värjäyssatsista 75/25 superwash merino/nylon -sekoitus, väriltään Starman. Ja oi että kun hänestä tuli nätti!

Halkaisin letin kahteen osaan ja säikeen navajoin. Mukavan pyöreä lanka pullahti vielä hiukan pesussa, metreiksi jäi 375m/124g, eli mukavaa sporttivahvuista sukkalankaa siis sain aikaiseksi. :)

Eikä Päivölästä muutenkaan tyhjin käsin tarvinnut poistua:

Destash-pöydästä löytyi WM Twin Tandoori Masala, onnistuin nappaamaan Neulistin ompelemista pussukoista ainoan keltaisen ja lisäksi lauantaina kompastuin Keesin kuitujen edessä. Mixed BFL/silkkiä, nom!

En ole oikein koskaan saanut lopulta makuani Wollmeiseen, vaikka sitä on vähän kertynytkin. En kauheasti nauti puuvillaisesta neuletuntumasta, enkä saa siitä tarpeeksi tiukkaa tiheyttä sukkiin. Pidän kyllä valmiista WM-neuleista, valtava Daybreakini on eräs suosikkihuivejani ja paitalankana se vaikuttaa kivalta. Yksittäinen vyyhti halusi silti muuttaa meille, sillä luulen sen sopivan paremmin raitahuiviksi yhdessä Frizzi Frizzanten kanssa kuin jo kokeilemani porkkana.

hiljaisuuden retriitti ei ollut minun meriitti

Vietin viikonlopun Päivölässä ihanassa seurassa. Löysin kehruumojoni ja kehräsin ihanan sukkalangan. Tapasin paljon ihania ihmisiä ja myin lankaa ja villaa. Paras viikonloppu vähään aikaan.

Välähdyksiä vuodelta 2013

Vuonna 2013:

Ompelin itselleni juhlapuvun.

Tein artesaanityön ja valmistuin vaatetusalan artesaaniksi.

Osallistuin Tour de Fleeceen.

Toinen isoäitini täytti 80 vuotta ja neuloin mummulle lahjaksi pitsihuivin.

Osallistuin Lihattomaan Lokakuuhun (joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistui oikein hyvin), ja totesin, ettei minusta ole ihan kasvissyöjäksi.

Kävin Laukaan Saraakalliolla katselemassa ikivanhoja kalliomaalauksia.

Reissukauppailin ja -kehräsin useampaankin otteeseen. Tässä ollaan matkalla syksyiseen kehruutapaamiseen ihan Tampereella.

Neuloin sukkia. Ja vähän muutakin.

Toki myös värjäsin esim. villaa, lankaa, varpaitani ja sormiani.

Vietin yön Villavyyhdissä muiden neulojien kanssa. Paluumatka Tampereelle autolla kesti puoli seitsemästä puoli yhteentoista, sillä kuskikin oli vähän väsynyt ja keli erittäin mielenkiintoinen.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi kerijälaitteen, ja sillä on sitten kakuteltu urakallakin.

Maistelin ensimmäistä kertaa Blossaa ja samalla tulin myyneeksi jokusen lankavyyhdin ja villaletin Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa.

...ja sillä välin mies hajotti vahingossa tietokoneeni näytön (ja kävi ostamassa kiltisti uuden koneen). Tulipa ensimmäistä kertaa käytettyä hyväksi kotivakuutusta ja saatua hiukan korvausta sieltäkin.

Hajotin vanhan kehruutuolini (joka oli jostain ehkä 60-luvulta) ja ostin tilalle uuden. Musta ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta, sillä Pessi päätti, että uusi kehruutuoli on Täydellinen Valtaistuin Maailman Parhaalle Kissalle.

Neuloin villasukat eräälle papalle erääseen helsinkiläiseen vanhainkotiin.

Kävin toista kertaa Tikki, takki, silmä, pisto -käsityötarvikemarkkinoilla ja sorruin vähän. Ihan vähän vaan. Kummasti meni kyllä koko budjetti.

Matkustin Helsinkiin asti löytämään vihdoinkin tarpeeksi värikkäät retroverhot olohuoneeseen. Verhot löytyivät - Kampin Anttilan poistopisteestä. :D Pessi yritti taas omia ne.

Osallistuin Kaheleissa Yule-vaihtoon ja sain aivan mahtavan paketin. <3

Opettelin tekemään itse sushia. Nam.

