What we were after now was the old surprise visit.

Sukkia! Ilmojen viiletessä vanha kunnon sukkamojo ilmestyi taas jostain. Ja vihdoin eräänä iltana sain jopa pääteltyä langanpäät! Ja kuinka kivaa onkaan saada itselle neljät ihkut upouudet sukat. <3

Näiden raitasukkien alkua vilauttelin artesaanityötä tehdessä. Lanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä, josta uhkaa tulla yksi lempisukkalangoistani. Ihastuttavaa neuloa, tämä! :) Väreinä violetti Eiku sekä Oliivi. Ihan perussukat omalla kaavalla (8-aloitus ja ranskalainen kantapää väärinpäin), kuten muissakin omissa sukissa.

Näistäkin on ollut puhetta. Ensimmäinen itsekehräämäni sukkalanka, 75% BFL:ää ja 25% nylonia, ja metrejähän tuli n. 420/100g. Näistä sukista tuli mulle Voimasukat, ei pelkästään värinsä vuoksi, vaan siksi, että olen värjännyt villan, kehrännyt sen langaksi ja neulonut sukkaset itselleni. Näihin, jos mihin, on siirtynyt käsistäni voimaa ja ajatuksia.

Jossain vaiheessa tarvitsin väriterapiaa. Kaivoin riikinkukon värisen Trail Socks -vyyhdin pussista, johon olin kerännyt lahjoiksi neulottavia lankoja, mutta väri huutelikin kovaan ääneen, että haluaa juuri minun varpaitani lämmittämään. Lanka on muuten aivan ihanaa muutenkin kuin väriltään.

Minulle jäi ns. käsiin muutama vyyhti Yarngrimoiren uutuutta, Supersock-sukkalankaa (75% merinoa, 25% nylonia, 425m/100g), ja yhden halusin värjätä spiraloituvaksi. Selailin väri-inspiraatiokuvia, ja A Clockwork Orange -teemainen printti iski silmään. Värjäyksessä kävi hups ja harmaa osuus jäi lyhyemmäksi, joten raidoista tuli aika hassut. Tykkään. <3

Knalli (joka kaipaisi teippiharjaa, köh) on ollut syksyn ykkösasusteeni. <3

Sitten hypätäänkin ajassa todella paljon taaksepäin. Nämä raitasukat valmistuivat joskus keväällä, muistaakseni, ja ovat olleet jo käytössäkin. Kuvakin on otettu kauan sitten, mutta blogiin asti ei ole ehtinyt. Väinämöistä nämäkin, väreinä Oliivi ja Valaan Laulu.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, perussukat miehelle, joka kärsii jatkuvasta villasukkapulasta. Lankana näissä on Handun perussukkis värissä No need to argue. Minusta lopputulos näyttää vähän öljyläikiltä.

Tässä eivät suinkaan ole ainoat viime aikoina neulomani sukat, palaan asiaan toivottavasti piakkoin...

tästä se alkaa, tuntematon

Viime viikon lauantaina pääsin työväenopiston järjestämän kalliomaalauskurssin puitteissa tutustumaan Laukaan Saraakallion maalauksiin. Nämä tuhansia vuosia vanhat maalaukset vetivät sen verran sanattomaksi, että annan kuvien puhua puolestaan. (Valitettavasti iPhone-laatua, mutta päällimmäinen ajatus ei ollutkaan lähteä kuvaamaan.)

Yksi vaikeimmista alasmenokohdista. Reissu oli fyysisesti melko rankka, sillä maalauksia pääsi katsomaan laskeutumalla hyvin jyrkkää reittiä kallion sivuitse. Henkistä energiaa tältä reissulta kyllä kertyi taas roimasti.

Muinaismuistomerkkiä on oikein asiakseen tultu ammuskelemaan. Ihmiset, mikä niitä vaivaa?

Ensi syksylle kaavaillaan työväenopiston retkeä Astuvansalmelle, bussikyydein tapahtuva retki onnistuu, mikäli yli kaksikymmentä ilmoittautuu. Jos siis kalliomaalaukset kiinnostavat, katsokaa ensi syksyn Tampereen työväenopiston lehti tarkkaan! (Tämä sama Kiehtovat Kalliomaalaukset järjestetään kuulemma myös.)

se on käsiesi liikkeissä

Heinäkuun jälkeen olen tosiaan neulonut, rukki on saanut olla aivan rauhassa. Tai sai olla, sillä viime viikonloppuna oli Tampereella kehruumiitti, jonne läksin toki rukkeineni.

