Tour de Fleece

Arki rukin kanssa on koittanut. Katariina on edelleen ihana, mutta jotkut projektit jäävät ikävästi jumittamaan, tai sitten vain muut kiireet estävät istahtamasta rukin äärelle kunnolla.

Osallistuin kuitenkin toki Tour de Fleeceen, joka poljettiin Ranskan ympäriajon aikana, eli 29.6.-21.7.2013. Tämä oli ensimmäinen Tourini, mutta olin seurannut tarpeeksi Ravelrya ja pysyin kohtuudessa niin joukkueiden kuin tavoitteiden suhteen. Ja vaikka loppua kohti meinasivat usko ja puhti loppua, pääsin kuin pääsinkin tavoitteisiini.

Ensimmäinen tavoitteeni oli kehrätä ohutta sukkalankaa, korkeintaan sport-vahvuista, navajokerrattuna. Ensimmäisenä Tour-päivänä poljinkin melkoisesti, yli puolet topsista. Tämän kuvan ottamisen jälkeen itse asiassa polkaisin rullalle vielä parikymmentä grammaa säiettä.

Toisena päivänä ahkeroin säikeen valmiiksi, ja yötä vasten vielä kertasinkin.

Valmiista langasta tuli navajoituna todellakin ohutta: 414m/102g. Villassa oli 75% superwash BFL:ää ja 25% nylonia, kunnon sukkalankaa siis sain aikaiseksi.  Siitä on valmiina jo ensimmäinen sukkakin! :)

Ensimmäisellä viikolla lähdin torstaina käymään Helsingissä ja kävin kaakon suunnalla yöpymässä, joten torstaista tuli ensimmäinen lepopäivä. Niinpä poljin myös varsinaisen Tourin lepopäivän eli seuraavan maanantain.

Toinen haasteeni oli tehdä oikeaa kolmisäikeistä. Olin värjännyt kolme suunnilleen samanpainoista lettiä superwash BFL:ää, joka on kuiturakkauteni.

Tätä kehrätessä päästin säikeen paksummaksi, eikä tästä ehkä tullut aivan yhtä tasaista kuin ensimmäisestä kehruusta, mutta kaunista silti. Kolmisäikeisenä tässä on metrejä 884 ja grammoja 220. Langasta on tulossa jotain aika spesiaalia, joskus. ;)

Kolmanneksi halusin tehdä kaksisäikeistä lankaa. Olin värjännyt 75/25 merino/silkkiä, pahaksi onneksi turkoosilla. Eräs tietty turkoosi värini nimittäin tykkää vuotaa, ja koska silkin takia tämä piti käsitellä hellävaraisesti, villa vuoti turkoosia käsiini melkoisesti. Myyntiin en olisi vuotavaa villaa missään nimessä päästänyt, mutta itselleni en ole niin turhantarkka. Silti kirosin tätä kehrätessä.

Kirosanoja kyllä tuli muutenkin. Merinosilkki oli aivan uutta, ja liukkautensa vuoksi se vaati melkoista keskittymistä sekä todella hienosäätöä rukin "asetuksiin". Siinä missä BFL:ää voi melko huoletta polkea vähän sinnepäin olevilla säädöillä, vaati merinosilkki täsmälleen millintarkat säädöt.

Loppujen lopuksi merinosilkkikin alkoi taipua käsissäni, ja toinen säie olikin jo sitten tosi ohutta. Joskin ohutta oli ensimmäinenkin säie isolta osalta. Epätasainen vyyhti kertoi metreikseen 1050, grammoja tässä on 125.

Vuotaminen ei muuten pysähtynyt edes pesuveteen, joten tämä yksilö pääsee uudelleen värikylpyyn, lisään siihen aavistuksen petroolia, jospa se ynnä uusi etikkakiinnitys auttaisivat. Tämä lanka nimittäin suorastaan huutaa haluavansa isona Ikarukseksi.

