What we were after now was the old surprise visit.

Sukkia! Ilmojen viiletessä vanha kunnon sukkamojo ilmestyi taas jostain. Ja vihdoin eräänä iltana sain jopa pääteltyä langanpäät! Ja kuinka kivaa onkaan saada itselle neljät ihkut upouudet sukat. <3

Näiden raitasukkien alkua vilauttelin artesaanityötä tehdessä. Lanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä, josta uhkaa tulla yksi lempisukkalangoistani. Ihastuttavaa neuloa, tämä! :) Väreinä violetti Eiku sekä Oliivi. Ihan perussukat omalla kaavalla (8-aloitus ja ranskalainen kantapää väärinpäin), kuten muissakin omissa sukissa.

Näistäkin on ollut puhetta. Ensimmäinen itsekehräämäni sukkalanka, 75% BFL:ää ja 25% nylonia, ja metrejähän tuli n. 420/100g. Näistä sukista tuli mulle Voimasukat, ei pelkästään värinsä vuoksi, vaan siksi, että olen värjännyt villan, kehrännyt sen langaksi ja neulonut sukkaset itselleni. Näihin, jos mihin, on siirtynyt käsistäni voimaa ja ajatuksia.

Jossain vaiheessa tarvitsin väriterapiaa. Kaivoin riikinkukon värisen Trail Socks -vyyhdin pussista, johon olin kerännyt lahjoiksi neulottavia lankoja, mutta väri huutelikin kovaan ääneen, että haluaa juuri minun varpaitani lämmittämään. Lanka on muuten aivan ihanaa muutenkin kuin väriltään.

Minulle jäi ns. käsiin muutama vyyhti Yarngrimoiren uutuutta, Supersock-sukkalankaa (75% merinoa, 25% nylonia, 425m/100g), ja yhden halusin värjätä spiraloituvaksi. Selailin väri-inspiraatiokuvia, ja A Clockwork Orange -teemainen printti iski silmään. Värjäyksessä kävi hups ja harmaa osuus jäi lyhyemmäksi, joten raidoista tuli aika hassut. Tykkään. <3

Knalli (joka kaipaisi teippiharjaa, köh) on ollut syksyn ykkösasusteeni. <3

Sitten hypätäänkin ajassa todella paljon taaksepäin. Nämä raitasukat valmistuivat joskus keväällä, muistaakseni, ja ovat olleet jo käytössäkin. Kuvakin on otettu kauan sitten, mutta blogiin asti ei ole ehtinyt. Väinämöistä nämäkin, väreinä Oliivi ja Valaan Laulu.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, perussukat miehelle, joka kärsii jatkuvasta villasukkapulasta. Lankana näissä on Handun perussukkis värissä No need to argue. Minusta lopputulos näyttää vähän öljyläikiltä.

Tässä eivät suinkaan ole ainoat viime aikoina neulomani sukat, palaan asiaan toivottavasti piakkoin...

tästä se alkaa, tuntematon

Viime viikon lauantaina pääsin työväenopiston järjestämän kalliomaalauskurssin puitteissa tutustumaan Laukaan Saraakallion maalauksiin. Nämä tuhansia vuosia vanhat maalaukset vetivät sen verran sanattomaksi, että annan kuvien puhua puolestaan. (Valitettavasti iPhone-laatua, mutta päällimmäinen ajatus ei ollutkaan lähteä kuvaamaan.)

Yksi vaikeimmista alasmenokohdista. Reissu oli fyysisesti melko rankka, sillä maalauksia pääsi katsomaan laskeutumalla hyvin jyrkkää reittiä kallion sivuitse. Henkistä energiaa tältä reissulta kyllä kertyi taas roimasti.

Muinaismuistomerkkiä on oikein asiakseen tultu ammuskelemaan. Ihmiset, mikä niitä vaivaa?

