Lähes niin kauan, kuin olen tiennyt olevani pakana, on mukanani kulkenut ajatus voimaeläimestä, joka toimii eräänlaisena henkioppaana. Minun tietojeni ja kokemusteni mukaan voimaeläin voi myös vaihtua - ja se on minulla vaihtunutkin, harvoin, mutta tietynlaisten elämänmuutosten yhteydessä.
Ja viime syksystä alkaen elämääni on tallustellut puolisalaa eräs suuri metsäkansan edustaja.
"Kussa on ohto tuuditeltu
mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän
otavaisen olkapäillä
kultaisessa kätkyessä
sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa
vitjoissa hopeaisissa
tuonne synkkähän salohon
mustan maan sisähän
mesimättäiden nenähän."
(Karhun syntyruno - yksi monesta versiosta - joka ei päätynyt Kalevalaan.)
Karhun synty -runosta inspiraationsa saanut lanka. Kuituina tässä on Hopeasäikeen superwash merinoa (petrooli) ja Keesin sw merino-blingiä (kelta-punainen). Jaoin molemmat letit 16 osaan ja kehräsin sekä navajokertasin raidoiksi. Havittelin sukka- tai sport -vahvuutta, mutta DK:tahan tästä tuli: metrejä n. 500m/230g.
Viime syksyn Kädentaidot-messuilta kotiutui jo aiemmin ostetun ketunpään kaveriksi pieni rakupoltettu karhunpää, valmistaja ihana Silmu-Keramiikka.
Karhun ja ketun lisäksi seinälle pääsyä odottaa aivan hiljattain kotiutunut printti. Etsyhän on puolillaan kauniita ja söpöjäkin taideprinttejä (puhumattakaan esim. ristipistokaavioista), mutta kotiin päätynyt yksilö lumosi minut ensisilmäyksellä. Lopulta se oli pakko hankkia, palkinnoksi juhlapuvun valmistumisesta. Saman taiteilijan Moon on kuitenkin ehkä pakko vielä hankkia makuuhuoneeseen.
Karhun ja ketun lisäksi seinälle pääsyä odottaa aivan hiljattain kotiutunut printti. Etsyhän on puolillaan kauniita ja söpöjäkin taideprinttejä (puhumattakaan esim. ristipistokaavioista), mutta kotiin päätynyt yksilö lumosi minut ensisilmäyksellä. Lopulta se oli pakko hankkia, palkinnoksi juhlapuvun valmistumisesta. Saman taiteilijan Moon on kuitenkin ehkä pakko vielä hankkia makuuhuoneeseen.
Yksi mesikämmen vartioi kirjojanikin yhdessä pienen gargoylekokoelman kanssa.
Ja kaulassa killuu Titimadamin kullanvärinen karhu. Tämänkin ostin viime kädentaitomessuilta - vierastan kullanvärisiä koruja, mutta tämä jäi mieleeni niin, että piti vielä ennen lähtöä käydä ostamassa.
Hienompia tilaisuuksia varten on myös jono kalevankarhuja. Minulla on samaa sarjaa myös korvakorut, mutta en voi pitää nappimallisia. On siis rahatilanteen joskus parantuessa satsattava riippuviin karhukorvakoruihin.
Näiden lisäksi toivelistallani ovat Moon Raven Designsin pikkuinen luolakarhu ja Taigakorun talviunille valmistautuva uroskarhu.
Kerroin alussa, että puolisalaa. Mutta ohto on silti ollut mielessäni ja turvanani jo ennen kuin löysin pakanuuden. Otavan minulle näytti taivaalta eräs pimeän kotitaipaleen saattaja, ja sen jälkeen olen aina etsinyt sen taivaalta pimeällä kulkiessani.
Ensimmäinen voimaeläimeni, susi, yhdessä kuun kanssa edustavat jumalatarta (Akkaa, Mielikkiä, Kuutarta) ja feminiinistä puolta minussa, ja toinen voimaeläimeni, kettu, yhdessä auringon kanssa jumalaa (Ukkoa, Tapiota) ja maskuliinista puolta. Karhu taas osuu siihen tasapainoiseen kohtaan: miehiset voimat, ja toisaalta äidinvaistot (Otavassakin yhden tulkinnan mukaan on emokarhu ja kolme poikasta, vaikkakin kuvio viittaa myös aikaan, jolloin karhulla oli häntä). Karhunpeijaisissakin (ikivanha karhun kunniaksi pidetty rituaali, jolla ei nykyajan syöpöttelypeijaisiin ole enää paljon yhtymäkohtia) on rituaalisesti vihitty tyttö ja poika. Ehkä tarvitsen kaikki nämä kolme hahmoa, ja ehkä niitä tulee vielä lisää, suojelijoita.
Näiden lisäksi toivelistallani ovat Moon Raven Designsin pikkuinen luolakarhu ja Taigakorun talviunille valmistautuva uroskarhu.
Kerroin alussa, että puolisalaa. Mutta ohto on silti ollut mielessäni ja turvanani jo ennen kuin löysin pakanuuden. Otavan minulle näytti taivaalta eräs pimeän kotitaipaleen saattaja, ja sen jälkeen olen aina etsinyt sen taivaalta pimeällä kulkiessani.
Ensimmäinen voimaeläimeni, susi, yhdessä kuun kanssa edustavat jumalatarta (Akkaa, Mielikkiä, Kuutarta) ja feminiinistä puolta minussa, ja toinen voimaeläimeni, kettu, yhdessä auringon kanssa jumalaa (Ukkoa, Tapiota) ja maskuliinista puolta. Karhu taas osuu siihen tasapainoiseen kohtaan: miehiset voimat, ja toisaalta äidinvaistot (Otavassakin yhden tulkinnan mukaan on emokarhu ja kolme poikasta, vaikkakin kuvio viittaa myös aikaan, jolloin karhulla oli häntä). Karhunpeijaisissakin (ikivanha karhun kunniaksi pidetty rituaali, jolla ei nykyajan syöpöttelypeijaisiin ole enää paljon yhtymäkohtia) on rituaalisesti vihitty tyttö ja poika. Ehkä tarvitsen kaikki nämä kolme hahmoa, ja ehkä niitä tulee vielä lisää, suojelijoita.