Brass, steam & poetry

Muistattehan tämän "teevadin" vielä? Keskitalven mittaan sen ympärille rakentui juhlapuku:

Sieltä se hameen alta pilkistää, se teellä värjätty alushame. Melkoinen homma muuten oli se, siinä oli viitisen metriä kangasta, mikä oli vähän liikaa meidän kylpyhuoneemme kapasiteetille. Ja loppujen lopuksi päädyin sitten kaventamaan alushametta.

Alushameen, joka on siis valkoista lakanakangasta, lisäksi suunnittelin ja toteutin asuun taftihameen, jonka vyötärökaitale on korotettu ja tuettu (mietin jopa korsettia, mutta jätin tällä kertaa tekemättä) sekä intianpuuvillaisen paidan.

Mekon inspiraatio tuli steampunkista, olin haaveillut jo pitkään steampunk-juhlapuvusta, vaikka en oikeastaan edes tiennyt, mihin tilaisuuteen. Tätä asua tehdessä mietin, että se voisi sopia runokeikoilleni, mutta en kuitenkaan ole pitänyt tätä kesän keikoillani, se tuntuu vähän liian... juhlavalta. Mutta ehkä sille löytyy vielä käyttöä. :)

Olkaimet menevät takaa ristiin. Rakastan. <3

 

Napit on hankittu eräästä vakionappikaupastani, Lyanwoodilta Etsystä. Tilasin itse asiassa muistaakseni kolme settiä metallisia nappeja, joista valitsin kaikkein koristeellisimmat tähän.

Linnunrata ja kuinka se saavutettiin

Pari kuukautta sitten todellakin kävin pokkaamassa todistuksen ja ruusun. Melkoisen räkätaudin jälkimainingeissa, mutta juuri valmistunut pitsihuivi harteillani (oli kyllä aavistuksen liikaa se huivi, mutta siitäkin lisää joskus toiste).

Pitsihuivi (tosin eri) oli myös osa artesaanityötä, jonka olin saanut noin kuukausi ennen valmistumista valmiiksi. Sain asiakkaaltani heti luvan julkaista kuvat, mutta jälleen on bloggaamisessa kestänyt...

Artesaanityöhön kuului siis asiakastyönä asukokonaisuuden suunnittelu, kaavoitus ja ompelu (kaikkine prototyyppeineen). Asiakkaani oli hyvin persoonallinen pukeutuja, joten oli todella hauskaa suunnitella ja toteuttaa hänelle puku hänen poikansa ylioppilasjuhliin.

Edessä olevan epäsymmetrisen organzakaitaleen vuoksi tämä mekko alkoi kutsua itseään nimellä Linnunrata. Varsinainen miehustakangas oli maltillista ryppytaftia, myrskypilven petroolinvärin lomasta hohtaa tietyssä valossa siniviolettia.

Mekon asusteeksi neuloin Boo Knitsin Rainshine-huivin. Asiakkaani valitsi mallin, mutta ihastuin oitis Boo Knitsin ohjeisiin ja tälläkin hetkellä kesken on kaksi hänen malliaan... Lankana tässä huivissa oli käsinvärjäämäni Wetterhoffin Silvia (500m/50g) ja lankaa kului uskomattomat 31g.

Huiviin tuli tosin lisäpainoksi arviolta parikymmentä grammaa helmiä, sateenkaaren sävyissä hohtavia kirkkaita siemenhelmiä. Olin aiemmin vain kerran kokeillut yhteen pitsihuiviin helmien neulomista, mutta rakastuin tähänkin.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen lopputulokseen, ja myös asiakkaani piti valmiista työstä paljon. Joitain asioita tekisin nyt toisin, mutta sitähän elämä on, oppimista. :)

the most curious thing

Onpa taas vierähtänyt.

Olisi kauheasti blogattavaa, mutta jotenkin... no, yritetään taas. Ainakin artesaanityöstä ja eräästä muustakin ompeluprojektista on lähipäivinä tulossa asiaa. Ehkä innostun taas hetkeksi ajankohtaisemmistakin aiheista. Katsotaan. :)

(Seuraako tätä edes enää kukaan?)