Ensi syksylle kaavaillaan työväenopiston retkeä Astuvansalmelle, bussikyydein tapahtuva retki onnistuu, mikäli yli kaksikymmentä ilmoittautuu. Jos siis kalliomaalaukset kiinnostavat, katsokaa ensi syksyn Tampereen työväenopiston lehti tarkkaan! (Tämä sama Kiehtovat Kalliomaalaukset järjestetään kuulemma myös.)

se on käsiesi liikkeissä

Heinäkuun jälkeen olen tosiaan neulonut, rukki on saanut olla aivan rauhassa. Tai sai olla, sillä viime viikonloppuna oli Tampereella kehruumiitti, jonne läksin toki rukkeineni.

Mukana oli myös kaikenlaisia herkkuja ja houkutuksia. Ja vähän syötävääkin. ;)

Ja kyllähän se kehruumojo sitten iski. Lauantaina sain aikaiseksi melkein* viisikymmentä grammaa erittäin ohutta säiettä Keesi Industriesin aivan ihanasta merinosilkistä. Sunnuntaina polkaisin tapaamisessa ainakin saman verran, ja vielä kotona sen verran, että sain toisenkin säikeen valmiiksi, ja sittenpä kertasinkin tätä ainakin pari iltaa... Nyt lanka odottaa rullalla, että jaksaisin pyöräyttää sen vyyhdille ja laskea metrit.

*Olisin saanut itse asiassa varmaan koko ensimmäisen säikeen, mutta Katariina tykkää jostain syystä katkoa nyörejä. Lauantain aikana se katkoi hamppunyörin kaksi kertaa, eikä mukana tietenkään ollut vaihtoehtoista matskua. Vietin puolitoista tuntia kaupungilla etsien paistinarua, mutta ilmeisesti sitä ei sitten ole tosiaan muualla kuin rautakaupoissa, mikä on erittäin outoa.

askel ja pysähdys kerrallaan, yksi nurin, yksi oikein

Oli puhetta siitä, miksi tunnun neulovan paljon enemmän kuin pitkään aikaan, mutta mitään ei valmistu. Noh...

Still light -sovelma Wollmeisen pitsilangasta odottelee hihoja. Päävärinä on Aquarius, josta piti tulla ensin tumman Magnolie-pitsin kanssa raitatunika, mutta jossain vyötärön kohdilla iski uusi inspiraatio. Puolet langasta siis on neulottu kahteen kertaan jo. :D Porkkanapitsin ostin kanssaräveltäjältä sukkalankavyyhdillä.

Lisää ohutta yläosaa ja purkulankaa! Omasta päästä alulle pykätty raitatakki on siinä tulossa. Vihreä itse värjätty bfl-sukkalanka on ollut alunperin melkein valmis Plain and Simple, josta en sitten pitänytkään tarpeeksi. Sitten siitä tuli hihoja vaille Still light -sovelma, mutta siinä tökki liian pieni pääntie. Puseron helmaan olin raidoittanut tumman turkoosia itse värjättyä merinolankaa (josta itse asiassa aloitin ensin punaisen kanssa raitapaitaa), mutta sekin raidoitus tökki (yritin olla liian luova tai jotain). Katselin aikani keskeneräistä paitaa, ja väriyhdistelmä suorastaan huusi takiksi. Tämä on suunnilleen vyötäröllä, ja meinaan tehdä tästä vähintään reisipituisen mukavuustakin, joten posotettavaa on...

Mutta vaikka isojakin neuleita on kesken, pitää välillä päivittää sukkavarastoa. Tässä välissä edellisen postauksen päättelykeijua edelleen odottavaan kasaan on päätynyt jo yhdet sukat miehelle ja melkein yhdet omatkin sukat.

Ostin joskus viime vuonna kanssaräveltäjältä Guide to Galaxy -värisen WM Twinin, josta oli tarkoitus tulla Hitchhiker. Mutta ei sitten tullutkaan muutamaa hammasta enempää. Nyt syksyllä inspiroiduin langasta ja ihan perussukkaa pukkaa, mutta nätistipä raidoittuu! <3 Ja koska Guide to Galaxy, piti taas kerran aloittaa iltalukemiseksi Linnunrata -trilogia.