Lisäksi kävin toki kädentaitomessuilla (vaikka tänä vuonna en enää saanutkaan ilmaislippua, nyyh), hain töitä niitä saamatta, hankin toisen rukin, otin toisen ja kolmannen tatuointini, ihastuin yhä enemmän Doctor Who:hun ja tartuin enemmän hetkiin kuin edellisinä vuosina. Kävin yhdellä CMX:n keikalla, löysin uudelleen Seminaarinmäen Mieslaulajat ja kävin kahdella Semmareiden keikalla, ostin musiikkia, kirjoja, vaatteita ja kankaita. Haaveilin mm. isommasta asunnosta, töistä, omasta yrityksestä tai edes työhuoneesta, David Tenn...noh, eiköhän tässä ollut jo. :D

The girl who waited

Palataanpa hetkeksi viime marraskuuhun. Silloin nimittäin perheemme lisääntyi yhdellä varsin pienellä ja somalla jäsenellä. Muistatteko vielä kuuman kesäpäivän Jyväskylässä ja kohtaamisen Villavyyhdin Sidekickin kanssa?

Oma pieni apuri saapui siis minullekin. :) Hän on Amelia (Pond/Earhart), ja pakko tunnustaa, että Katariina-isosisko on jäänyt hyvin vähälle huomiolle Amelian saapumisen jälkeen.

Tosin tässä on myös myönnettävä, että näiden kahden kehruun jälkeen en ole kehrännyt mitään. En ole myöskään kuvannut niitä kolmea Amelialla kehrättyä lankaa vielä. Vaikka rukki olisi kuinka ihana, joskus vain iskee kehruuplääh. Onneksi viikonloppuna tieni vie jälleen Päivölään, ja sosiaalinen kehruu on ennenkin parantanut pläähin. :)

Sateenkaarirakkautta

En yleensä esittele kuin vilaukselta keskeneräisiä töitä, mutta tämä projekti tarvitsee omat hetkensä parrasvaloissa. :)

Erään Ravelry-ryhmän Sateenkaari-KAL tuli juuri oikeaan saumaan, kun aloin olla hiukan pahoillani siitä, etten halunnut osallistua Ravellenicseihin, sillä boikotoin* Sotshin olympialaisia mm. Venäjän seksuaalivähemmistöjen tilanteen vuoksi. Ja Ravellenicseissä kohistiin vähän siihen ääneen, etten uskaltanut mukaan.

Mutta tähän KALiin lähdin, ja sainpa huikeen idiksen, jossa yhdistäisin norjalaista rakkautta, omaa rakkauttani käsinvärjättyihin lankoihin sekä sateenkaaren (lähes) kaikkia värejä.

Varastoista löytyi jo montaa väriä, loput värjäsin kisoja odotellessa, ja violetiksi valikoitui lopulta teollisesti värjätty Cascaden Heritage. Muut langat ovat Lanitium Ex Machinan, Keesin ja Handun värjäämiä.

Ensimmäisellä viikolla ahkeroinkin kirjoneuletta hyvän tovin, mutta olympialaisten toisella kisaviikolla meinasi puhti loppua aivan kesken. Oli miehen lomaviikko ja lisäksi oli tarkoituis aloittaa värjäyshommat retriittiä varten.

Ensimmäinen kämmekäs kuitenkin valmistui hiukan ennen kisojen loppumista, viime viikon torstaina, eduskunnan täysistuntoa kuunnellessa. Tarkemmin sanoen sukupuolineutraalin avioliittolain lähetekeskustelun siivellä. Samalla aloitin toisen parin, jossa väritys meneekin hiukan eri tavalla. Siitä lisää myöhemmin!

*Täytyy tunnustaa, että katselin vähintään toisella silmällä talviolympialaisten avajaiset, mutta itse urheilua tai myöskään päättäjäisiä en katsellut.

Värjäysruno

Lähdin tästä värjäämähän,
taikojani tekemähän:
villavuoren valkkaelin,
lankakasan laittaelin.
Väripurkit kirjavaiset
ääreen lieteni asetin.

Värit liemeen mittaelin,
sanat salaiset sanelin.
Villat hellästi väritin,
langat pyöritin padassa,
että saisin säikeet sievät
kuidut oikein oivalliset.

(28.2.2014)

(Kuva alkuvuodelta joltain muulta värjäyspäivältä, mutta yhtä lailla sotkin käteni tälläkin viikolla.)

Eilinen Kalevalan päivä oli hektinen värjäyspäivä, niinpä väriliemien, villan ja langan kanssa leikkiminen inspiroi runoilemaan trokeemitalla. Siinä määrin, että päätin vihdoin katkaista taas jostain iskeneen blogihiljaisuuden.

Olisi paljon kirjoitettavaa ja aiheita, mutta sitä ei vain tule tartuttua kameraan blogikuvien merkeissä. Saatan siis päivittää jonkun aikaa kännykkäkuvilla, jotka on vieläpä väännetty Instagram-filtterien läpi. Mutta päivityksiä on luvassa. :)