Mukana oli myös kaikenlaisia herkkuja ja houkutuksia. Ja vähän syötävääkin. ;)

Ja kyllähän se kehruumojo sitten iski. Lauantaina sain aikaiseksi melkein* viisikymmentä grammaa erittäin ohutta säiettä Keesi Industriesin aivan ihanasta merinosilkistä. Sunnuntaina polkaisin tapaamisessa ainakin saman verran, ja vielä kotona sen verran, että sain toisenkin säikeen valmiiksi, ja sittenpä kertasinkin tätä ainakin pari iltaa... Nyt lanka odottaa rullalla, että jaksaisin pyöräyttää sen vyyhdille ja laskea metrit.

*Olisin saanut itse asiassa varmaan koko ensimmäisen säikeen, mutta Katariina tykkää jostain syystä katkoa nyörejä. Lauantain aikana se katkoi hamppunyörin kaksi kertaa, eikä mukana tietenkään ollut vaihtoehtoista matskua. Vietin puolitoista tuntia kaupungilla etsien paistinarua, mutta ilmeisesti sitä ei sitten ole tosiaan muualla kuin rautakaupoissa, mikä on erittäin outoa.

askel ja pysähdys kerrallaan, yksi nurin, yksi oikein

Oli puhetta siitä, miksi tunnun neulovan paljon enemmän kuin pitkään aikaan, mutta mitään ei valmistu. Noh...

Still light -sovelma Wollmeisen pitsilangasta odottelee hihoja. Päävärinä on Aquarius, josta piti tulla ensin tumman Magnolie-pitsin kanssa raitatunika, mutta jossain vyötärön kohdilla iski uusi inspiraatio. Puolet langasta siis on neulottu kahteen kertaan jo. :D Porkkanapitsin ostin kanssaräveltäjältä sukkalankavyyhdillä.

Lisää ohutta yläosaa ja purkulankaa! Omasta päästä alulle pykätty raitatakki on siinä tulossa. Vihreä itse värjätty bfl-sukkalanka on ollut alunperin melkein valmis Plain and Simple, josta en sitten pitänytkään tarpeeksi. Sitten siitä tuli hihoja vaille Still light -sovelma, mutta siinä tökki liian pieni pääntie. Puseron helmaan olin raidoittanut tumman turkoosia itse värjättyä merinolankaa (josta itse asiassa aloitin ensin punaisen kanssa raitapaitaa), mutta sekin raidoitus tökki (yritin olla liian luova tai jotain). Katselin aikani keskeneräistä paitaa, ja väriyhdistelmä suorastaan huusi takiksi. Tämä on suunnilleen vyötäröllä, ja meinaan tehdä tästä vähintään reisipituisen mukavuustakin, joten posotettavaa on...

Mutta vaikka isojakin neuleita on kesken, pitää välillä päivittää sukkavarastoa. Tässä välissä edellisen postauksen päättelykeijua edelleen odottavaan kasaan on päätynyt jo yhdet sukat miehelle ja melkein yhdet omatkin sukat.

Ostin joskus viime vuonna kanssaräveltäjältä Guide to Galaxy -värisen WM Twinin, josta oli tarkoitus tulla Hitchhiker. Mutta ei sitten tullutkaan muutamaa hammasta enempää. Nyt syksyllä inspiroiduin langasta ja ihan perussukkaa pukkaa, mutta nätistipä raidoittuu! <3 Ja koska Guide to Galaxy, piti taas kerran aloittaa iltalukemiseksi Linnunrata -trilogia.

Tästä pitää vielä jakaa hauska sattumus. Sukkaneule oli taannoin mukana neulemiitissä, josta postasin Instagramiin kuvan otsikolla "So long and thanks for all the fish!" Miitin jälkeen kävin Akateemisessa päivittämässä taiteilijatarvikevarastoani työpisteen siivouksen jäljiltä. Loppusumma tarvikkeille oli tasan 42 euroa.