Tästä pitää vielä jakaa hauska sattumus. Sukkaneule oli taannoin mukana neulemiitissä, josta postasin Instagramiin kuvan otsikolla "So long and thanks for all the fish!" Miitin jälkeen kävin Akateemisessa päivittämässä taiteilijatarvikevarastoani työpisteen siivouksen jäljiltä. Loppusumma tarvikkeille oli tasan 42 euroa.

on tänään hyvä päivä elää

"tuli syksy, tietäjätär
mesiviini huulillaan
antoi lapsille hämärän leikit
vanhemmille uniaan"

(CMX: Olkoon täysi sinun maljasi)

Vaikka kesä ihanine elämyksineen menikin, en jaksa surra. Olen aina rakastanut syksyä, tarkemmin sanottuna syys-lokakuuta, kun puut saavat aivan uuden väriloiston ja ilma tuoksuu maalta ja kirpeältä ja - syksyltä.

Eikä syksyni todellakaan ankea ole muutenkaan. Syksyn ohjelmistoon mahtuu mm. kehruutapaaminen ja kuitupitoiset kokoontumisajot, kalliomaalauksia, suomalaista muinaisuskoa, kirjoittamista, art journal -askartelua, lukemista, ja tottakai paljon neulomista, kehräämistä ja värjäämistä. Sen kaiken arkipäiväisen hutun lisäksi siis.

Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana olen miettinyt kiivaasti, miksi neulon paljon, mutten saa mitään valmiiksi/käyttöön. No, tässä nyt on yksi mahdollinen syy: olen jemmannut läjän neuleita odottamaan langanpäiden päättelyä. Ei kenelläkään olisi päättelykeijua lainata, yhdeksi illaksi edes?

Tänä vuonna olen ihmetyksekseni huomannut, että en haluakaan neuloa vain itselleni. Viimeiset muutamat vuodet minulla on ollut niin vähän neuleaikaa, että olen itsekkäästi jättänyt isolta osin lahjaneulomiset neulomatta. Nyt tuntui siltä, että läheisiä voisi lahjoa pehmeillä paketeilla jouluna. :)

Rakastan värjäämistä. Tällä hetkellä on hyvä, jos saan langan ja villan myynnistä ns. omani pois, mutta rahan lisäksi värjääminen antaa minulle niin paljon muutakin. Nämä asiakkaalle tilauksesta värjätyt langat ilahduttivat jo itsessään minua, mutta vielä enemmän, kun asiakas kuvan nähtyään ilahtui suuresti. :) Kaksi merinosilkkivyyhtiä matkustaa tällä viikolla maailmalle.

Blogikin täytti aivan hiljattain viisi vuotta. Josko tämä eipäs-juupas-uhmaikä alkaisi väistyä. Ideoita olisi vaikka kuinka, kaikki ei välttämättä liity käsitöihin, mutta tuntuisi tyhmältä aloittaa uutta blogia vain ns. lifestyle-jutuille. Koska elämäntyyliini liittyy suurelta osin myös kaikki käsin tekeminen.

Aivan pian kuitenkin luvassa ihan oikeasti neulomispainotteista asiaa, kunhan olosuhteet ovat oikeat kuvaamiselle. Pysykää kanavalla! :)

kesä loppuu ja tuntuu ettei koskaan takas tuu

Vaikka vielä päivisin lämpötila lähenee helleasteita, on iltaisin jo pimeää ja kylmää, ja ilmassa tuoksuu selvästi syksy. Sinne se kesä meni, taas.

En ole normaalisti kesäihminen ollenkaan. Pääni ja kroppani eivät pidä helteestä, auringosta saa päänsäryn hatusta yms. huolimatta, ja siitepölyt saavat olon tukalaksi. Tämä kesä on kuitenkin ollut erilainen kuin muutama aiempi.

Se taisi alkaa toukokuussa, kun kahdeksan vuoden tauon jälkeen marssin viimein tatuoijalle. Ensimmäinen tatuointini on otettu kesällä 2005, ja sama tatuoija ilmoitteli peruutusajoista juuri sopivaan saumaan. Vanhan kuunsirpin (jota myös vähän paranneltiin) lisäksi iholleni piirtyi aurinko ja seitsemän tähteä. Näistä kerron lisää myöhemmin. :)

Alkukesästä pidin kahdet erilaiset valmistujaiset, esiinnyin kahdella runokeikalla ja sain kahdenlaista, todella mielenkiintoista palautetta. Toisen runokeikan yhteydessä myös työskentelin Runotiskissä, eli kirjoitin ihmisille tilauksesta runoja. Värjäsin kahteen klubiin kuitua ja lankaa, ja samalla värjäsin myös Etsyyn täytettä.

Heinäkuussa elettiin jännittäviä aikoja muutenkin. Värjäyshommien yhteydessä, kiitos Annan, olin löytänyt (taas!) uudelleen vanhan musiikki-ihastukseni, Seminaarinmäen Mieslaulajat. Titityyn kesämiittipäivä, Jyväskylän kesä, halvat liput Semmareiden keikalle ja kyyti Jyväskylään päin osuivat niin sopivasti, että tartuin tilaisuuteen. Tosin kotiinpääsy meinasi ensin tuottaa ongelmia, kun tajusin aivan lähellä tapahtumaa, että (toisin kuin silloin 10 vuotta sitten CMX-keikkareissuilla) eihän Jyväskylästä viikonloppuöisin mitään junia tai busseja kulje Tampereelle päin... Ravelry osoitti taas kerran hyödyllisyytensä, ja minulle järjestyi yöpaikka Muuratjärven rannalta supernopeasti. :)

Miitti oli kyllä melko turmiollinen. Kuuma heinäkuun aurinko poltti hartiani ja käsivarteni, Titityyssä kompastuin lankoihin, ja pääsinpä vielä koepolkaisemaan Schachtin Sidekickiä. Jälkimmäisin oli (taas!) rakkautta ensi polkaisulla. Ja kyllähän se matkarukki olisi ihan tarpeellinen...

Illalla oli sitten keikka! Seminaarinmäen mieslaulajat on livemusiikkia parhaimmillaan. Ihastus syveni rakkaudeksi. <3

Joten parin viikon päästä löysin itseni taas keikalta, tällä kertaa Lapualta, ja eturivistä. Keikan alku oli unohtumaton:

Kannatti lähteä! Näistä parista keikasta sain aivan uskomattoman paljon positiivsta energiaa jaksaa, ja kylläpä Semmarit ovat ahkerasti soineet meillä koko kesän. En millään malttaisi odottaa seuraavia keikkoja!

Kaikenlaista muutakin hauskaa ajanvietettä on ollut, vastapainona työnhaulle ja värjäyshommille. Olen esimerkiksi kierrellyt museoita, nukkunut kaksi eri yötä (eri puolella Suomeakin) asuntovaunuissa, tavannut koiran, joka kerjäsi lankakerää, nähnyt paljon ystäviä ja toki neulonut ja kehrännyt paljon. Kamera ei ole ehtinyt mukaan reissuille, tai jos se on ollut mukana, en ole ottanut kuvia.

Kesän taisi päättää viikko sitten lauantaina pitämämme pienimuotoiset lanka- ja kuitumyyjäiset (ajatus lähti siitä, että ei oikein ollut varaa lähteä Helsinkiin käsityökortteliin shoppailemaan). Viihdyimme dcukin luona pitkälle iltaan, ostimme ja myimme, neuloimme ja juttelimme.

Ei sillä, että elämä olisi ollut pelkkää hauskanpitoa koko kesän, mukaan on mahtunut arkea ja paskoja viikonpäiviä. Mutta kaiken summana on lopulta ollut ajatus, että elämä kannattaa, kuitenkin.

Syntymäpäivähuivi

Syntymäpäivistä on melkein kolme viikkoa, ja vasta nyt sain aikaiseksi raportoida lahjahuivin. Siinä nimittäin kävi niin, että huivi tuli ajoissa valmiiksi, pingotin hyvissä ajoin, laitoin nätisti pakettiin, ja muistin ottaa mukaankin. Mutta matkalla juhlapaikalle hoksasin, että kamera jäi kotiin, eikä minulla ollut kuvaa valmiista huivista... Noh, omenapuhelimella sai jonkinmoisia kuvia, mutta ärsytti niin paljon, että hienosta huivista ei ole yhtä hienoja kuvia.

Tiesin puhelimeni rajat, joten en edes viitsinyt ottaa hienoja tunnelmakuvia, malliltakin piti leikata pää pois.

Mallina tässä siis toimi Sweet Dreams (Ravelryssa). Boo Knitsin huivit ovat ihania, helppoja ja mukavia neuloa, eikä tämä ollut poikkeus. :) Tein kakkoskaavion toistoja kolme, ja hiukan pelotti silmukoita päätellessä, että kuinka iso tästä tulikaan, mummu kun ei ole mikään iso ihminen... Olin nimittäin vaihtanut ennen pitsin neulomista puikot isompiin (vaikka ohje ei niin käskenyt), ja huivi nielaisi lankaa noin 80 g. Mutta eipä siitä onneksi aivan valtava tullut.

Lankana tässä oli 800m/100g merino/silkki/stellina (75%/25%/5%) -lanka, käsinvärjätty "mummun väriseksi". Koska langassa oli blingiä, en laittanut helmiä ollenkaan. Huivista tuli silti kaunis!

vanhaa valssia rahinaa gramofoni kaiuttaa

Keskeytämme hyvin alkaneen blogitauon erittäin akuutilla ilmoitusasialla: se neuloo! Jollekin muulle kuin itselleen vieläpä!

Rukki ei ole kauheasti Tourin jälkeen kuiskinut, sen sijaan puikot ovat maagisesti vetäneet puoleensa. Loputtomalta tuntuneen paidanhelman (WM Lace ja tämä ruumiinympärys, voitte kuvitella) lisäksi sohvannurkasta on pullahtanut puikoilta päättelyä odottamaan ainakin neljä pipoa ja yksi lapanen, ja suurin osa näistä pikkuneuleista on menossa tai mennyt ihan muualle kuin neulojalle itselleen.

Yllä olevan kuvan neule on alku huivista, jonka aloitin tänään ja jonka pitäisi olla ensi viikonloppuna valmis saajansa 80-vuotisjuhlille. Lanka on itse värjäämääni merino-nylon-stellinaa, koska hän ansaitsee vähän ylellisyyttä. :)

Ja sitten takaisin huivin pariin. Kirittäjänä toimii David Tennant -karkki Doctor Who:n muodossa Netflixistä. <3

(Palaan linjoille, kunhan ehdin!)

Tour de Fleece

Arki rukin kanssa on koittanut. Katariina on edelleen ihana, mutta jotkut projektit jäävät ikävästi jumittamaan, tai sitten vain muut kiireet estävät istahtamasta rukin äärelle kunnolla.

Osallistuin kuitenkin toki Tour de Fleeceen, joka poljettiin Ranskan ympäriajon aikana, eli 29.6.-21.7.2013. Tämä oli ensimmäinen Tourini, mutta olin seurannut tarpeeksi Ravelrya ja pysyin kohtuudessa niin joukkueiden kuin tavoitteiden suhteen. Ja vaikka loppua kohti meinasivat usko ja puhti loppua, pääsin kuin pääsinkin tavoitteisiini.

Ensimmäinen tavoitteeni oli kehrätä ohutta sukkalankaa, korkeintaan sport-vahvuista, navajokerrattuna. Ensimmäisenä Tour-päivänä poljinkin melkoisesti, yli puolet topsista. Tämän kuvan ottamisen jälkeen itse asiassa polkaisin rullalle vielä parikymmentä grammaa säiettä.

Toisena päivänä ahkeroin säikeen valmiiksi, ja yötä vasten vielä kertasinkin.

Valmiista langasta tuli navajoituna todellakin ohutta: 414m/102g. Villassa oli 75% superwash BFL:ää ja 25% nylonia, kunnon sukkalankaa siis sain aikaiseksi.  Siitä on valmiina jo ensimmäinen sukkakin! :)

Ensimmäisellä viikolla lähdin torstaina käymään Helsingissä ja kävin kaakon suunnalla yöpymässä, joten torstaista tuli ensimmäinen lepopäivä. Niinpä poljin myös varsinaisen Tourin lepopäivän eli seuraavan maanantain.

Toinen haasteeni oli tehdä oikeaa kolmisäikeistä. Olin värjännyt kolme suunnilleen samanpainoista lettiä superwash BFL:ää, joka on kuiturakkauteni.

Tätä kehrätessä päästin säikeen paksummaksi, eikä tästä ehkä tullut aivan yhtä tasaista kuin ensimmäisestä kehruusta, mutta kaunista silti. Kolmisäikeisenä tässä on metrejä 884 ja grammoja 220. Langasta on tulossa jotain aika spesiaalia, joskus. ;)

Kolmanneksi halusin tehdä kaksisäikeistä lankaa. Olin värjännyt 75/25 merino/silkkiä, pahaksi onneksi turkoosilla. Eräs tietty turkoosi värini nimittäin tykkää vuotaa, ja koska silkin takia tämä piti käsitellä hellävaraisesti, villa vuoti turkoosia käsiini melkoisesti. Myyntiin en olisi vuotavaa villaa missään nimessä päästänyt, mutta itselleni en ole niin turhantarkka. Silti kirosin tätä kehrätessä.

Kirosanoja kyllä tuli muutenkin. Merinosilkki oli aivan uutta, ja liukkautensa vuoksi se vaati melkoista keskittymistä sekä todella hienosäätöä rukin "asetuksiin". Siinä missä BFL:ää voi melko huoletta polkea vähän sinnepäin olevilla säädöillä, vaati merinosilkki täsmälleen millintarkat säädöt.

Loppujen lopuksi merinosilkkikin alkoi taipua käsissäni, ja toinen säie olikin jo sitten tosi ohutta. Joskin ohutta oli ensimmäinenkin säie isolta osalta. Epätasainen vyyhti kertoi metreikseen 1050, grammoja tässä on 125.

Vuotaminen ei muuten pysähtynyt edes pesuveteen, joten tämä yksilö pääsee uudelleen värikylpyyn, lisään siihen aavistuksen petroolia, jospa se ynnä uusi etikkakiinnitys auttaisivat. Tämä lanka nimittäin suorastaan huutaa haluavansa isona Ikarukseksi.

Brass, steam & poetry

Muistattehan tämän "teevadin" vielä? Keskitalven mittaan sen ympärille rakentui juhlapuku:

Sieltä se hameen alta pilkistää, se teellä värjätty alushame. Melkoinen homma muuten oli se, siinä oli viitisen metriä kangasta, mikä oli vähän liikaa meidän kylpyhuoneemme kapasiteetille. Ja loppujen lopuksi päädyin sitten kaventamaan alushametta.

Alushameen, joka on siis valkoista lakanakangasta, lisäksi suunnittelin ja toteutin asuun taftihameen, jonka vyötärökaitale on korotettu ja tuettu (mietin jopa korsettia, mutta jätin tällä kertaa tekemättä) sekä intianpuuvillaisen paidan.

Mekon inspiraatio tuli steampunkista, olin haaveillut jo pitkään steampunk-juhlapuvusta, vaikka en oikeastaan edes tiennyt, mihin tilaisuuteen. Tätä asua tehdessä mietin, että se voisi sopia runokeikoilleni, mutta en kuitenkaan ole pitänyt tätä kesän keikoillani, se tuntuu vähän liian... juhlavalta. Mutta ehkä sille löytyy vielä käyttöä. :)

Olkaimet menevät takaa ristiin. Rakastan. <3

 

Napit on hankittu eräästä vakionappikaupastani, Lyanwoodilta Etsystä. Tilasin itse asiassa muistaakseni kolme settiä metallisia nappeja, joista valitsin kaikkein koristeellisimmat tähän.

Linnunrata ja kuinka se saavutettiin

Pari kuukautta sitten todellakin kävin pokkaamassa todistuksen ja ruusun. Melkoisen räkätaudin jälkimainingeissa, mutta juuri valmistunut pitsihuivi harteillani (oli kyllä aavistuksen liikaa se huivi, mutta siitäkin lisää joskus toiste).

Pitsihuivi (tosin eri) oli myös osa artesaanityötä, jonka olin saanut noin kuukausi ennen valmistumista valmiiksi. Sain asiakkaaltani heti luvan julkaista kuvat, mutta jälleen on bloggaamisessa kestänyt...

Artesaanityöhön kuului siis asiakastyönä asukokonaisuuden suunnittelu, kaavoitus ja ompelu (kaikkine prototyyppeineen). Asiakkaani oli hyvin persoonallinen pukeutuja, joten oli todella hauskaa suunnitella ja toteuttaa hänelle puku hänen poikansa ylioppilasjuhliin.

Edessä olevan epäsymmetrisen organzakaitaleen vuoksi tämä mekko alkoi kutsua itseään nimellä Linnunrata. Varsinainen miehustakangas oli maltillista ryppytaftia, myrskypilven petroolinvärin lomasta hohtaa tietyssä valossa siniviolettia.

Mekon asusteeksi neuloin Boo Knitsin Rainshine-huivin. Asiakkaani valitsi mallin, mutta ihastuin oitis Boo Knitsin ohjeisiin ja tälläkin hetkellä kesken on kaksi hänen malliaan... Lankana tässä huivissa oli käsinvärjäämäni Wetterhoffin Silvia (500m/50g) ja lankaa kului uskomattomat 31g.

Huiviin tuli tosin lisäpainoksi arviolta parikymmentä grammaa helmiä, sateenkaaren sävyissä hohtavia kirkkaita siemenhelmiä. Olin aiemmin vain kerran kokeillut yhteen pitsihuiviin helmien neulomista, mutta rakastuin tähänkin.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen lopputulokseen, ja myös asiakkaani piti valmiista työstä paljon. Joitain asioita tekisin nyt toisin, mutta sitähän elämä on, oppimista. :)

the most curious thing

Onpa taas vierähtänyt.

Olisi kauheasti blogattavaa, mutta jotenkin... no, yritetään taas. Ainakin artesaanityöstä ja eräästä muustakin ompeluprojektista on lähipäivinä tulossa asiaa. Ehkä innostun taas hetkeksi ajankohtaisemmistakin aiheista. Katsotaan. :)

(Seuraako tätä edes enää kukaan?)

melko varma joka askel on

Viimeisiä viedään koulun suhteen. Muutama päivä vapaata artesaanityön kirjoittamiseen ennen viimeistä ompelunäyttöä koulussa. Tänään on agendassa ollut mm. tällaista.

Pessi tuli vahtimaan, että varmasti luen. Taisi olla tylsää puuhaa. :)

 

Välillä herättelen sukkamojoa henkiin kauniiden värien avustuksella. Louhittaren Väinämöistä; toisesta sukkaprojektista jäänyt Oliivi-jämä sekä violettipinkki Eiku.

simakouran kainalossa

Lähes niin kauan, kuin olen tiennyt olevani pakana, on mukanani kulkenut ajatus voimaeläimestä, joka toimii eräänlaisena henkioppaana. Minun tietojeni ja kokemusteni mukaan voimaeläin voi myös vaihtua - ja se on minulla vaihtunutkin, harvoin, mutta tietynlaisten elämänmuutosten yhteydessä.

Ja viime syksystä alkaen elämääni on tallustellut puolisalaa eräs suuri metsäkansan edustaja.

"Kussa on ohto tuuditeltu
mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän
otavaisen olkapäillä
kultaisessa kätkyessä
sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa
vitjoissa hopeaisissa
tuonne synkkähän salohon
mustan maan sisähän
mesimättäiden nenähän."

(Karhun syntyruno - yksi monesta versiosta - joka ei päätynyt Kalevalaan.)

Karhun synty -runosta inspiraationsa saanut lanka. Kuituina tässä on Hopeasäikeen superwash merinoa (petrooli) ja Keesin sw merino-blingiä (kelta-punainen). Jaoin molemmat letit 16 osaan ja kehräsin sekä navajokertasin raidoiksi. Havittelin sukka- tai sport -vahvuutta, mutta DK:tahan tästä tuli: metrejä n. 500m/230g.

Viime syksyn Kädentaidot-messuilta kotiutui jo aiemmin ostetun ketunpään kaveriksi pieni rakupoltettu karhunpää, valmistaja ihana Silmu-Keramiikka.

Karhun ja ketun lisäksi seinälle pääsyä odottaa aivan hiljattain kotiutunut printti. Etsyhän on puolillaan kauniita ja söpöjäkin taideprinttejä (puhumattakaan esim. ristipistokaavioista), mutta kotiin päätynyt yksilö lumosi minut ensisilmäyksellä. Lopulta se oli pakko hankkia, palkinnoksi juhlapuvun valmistumisesta. Saman taiteilijan Moon on kuitenkin ehkä pakko vielä hankkia makuuhuoneeseen.

Yksi mesikämmen vartioi kirjojanikin yhdessä pienen gargoylekokoelman kanssa.

Ja kaulassa killuu Titimadamin kullanvärinen karhu. Tämänkin ostin viime kädentaitomessuilta - vierastan kullanvärisiä koruja, mutta tämä jäi mieleeni niin, että piti vielä ennen lähtöä käydä ostamassa.

Hienompia tilaisuuksia varten on myös jono kalevankarhuja. Minulla on samaa sarjaa myös korvakorut, mutta en voi pitää nappimallisia. On siis rahatilanteen joskus parantuessa satsattava riippuviin karhukorvakoruihin.

Näiden lisäksi toivelistallani ovat Moon Raven Designsin pikkuinen luolakarhu ja Taigakorun talviunille valmistautuva uroskarhu.

Kerroin alussa, että puolisalaa. Mutta ohto on silti ollut mielessäni ja turvanani jo ennen kuin löysin pakanuuden. Otavan minulle näytti taivaalta eräs pimeän kotitaipaleen saattaja, ja sen jälkeen olen aina etsinyt sen taivaalta pimeällä kulkiessani.

Ensimmäinen voimaeläimeni, susi, yhdessä kuun kanssa edustavat jumalatarta (Akkaa, Mielikkiä, Kuutarta) ja feminiinistä puolta minussa, ja toinen voimaeläimeni, kettu, yhdessä auringon kanssa jumalaa (Ukkoa, Tapiota) ja maskuliinista puolta. Karhu taas osuu siihen tasapainoiseen kohtaan: miehiset voimat, ja toisaalta äidinvaistot (Otavassakin yhden tulkinnan mukaan on emokarhu ja kolme poikasta, vaikkakin kuvio viittaa myös aikaan, jolloin karhulla oli häntä). Karhunpeijaisissakin (ikivanha karhun kunniaksi pidetty rituaali, jolla ei nykyajan syöpöttelypeijaisiin ole enää paljon yhtymäkohtia) on rituaalisesti vihitty tyttö ja poika. Ehkä tarvitsen kaikki nämä kolme hahmoa, ja ehkä niitä tulee vielä lisää, suojelijoita.

fancy some tea on your skirt?

Joskus on Visio, joka vaatisi tiettyä väriä tai materiaalia, mutta retket kangaskauppoihin eivät tuota tuloksia. Tämä käy useimmiten kouluprojektien kanssa.

Joskus on kangas, joka kertoo heti, miksi se haluaa tulla. Yleensä tapahtuu silloin, kun ihan vaan ohikulkumatkalla tai kaverin seuraksi lähtee kangaskauppaan ajatuksena, että eipä sieltä varmaan mitään tartu mukaan. Juu ei, yleensä nämä retket ovat olleet lompakolle tuhoisimpia...

Ja toisinaan käy niin hyvä tuuri, että tulee Valtava Visio, ja kuin sattumankaupalla siihen löytää Juuri Oikeat materiaalit. Ensimmäisestä paikasta, josta etsii materiaalia. (Tosin tällä kertaa se sattui olemaan valtava kangastukku.)

Viimeksi mainitusta ei vielä sen enempää muuten, mutta tulossa on siis juhlapuku kouluprojektina. Mutta tässä mielenkiintoisessa projektissa olen mm. ommellut puhtaanvalkoisesta lakanakankaasta alushameen - ja sitten sotkenut sen teellä. Tarkoituksella.